Huhtikuun alussa Metsä Groupin pääjohtajana aloittanut Ilkka Hämälä on helppo haastateltava, sillä hän kertoo suoraan, mitä hänen kaudellaan tapahtuu ja mitä ei.

Kemissä tapahtuu. Siellä on konsernin vanhin sellulinja, jolle pitää tehdä jotain ensi vuosikymmenellä. Sellun kysynnän kasvutrendi jatkuu, ja suurempi kehitysinvestointi on mahdollinen. Hämälän mukaan lopullinen ratkaisu riippuu kuitenkin pohjoisen puun riittävyydestä.

Se on varma, että pelikenttää ei luovuteta kiinalaisille.

”Pohjoisessa pitää olla metsäliittolaista teollisuutta. Sellaista vaihtoehtoa, että lähtisimme Kemistä, ei minun suunnittelupöydälläni ole”, hän vakuuttaa.

Suuruustautia ei tule

Edeltäjän Kari Jordanin aikana Metsä Group kammettiin ja supistettiinkin kannattavaksi. Äänekosken biotuotetehdas kruunasi kauden, vaikka tehtaan rakensikin Hämälän johtama tytäryhtiö Metsä Fibre.

Metsä Groupilla on 30 tehdaspaikkaa ja niillä tuotantolinjoja elinkaariensa eri vaiheissa. Hämälä sanoo, että hänen kaudellaan tuotantoa viritetään ja elinkelpoisten laitosten kilpailukykyä vahvistetaan, mitä hän pitää arkisena työnä.

”Jos kohtuupitkän kauden pystyn toimimaan, niin sinä aikana pitää tehdä myös isompia uusinvestointeja.”

Metsä Groupista, UPM:stä ja Stora Ensosta puhutaan kolmena suurena, vaikka Metsä Groupin liikevaihto on puolet UPM:n ja Stora Enson vastaavista. Liikevaihdon koko ei kuitenkaan ole Hämälälle itsetarkoitus, eikä häntä polttele halu tuotannoltaan globaalin yrityksen pääjohtajaksi.

”Suuruustautia ei minun pääjohtajakaudellani tule. Olemme Suomen ja lähialueiden puun jalostaja – ja paino on sanassa Suomen.”

Tehottomuus kanto- ja tehdashinnan välissä

Sen sijaan alhaiseksi koettua kuitupuun hintaa Hämälä ei koe sydämenasiakseen mutta ymmärtää, että metsätalouden pitää kannattaa.

”Jatkuuko Suomessa nykyinen korkea puunkäytön taso, jos puunhinta olisi merkittävästi korkeampi?” hän kysyy ja muistuttaa, että tehdashinnalla katsottuna Suomi on kalliin puun maa.

Kun kuitupuun kantohinta on vain kolmannes tehdashinnasta, niin jossain välissä tehottomuus syö metsätalouden kannattavuutta. Hämälän kannattavuusresepti ei lähde kantohinnan korotuksesta, vaan korjuun ja kuljetuksen tehokkuudesta.

”Jos leimikolta tulee kymmenen puutavaralajia, jotka viedään eri kohteisiin, niin yhteen osoitteeseen lähtee vain pieni nökkönen. Siitä syntyy tehottomuus.”

Hämälällä ei ole tarjota uutta lääkettä, vaan hänkin hakisi tehokkuutta metsätilojen ja yksittäisten kauppojen koon kasvattamisesta.

Julkaistaan kokonaisuudessaan perjantaina 11. toukokuuta ilmestyvässä Metsälehdessä.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.