Hirvieläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitetuissa varoissa on tällä hetkellä ylijäämää noin yhdeksän miljoonan euron verran. Tämä selviää maa- ja metsätalousministeriön viime vuoden tilinpäätöksestä.

Metsänomistajille maksettiin korvauksia vuoden 2023 hirvituhoista vain puoli miljoonaa euroa. Miljoonien eurojen kuilu maksuvarojen ja maksettujen korvausten välillä ei ole ihme: MTK:n tuoreen jäsenkyselyn mukaan hirvieläinvahinkoja kärsineistä maanomistajista vain kymmenen prosenttia tekee vahinkoilmoituksen.

”Korvausjärjestelmä pitää uusia. On erikoista, ettei sitä ole haluttu lähteä kehittämään aloitteista huolimatta”, sanoo MTK:n kenttäjohtaja ja riistavastaava Timo Leskinen.

Metsästysvuokra vaihtoehtona?

Myös metsästäjät ovat turhautuneita hirvivahinkojärjestelmään. Vahingonkorvausrahat ovat käytännössä peräisin metsästäjien hirvistä ja valkohäntäpeuroista maksamista pyyntilupamaksuista.

Esimerkiksi Metsästäjäliiton mukaan korvausvarojen tulisi mennä vuosittain kokonaisuudessaan maanomistajille. Samaa mieltä on Keski-Suomen riistaneuvoston puheenjohtaja Leo Houhala.

”Hirvivahingot pitäisi korvata täysimääräisinä. Jos tulee vahinko, taimet maksetaan, mutta työtä ei. Miksi metsänomistajat laitetaan tekemään ilmaista työtä? Vaihtoehto on, että lopetetaan pyyntilupamaksut ja metsästäjät maksavat suoraan maanomistajille”, Houhala sanoo.

Lain mukaan pyyntilupamaksut käytetään ensi sijassa hirvieläinten aiheuttamien vahinkojen ehkäisyyn ja korvaamiseen. Niitä voidaan käyttää myös hirvieläinkantojen seurantaan, tutkimukseen ja hoitoon.

Lisäksi ylijäämävaroja on mennyt esimerkiksi riistavahinkorekisteriin ja muihin hirvieläinten hallinnointiin liittyviin tietojärjestelmiin. Osa kolmivuotisen siirtomäärärahan noin yhdeksän miljoonan euron potista on tällä hetkellä sidottu jo käynnissä oleviin hankkeisiin.

Petotilanne sekoittaa pakkaa

Alueelliset riistaneuvostot ovat maaliskuussa päättäneet hirvikantatavoitteista seuraaville kolmelle vuodelle. Esimerkiksi Keski-Suomen riistaneuvosto päätti nostaa kantatavoitetta.

Syynä on metsästäjien mukaan varautuminen suurpetokannan kasvuun alueella. Suurpetojen metsästysjärjestelmässä on suuria ongelmia, ja esimerkiksi karhukaadot ovat vähentyneet reilusti parissa vuodessa.

”Karhukanta on suurempi kuin koskaan. Susi on toinen. Mäntän ja Keuruun välillä on nyt lumen aikaan löydetty seitsemän hirvenraatoa”, Keski-Suomen riistaneuvoston puheenjohtaja Houhala sanoo.

MTK:n Leskisen mukaan hirvien määrän nosto ei ole kestävä ratkaisu suurpetoasiassa.

”Jos hirvikantaa nostetaan siksi, että pedoille on enemmän ruokaa, sitten meillä on lisää petoja. Ja taas pitää nostaa hirvikantaa.”

Kantatavoitteita yhä saavuttamatta

Luonnonvarakeskuksen tuoreen kanta-arvion mukaan hirvien määrä on tavoitetasoa suurempi ainakin puolella hirvitalousalueista. Monilla alueilla hirvisaalismäärää tulisi ensi syksynä kasvattaa, MTK:n Leskinen sanoo.

MTK:n tuoreen jäsenkyselyn mukaan metsänomistajat haluavat nykyistä pienempää hirvikantaa muun muassa Kaakkois-Suomeen, Etelä-Savoon ja Pohjois-Karjalaan.

Esimerkiksi Kaakkois-Suomessa hirvien määrää ei ole saatu laskettua kantatavoitteen tasolle kertaakaan kahden edellisen tavoitekauden aikana. Yksi tavoitekausi kestää kolme vuotta.

”Metsästäjät arvioivat hirvitilannetta metsästyskauden loppupuolella jostain syystä niin, että hirvikanta on alhaalla, vaikka se ei todellisuudessa ole. Metsästys lopetetaan syksyllä liian aikaisin”, Leskinen toteaa.

Leskisen mukaan myös valkohäntäpeurojen määrän pienentämistä pitää jatkaa tiheimmän kannan alueilla. MTK:n jäsenkyselyssä enemmistö kannatti voimakasta leikkausta valkohäntäpeurakantaan.

Susi syö vuodessa 15 hirveä, karhu vähemmän

• Metsästäjät perustelevat hirvikannan kasvatustarvetta suurpetotilanteella.
• Susia on Suomessa noin 300. Yhden suden saalisosuus on 15 hirveä vuodessa.
• Saalistuskäyttäytymisessä on suuria eroja Suomen sisällä. Lounais-Suomen valkohäntäpeura-alueella hirven rooli suden ruokavaliossa on paljon pienempi kuin Itä-Suomessa.
• Pohjoismaisten tutkimusten mukaan karhu syö vuodessa keskimäärin 5–7 hirveä, pääasiallisesti vasoja keväisin.
• Hirvikannan tiheys vaikuttaa siihen, kuinka suuresti karhu hirvenpyyntiin keskittyy.
• Suomessa on alhaisempi hirvitiheys kuin Ruotsissa tai Norjassa, joten täällä karhut kaatavat vähemmän hirviä.
• Jos karhun metsästys loppuisi kokonaan, nykyinen noin 2 000 karhun kanta kaksinkertaistuisi alle 10 vuodessa.

Lähde: Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Ilpo Kojola

KOMMENTTI: Ylijäämä lentolaskentoihin

Sillä aikaa, kun hirvivahinkojen korvausjärjestelmä odottaa uudistamistaan, vahingonkorvausvaroista yli jäävät eurot kannattaa käyttää muuhun. Hyviä kohteita riittää.

Tänä talvena Etelä-Suomessa tehty lentolaskenta paljasti, kuinka rankasti metsästäjien ilmoittamat tiedot voivat aliarvioida hirvien todellisen lukumäärän. Lentolaskentoja tarvitaan lisää ympäri Suomea.

Rahaa ansaitsee myös hirvimäärän ja metsätuhojen välisestä suhteesta kertovan laskentatyökalun kehittäminen. Nyt hirvikantatavoitteiden asettelussa tuijotetaan maksettuja vahingonkorvauksia, vaikka ne eivät kerro alkuunkaan metsien todellisten hirvivahinkojen määrästä. Laskuri ratkoo tätä ristiriitaa.

Ehdottoman hyvä käyttökohde euroille olisi selvitystyöryhmä, joka miettisi hirvieläinten kantatavoitteiden asettamiseen ja metsästykseen vihdoin demokraattisen järjestelmän. Nykymallissa metsästyksen edunvalvojat voivat tehdä, mitä haluavat.

Valtteri Skyttä

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.