Ilmastonmuutoksen vaikutukset Saksan metsiin ja metsänhoitoon ovat merkittäviä ja moninaisia. Lämpötilojen nousu ja kuivuuden lisääntyminen ovat keskeisiä tekijöitä metsien terveyden ja tuottavuuden kannalta. Kuivuus heikentää puiden kasvua ja tekee niistä alttiimpia tuholaisille ja sairauksille. Tämä lisää metsätuhojen riskiä ja vaatii uusia metsänhoitomenetelmiä.

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (Xamk) opiskelijat tekivät lokakuussa opintomatkan Saksan Brandenburgin alueelle yhteistyössä kestävän kehityksen yliopisto HNEE:n kanssa tutustuen paikalliseen metsätalouteen.

Hyönteistuhot, kuten surullisen kuuluisat kirjanpainajat, ovat yleistyneet ilmastonmuutoksen myötä. Perinteisesti vanhat ja varttuneet kuusikot ovat alttiita kirjanpainajalle, mikä on johtanut laajoihin metsätuhoihin niin Suomessa kuin Saksassakin. Nykyisin etenkin Saksassa tuhoja havaitaan paljon myös nuoremmissa metsissä kuoriaiskantojen ollessa voimissaan.

Tuhojen laajuuden vuoksi kuusen kasvatusta ei pidetä juurikaan mahdollisena. Yksi tapa torjua hyönteistuhoja on monipuolistaa metsien puulajistoa. Sekametsät, joissa on sekä lehti- että havupuita, ovat vastustuskykyisempiä tuholaisille kuin yhden puulajin metsät.

Hyönteistuhojen estäminen on liki mahdotonta. Saksassa se on hyväksytty ja tilanteeseen sopeuduttu paikoin erikoiselta kuulostavin ratkaisuin. Paikoitellen tuhoutuvissa metsissä annetaan tuholaisten syödä niin paljon kuin haluavat ja annetaan metsän uudistua sitten aikanaan itsestään. Pääajatuksena kyseisessä mallissa on se, että kun tuholaiset ovat syöneet kaiken syötävän, ne lähtevät pois ja uusi puusukupolvi saa kasvaa rauhassa – mahdollisesti ajan myötä myös kuusi.

Uusista innovaatioista käytännöiksi

Reiersdorfin alueella Brandenburgissa metsänhoito perustuu kestävän kehityksen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen periaatteisiin. Alueella noudatetaan jatkuvan kasvatuksen menetelmiä, joissa harvennukset kohdistetaan laatupuiden hyväksi ja puuston kerroksellisuutta lisätään.

Merkittävin ero perinteiseen suomalaiseen metsänhoitoon on, ettei Reiersdorfissa tehdä lainkaan avohakkuita eikä kuolleita puita poisteta metsästä. Mecklenburg-Vorpommernin alueella avohakkuiden leimikkokohtainen pinta-ala on muutoinkin tiukasti lailla säädelty, yli kahden hehtaarin aukot vaativat erillisen luvan kyseiseltä liittovaltiolta.

Reiersdorfin alueella luotetaan enimmäkseen luontaiseen uudistumiseen, myös metsätuhojen, kuten kirjanpainajan tappamissa kuusikoissa. Useilla alueilla jätetään kuolleet puut pystyyn tavoitteena pitää kosteus ja varjostus sopivana taimettumiselle, sekä tuotetaan järeää lahopuuta. Näin toimimalla lisätään metsien monimuotoisuutta ja ilmastonmuutoksen sietokykyä. Taimettumista edesautetaan paikoitellen myös muokkaamalla maata harvesterin puomiin liitetyllä auralla ja kylvämällä siemenet paljastuneeseen kivennäismaahan.

Reiersdorfin alueen metsäjohtajan Dietrich Mehlin mukaan luontaisesti syntyneet taimet myös kestävät ilmastonmuutosta paremmin, kuin taimitarhassa kasvatetut ja uudelle paikalle istutetut. Taimituotannon rajallisuus on myös osin vaikuttanut luontaisen uudistamisen suosimiseen suurten kirjanpainajatuhojen yhteydessä. Kaikkialla Saksassa ei ole taimitarhoja siinä mittakaavassa, kuin meillä Suomessa.

 Yhden puulajin metsistä monimuotoisuuteen

Reiersdorfin alue on kasvuolosuhteiltaan kuivaa ja niukkasateista. Sen vuoksi alueelle on takavuosina perustettu paljon puhtaita männiköitä, jotka ovat hyvässä kasvussa. Metsäjohtaja Mehl hoitaa metsiä vaalien ja uskoo eräänlaiseen metsänjalostuksesta tuttuun pluspuu-ajatteluun.

”Valitsemme metsistä noin 30 hyvälaatuisinta ja elinvoimaisinta puuta hehtaarille. Viiden vuoden välein käymme tarkastamassa näiden puiden tilanteen ja ympäristön, jonka mukaan teemme tarvittaessa puun lähialueelle hoitotoimet.”

Uudistamisessa selkeä suunta on jatkuvaan kasvatukseen ja monimuotoisuuteen, minkä saksalainen puulajivalikoima hyvin mahdollistaa. Lehtipuulajeissa on suositun pyökin ohella useita aluskasvillisuudessa viihtyviä lajeja. Tämä tekee suuren eron Suomen kolmen pääpuulajin mahdollisuuksiin jatkuvassa kasvatuksessa.

Jatkuvan kasvatuksen innokkuutta on helppo ymmärtää Mehliä kuunnellessa, sillä avohakkuualueen uudistamisen kustannukset kohoavat Saksassa jopa noin 10 000 euroon hehtaarilta.

”Meidän on käytännössä aidattava kaikki istutetut hakkuualueet peura- ja kauristuhojen vuoksi. Riittävän puun laadun ja mahdollisten tuhojen vuoksi joudumme istuttamaan taimia hyvinkin 5 000 kappaletta hehtaarille. Jatkuvan kasvatuksen menetelmissä ainut tehtävämme on metsästyksellä pitää sorkkaeläinkannat riittävän alhaalla. Vuosittain metsästämme Reiesdorfin 23 000 hehtaarin metsäalueilla 2 000–3 000 peuraa ja kaurista.”

 Kirjoittajat ovat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun opiskelijoita.

Suomi­–Saksa-metsämaaottelu

Suomen metsät

• Metsien kokonaispinta-ala: 26,3 miljoonaa hehtaaria
• Metsät peittävät yli 75 % Suomen maapinta-alasta
• Puuston tilavuus: 2,1 miljardia kuutiometriä
• Vuotuinen kasvu: 103,6 miljoonaa kuutiometriä
• Puuston keskitilavuus metsämaalla: 122 kuutiometriä/hehtaari
• Hakkuut vuodessa: 75 miljoonaa kuutiometriä
• Vuotuinen keskikasvu: 5 kuutiometriä/hehtaari

Saksan metsät

• Metsien kokonaispinta-ala: 11,5 miljoonaa hehtaaria
• Metsät kattavat 32 % Saksan maapinta-alasta
• Puuston tilavuus: 3,7 miljardia kuutiometriä
• Vuotuinen kasvu: 101,5 miljoonaa kuutiometriä
• Puuston keskitilavuus metsämaalla: 335 kuutiometriä/hehtaari
• Hakkuut vuodessa: 77,5 miljoonaa kuutiometriä
• Vuotuinen keskikasvu: 8,8 kuutiometriä/hehtaari

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.