Luontoarvojen nykyistä parempi huomioiminen tulee muuttamaan metsien käsittelyä Suomessa, mutta metsänomistajakunnassa on huomattavaa vaihtelua siinä, miten luontotoimiin suhtaudutaan.

Itä-Suomen ja Helsingin yliopistojen tuoreen tutkimuksen mukaan viidesosa metsänomistajista on erittäin huolissaan luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä ja haluaa muuttaa metsien käyttöä perustavanlaatuisesti.

Saman tutkimuksen mukaan reilu kolmasosa metsänomistajista kokee talousmetsän luonnonhoitotoimet tarpeettomiksi. He eivät halua tehdä monimuotoisuuden eteen kuin lain vaatimat toimet.

”Ympäristöhuoli nähdään luonnonsuojelijoiden ääriajatteluna”, kertoo tutkija Tuomo Takala Itä-Suomen yliopistosta.

Takalan mukaan näiden näkemysten väliin asettuu enemmistö, noin 40 prosenttia metsänomistajista. He suhtautuvat myönteisesti metsien luonnonhoitotoimiin, kuten vesistöjen rantojen suojavyöhykkeisiin ja tekopökkelöihin, kunhan luonnon huomioiminen vain istuu osaksi metsän talouskäyttöä.

”Nämä metsänomistajat luottavat vahvasti siihen, mitä luonnon hyväksi jo tehdään, joten luonnon huomioimisen tasossa ei koeta olevan ongelmaa.”

Sertifikaattiuudistus lisää luontotoimia

Metsänomistajien toisistaan poikkeavat luontonäkemykset joutuvat joka tapauksessa testiin: luonnon huomiointia ollaan suomalaismetsissä jo lisäämässä. Suomen yleisimmän metsäsertifikaatin, PEFC:n kriteerit uudistuvat ensi syksynä.

Muun muassa ely-keskukset ja ympäristöjärjestöt ovat kritisoineet PEFC:n uudistuksia riittämättömiksi, mutta esimerkiksi suojakaistojen leveneminen ja säästöpuiden määrän sekä järeyden nouseminen tulevat lisäämään luontotoimia yksityismetsänomistajien metsissä.

Lisäksi EU-pöydissä on suunnitteilla lukuisia uusia linjauksia, jotka tulisivat toteutuessaan lisäämään luonnon huomioimista suomalaismetsissä merkittävästi.

Tarvitaanko nykyistä kattavampiin luontotoimiin sitten kaikkia metsänomistajia vai riittääkö lisätoimiin myönteisesti suhtautuvan metsänomistajaviidenneksen aktiivisuus asiassa?

”Ei voida ajatella niin, että jos 20 prosenttia metsänomistajista on huolissaan monimuotoisuudesta, 20 prosenttia metsäalasta tulisi olemaan metsäteollisuuden ulkopuolella”, Takala sanoo.

Hänen mukaansa mielenkiintoista on esimerkiksi, onko luontoarvoja taloudellisesti optimaalisella tavalla huomioiva enemmistö metsänomistajista valmis joustamaan taloudesta luonnon hyväksi.

”Sitä tutkimuksemme ei kerro, miten pysyviä metsänomistajien luontoa koskevat ajatusmallit ovat. Oletus on, että ne ovat pysyviä ja arvoihin sitoutuneita, mutta asiaa pitäisi tutkia lisää.”

Omistusoikeus tärkeää metsänomistajille

Suomalaisista metsänomistajista kertovan jättiselvityksen, Metsänomistaja 2020 -tutkimuksen mukaan puolet metsänomistajista piti luontoarvoja turvaavaa tasoa sopivana vuonna 2019. Metsänomistajilla voi silti olla valmiuksia luonnon suurempaan huomiointiin, sillä tutkimuksen mukaan luonnonhoitoon suhtautui täysin välinpitämättömästi vain 10 prosenttia metsänomistajista.

PTT:n tutkimusjohtajan ja metsänomistajatutkimushankkeen vetäjän Paula Horneen mukaan metsänomistajien luontonäkemyksistä pitää erottaa luontoarvojen lisääminen yleensä ja niiden lisääminen omissa metsissä.

Kun metsänomistajilta kysytään tarkemmin luontoa huomioivista käytännön toimenpiteistä, heillä on usein vahvempi halu toteuttaa toimenpiteitä omissa metsissään.

Horneen mukaan ratkaisevaa on, millä tavoin luonnon lisähuomiointi tehdään.

”Metsänomistajien keskuudessa on selkeästi suositumpaa suojella omaa metsää yksityisenä luonnonsuojelualueena, jossa lakisääteinen ja pysyvä suojelualue jää metsänomistajan omaan omistukseen”, Horne sanoo.

Luonnonhoitotoimiin ja metsien suojeluun suhtaudutaan siis myönteisemmin, kun toimet kunnioittavat metsänomistajan omistusoikeutta.

”Metsänomistus itsessään on valtavan tärkeää metsänomistajille. Se näkyy esimerkiksi siinä, että kolmasosa metsänomistajista ei myisi metsätilaansa perheen ulkopuoliselle mistään hinnasta”, Horne kertoo.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.