Hirvituhojen omatoiminen arviointi metsässä helpottuu. Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamalla hirvivahinkolaskurilla metsänomistaja voi itse arvioida, kannattaako hirvien tuhoamista taimista tai puunrungoista tehdä vahinkoilmoitus Suomen metsäkeskukseen.
Hirvituhojen tarkka arvioiminen metsässä on metsänomistajalle lähes mahdotonta ilman apua. Metsäkeskukselle tehty aiheeton vahinkoilmoitus voi puolestaan tuoda korvausten sijaan kuluja, jos vahinkojen määrä ei ylitäkään tarkastuksessa korvauskynnystä.
Kun hirvivahinkolaskuriin syöttää vaadittavat tiedot, se ilmoittaa lopuksi mahdollisen korvaussumman. Korvauksen saamiseksi laissa määriteltyjen hirvituhojen täytyy ylittää 170 euroa. Kolme vuotta vanhempia tuhoja ei korvata.
”Laskuri antaa oikeansuuntaisen arvion korvaussummasta vain, jos sinne on osannut merkitä oikeita tietoja”, sanoo laskuria toteuttamassa ollut Tapion asiantuntija Ari Kotiharju.
Koealueiden mittausta metsässä
Laskurilla voi arvioida niin taimikoiden kuin järeämmän puuston tuhoja. Tuhojen arvioimiseksi metsästä kannattaa mitata koealoja.
Tavallisimpia hirvituhokohteita ovat mäntytaimikot, joissa hirvet ovat katkoneet latvoja ja syöneet taimien neulasia ja silmuja.
Ensiksi tulee tietää, minkä kunnan alueella tuhometsä sijaitsee. Toisena laskuri kysyy metsän kasvupaikkatyyppiä, joka on yleisimmällä hirvituhopuulla eli männyllä tavallisesti kuivahko tai kuiva kangas.
”Jos kasvupaikasta ei ole varmuutta ja haluaa varmistaa, onko korvauskynnys ylittynyt, tulos kannattaa laskea karummalla kasvupaikkaluokalla”, Kotiharju opastaa.
Hirvivahinkolaskuria voi käyttää verkkoselaimella osoitteessa www.maastotaulukot.fi. Laskurin sisältävän Tapion Maastotaulukot-sovelluksen voi ladata Android-käyttöjärjestelmiin. Laskurin käyttö on kaikille ilmaista.
Julkaistu kokonaisuudessaan torstaina ilmestyvässä Metsälehdessä (21/2017). Metsälehteä julkaiseva Metsäkustannus Oy on osa Tapio-konsernia.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Hirvituhoja ei juuri ole kuin totaalisia, kun joudutaan vaihtamaan puulaji männystä kuuseen, jottei tuho heti uusiutuisi.
Melkein samaan tulokseen nousee kustannusmielessä männyn täydennysistutuskin, koska alueen ruohottumisen takia se pitää laikuttaa eikä siinä sitten edellisvuoden taimistosta juuri mitään jää jäljelle.
Käytännön ratkaisu on antaa muutamalle genetiikan opiskelijalle harjoistutyö jalostaa ruohovartisiin kasveihin mieltynyt hirvikanta, jolle ei männyntaimi maistu.