Luonnonvarakeskus julkaisi ennakkotiedon maankäyttösektorin kasvihuonekaasutaselaskelmasta tammikuussa. Julkaisun jälkeen käyty kiivas keskustelu on osoittanut, ettei juuri kukaan enää usko Suomen saavuttavan itselleen asettamia kunnianhimoisia maankäyttösektorin päästötavoitteita. Niillähän erityisesti ympäristöjärjestöt ovat perustelleet vaatimuksiaan rajuista metsänhakkuiden rajoituksista.
Metsiin tavoitellut hiilinielut ja niiden saavuttamiseksi vaaditut hakkuurajoitukset juontuvat EU:n säätämästä Lulucf-asetuksesta, joka tarkastelee ja pyrkii tehostamaan maankäyttösektorin hiilinieluja. Se koskee muun muassa maatalousmaata ja metsiä. Suomen Lulucf-tavoite hyväksyttiin Sipilän hallituksen aikaan.
Vaatimuksia hakkuiden rajoittamisesta on tavallisesti säestetty varoituksilla Suomea odottavasta miljardilaskusta, joka seuraa, kun valtio joutuu ostamaan muilta, asiansa paremmin hoitaneilta mailta vapaaksi jääviä päästökiintiöitä. Niillä olisi katettu Suomen saavuttamatta jääneitä hiilinielutavoitteita vuosilta 2021–25 ja 2026–30.
Ilmastopaneeli ja ympäristöjärjestöt ovat aiemmin väläytelleet, että Suomi joutuisi ostamaan päästökiintiöitä muilta EU-mailta jopa kahden kolmen miljardin euron edestä kattaakseen tänä vuonna päättyvän viisivuotisen jakson hiilensidontavajeen. Tällaiselle arvioille ei enää ole perusteita.
Ilmastopaneelin puheenjohtaja Jyri Seppälän mukaan laskelmat miljardilaskuista perustuivat vanhoihin käsityksiin maankäyttösektorin hiilensidonnan ja taakanjakosektorin päästöjen kehityksestä eri Euroopan maissa.
”Kukaan ei pysty sanomaan, millainen lasku on tulossa”, Seppälä toteaa.
Vapaiden nielu- ja päästökiintiöiden ostaminen muilta EU-mailta perustui EU:n alkuperäisiin sääntöihin, joiden mukaan nielu- ja päästökiintiöitä olisi voitu Lulucf-sektorilla myydä ja ostaa.
”Nyt tiedossa ei vielä ole yhtään maata, joka olisi myymässä vapaita nielukiintiöitään. Lisäksi taakanjakosektorin päästövähennystavoitteissa näyttää olevan vaikeuksia monella maalla, joten taakanjakosektorilla ei näytä olevan tulossa päästöyksiköitä maankäyttösektorin alijäämän paikkaamiseksi.”
Todellisuudessa Euroopan unionissa ei ole monta maata, jolla olisi käyttämättömiä hiilinieluja myytäväksi. Ja kuten akatemiaprofessori Markku Kulmala Metsälehdelle antamassaan haastattelussa totesi, yhdelläkään EU-maalla ei ole hiilinieluja, joiden suuruus voitaisiin riippumatta vahvistaa.
Tästä osoituksena ovat laskelmat Euroopan kahden tarkimmin tutkitun metsämaan – Suomen ja Ruotsin – metsien hiilinieluista. Tulokset ovat ristiriitaisia, vaikka tutkimus on korkeatasoista ja metsät ovat samankaltaisia.
Pelisääntöjä 2030-luvulle ei ole
Seppälä toteaa, että kasvihuonekaasujen käsittelyn jatko on epäselvää.
”Emme tiedä, miten EU tulee suhtautumaan maihin, joille muodostuu isoja alijäämiä hiilensidontatavoitteisiin nähden. Meillä ei toistaiseksi ole pelisääntöjä, joiden mukaan 2020-luvulla maankäyttösektorilla muodostuneita alijäämiä vietäisiin ensi vuosikymmenelle.”
Hän arvioi, ettei EU halua lyödä yhtään jäsenmaata polvilleen taloudellisesti. Esimerkiksi Venäjän puun tuonnin päättyminen saatetaan ottaa lieventävänä tekijänä huomioon Suomen tilannetta arvioitaessa.
”Näistä vaikeuksissa olevat valtiot neuvottelevat parhaillaan.”
Tarvitseeko Suomi hakkuurajoituksia?
Jyri Seppälän mukaan tulevat uudet linjaukset punnitsevat EU:n ilmastopolitiikan uskottavuuden ja kunnianhimon. Hän toivoo, ettei EU tinkisi tavoitteestaan hillitä ilmastonmuutosta, vaikka maankäyttösektorin hiilensidontatavoitteisiin ei tällä vuosikymmenellä yllettäisikään.
Metsälehden haastattelussa hän esittää maltillisia avauksia hakkuiden rajoituksille. Hän viittaa maa- ja metsätalousministeriössä valmisteilla olevaan metsänhoidollisten keinojen pakettiin, jolla on tarkoitus tehostaa metsien kasvua ja hiilensidontaa.
”Se on tarpeen, mutta ei pysty korjaamaan nykyistä metsien nieluvajetta.”
Hän korostaa, että Ilmastopaneeli hyväksyy metsien hyödyntämisen, kunhan sen intensiteetti on linjassa ilmastotavoitteiden kanssa.
Toisaalta hän näkee tarpeen tarkastella myös lainsäädännöllisiä keinoja metsien käsittelyn ohjaamiseen.
”Meillä on ihan hyvät metsien hoidon suositukset, kunhan niitä noudatettaisiin. Pitäisi miettiä, millä keinoin metsänomistajat saataisiin käsittelemään suositusten mukaisesti. Laki on tietysti tehokas keino tähän.”
Hän ei usko, että talousmetsien kiertoaikojen maltillinen pidentäminen, siis metsien kasvattaminen nykyistä vanhemmiksi, lisäisi sanottavasti riskiä mittavista metsätuhoista. Esimerkiksi Saksassa tuhot ovat romuttaneet metsien hiilinielut.
”En usko, että metsien tuhoriski kasvaisi merkittävästi, jos puustoja kasvatettaisiin esimerkiksi kymmenen vuotta nykyistä vanhemmiksi. Tärkeintä olisi kasvattaa talousmetsät nykyistä sekapuustoisempina, se lieventäisi tuhoriskiä.”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Vaikea uskoa enää juuri mihinkään, mikä liittyy hiilidioksidiin ja ilmastontorjuntaan. – Hötön päälle rakennettua politiikkaa, jolla yritettiin jotain muuta kuin sanotaan, mutta korttitalo ei tunnu pysyvän enää kasassa.
Sellainen lasku kylläkin voi tulla, mutta ei sitä tule kukaan maksamaan. Suomeksi sanottuna itsensä pettämistä tämä Ilmastopaneeli Ollikainen höpisi, Seppälä hiukan enemmän tolkuissaan näissä asioissa.
Nyt oli järkeviä kannaottoja Seppälältä. Ihan toista kuin Ollikaisen teesit. Jotka perustuivat vain hakkuiden rajoituksiin.
Täyttää höpinää tämä vihreiden keksimä päästöistä kohkaaminen.
Mikään muu maa ei noteeraa näitä mutta mallioppilas moodiin harhautettu Suomi haluaa lahjoittaa miljardeja väärillä perusteilla tehtyihin sanktioihin. Yksi toisensa jälkeen nämä valheelliset johtopäätökset metsistä paljastuvat aatteellisiksi vaikuttamiskeinoiksi. Otetaanpa mallia Ruotsista ja annetaan metsätaloudelle elämisen edellytykset.