Tällä viikolla julkaistun Sorkka-raportin mukaan hirvieläinten suomalaiselle yhteiskunnalle aiheuttama lasku on vuosittain 140 miljoonaa euroa. Hyödyt ovat 30–40 miljoonaa euroa.
Lisäksi metsänomistajille koituvat vuosittain 55 miljoonan euron haitat metsätuhojen ja kasvutappioiden takia.
Hirvieläinten aiheuttamalle metsien monimuotoisuuden, tuhonkestävyyden tai sahatavaran laadun heikkenemiselle ei ole laskettu raportissa hintaa. Ilmaston muuttuessa metsien tuhonkestävyyden merkitys on muodostumassa kriittisen tärkeäksi.
”Näille asioille on vaikea laittaa hintalappua, mutta on selvää, että vaikutukset ovat merkittäviä etenkin alueilla, joilla hirvieläinkannat ovat erityisen tiheitä”, toteaa Suomen metsäkeskuksen johtava metsänhoidon asiantuntija Markku Remes.
Kun raportin summat ynnätään yhteen, käy ilmi, että yhteiskunnalle aiheutuu hirvieläimistä vuosittain vähintään sadan miljoonan euron nettokustannukset. Yksistään 2000-luvun aikana haitoista on kertynyt laskua yli kaksi miljardia euroa. Lisäksi metsänomistajille menetyksiä on kertynyt yli miljardi.
Hirvikolareista suurin lasku
Sadan miljoonan euron vuotuiset kustannukset yhteiskunnalle koituvat hirvieläinten aiheuttamista liikenneonnettomuuksista, joita tapahtui viime vuonna yhteensä 13 723. Vuosina 2009–2023 hirvikolareissa on kuollut 29 ihmistä.
Yhteiskunnan hirvieläimistä saamiksi hyödyiksi on laskettu muun muassa metsästäjien maksamat verot, hirvenmetsästyksen arvo aluetaloudessa sekä valtiolle tilitettävät pyyntilupamaksut.
Rahaksi on muunnettu myös hirvieläinten lihan käyttö, jolla korvataan muuta lihaa. Tästä aiheutuvasta hiilidioksidipäästöjen vähennyksestä yhteiskunnan arvioidaan raportin mukaan hyötyvän 4,3–11,3 miljoonaa euroa.
Metsästäjien hirvieläinten lihasta saama hyöty on yhteensä 66 miljoonaa euroa. Metsästystä harrastavien metsänomistajien osuus tästä on 26 prosenttia eli 17 miljoonaa euroa. Lisäksi yksityiset metsänomistajat saavat noin miljoona euroa maanvuokratuloja. Lupamaksuja, polttoaine- ja asekuluja sekä muita hirvieläinten metsästykseen liittyviä kustannuksia kertyy metsästäjille vuosittain 45–46 miljoonaa euroa.
Lihasaaliin myötä metsästäjille jää siis hirvieläimistä vuosittain miljoonien hyöty.
Lempeämpiä keinoja lyijyn rinnalle?
Tapion, Metsäkeskuksen, Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Riistakeskuksen yhteisessä Sorkka-hankkeessa etsittiin keinoja vähentää metsiin kohdistuvia hirvituhoriskejä metsänhoidon keinoin.
”Tavoitteena on ollut selvittää, miten hirvieläinten ravintoresurssia voitaisiin lisätä aluetasolla”, Remes sanoo.
Käytännössä hankkeessa on pilotoitu taimikonhoidon menetelmiä, joissa lehtipuuta on jätetty metsään tavallista enemmän tai mäntytaimikko on jätetty tavanomaista tiheämmäksi.
”Monipuolistuva metsänhoito ja sekapuustoisuuden lisääminen voisivat helpottaa metsänhoidon ja riistanhoidon yhteensovittamista”, kuvailee metsänhoidon asiantuntija Varpu Kuutti Tapiosta.
Männyn viljelymäärien lisääminen kuusen kustannuksella olisi sekä Kuutin että Remeksen mukaan tärkeää.
”Hirvikanta on pienentynyt aiemmasta, ja se näkyy jo osin positiivisesti taimikoissa. Kuusen viljelyä liian karulle maalle ei pitäisi enää tehdä, sillä niiden tulevaisuus näyttää entistä heikommalta ilmaston muuttuessa”, Remes sanoo.
Todelliset tuhot selville uudella työkalulla?
Luonnonvarakeskus on kehittänyt uuden työkalun, jolla voidaan ennustaa hirvien talvikantaan ja käytettävissä olevaan ravintoresurssiin pohjautuen metsien hirvituhoriskiä hirvitalousalueittain.
”Korvatut hirvituhot eivät kuvaa todellista tuhotilannetta. Uuden työkalun kuvaajat ja ennusteet on tuotettu valtakunnan metsien inventoinnissa mitattujen hirvituhotietojen ja Luken tekemän hirvikanta-arvion perusteella”, kertoo erikoistutkija Ari Nikula Lukesta.
Työkalun tarkoitus on auttaa hirvikannan hallinnassa siten, että kannan tasainen ja ravinnon riittävyyteen nähden sopiva kehitys olisi mahdollista. Tällä hetkellä hirvikanta on Nikulan mukaan samalla tasolla, jolla se oli 1970-luvun lopulla tai 1990-luvun alussa.
”Esimerkiksi 1990-luvulla kanta kasvoi 5–6 vuodessa vuosituhannen vaihteen huippuun, kun metsästystä rajoitettiin hirvien loppumista peläten”, Nikula huomauttaa.
Valtakunnan metsien inventoinnissa viitteitä hirvieläintuhojen vähenemisestä ei ole saatu.
”Nyt käynnissä olevan inventoinnin tulosten mukaan hirvituhojen määrä on edellisen inventoinnin tasolla”, hän toteaa.
Lisää aiheesta: Vieraslaji valtion suojeluksessa
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Huonoa uutisointia. Tuholaskelmasta puuttuu kuluttajan ylijäämä eli arvo, jonka metsästäjät ovat valmiit maksamaan hirvenmetsästyspäivistä, yhteensä 260 t€ vuodessa, mikä käy ilmi Sorkka-hankkeen seminaaritallenteesta Jouko Lehtoviidan esityksestä.
Kun tämä otetaan huomioon, kääntyy hirven arvo vahinkoihin nähden tuplaten positiiviseksi. Maanomistajat sietävät hirvituhoja hyvin, koska ymmärtävät, että Suomi on asutettu hirven ja metsäpeuran perässä; hirvellä on hirveän iso merkitys suomalaisille niin historiassa kuin tulevaisuudessakin. Isoin vastustaja hirvelle on halpaa kuusikuitua janoava sellumafia.
Hirvituhojen ja ylisuurten hirvi- ja peurakantojen aiheuttamat vahingot tulee korvata täysimääräisesti metsänomistajille ja ilman nykyisenkaltaista tsaarillista byrokratiaa.
Jos valtio kasvattaa karjaansa yksityismetsien taimikoilla, korvausperuste on selkeä ja riidaton.
Yhtään faktoihin perustuvaa syytä Suomen nykyisille ylitiheille hirvi- ja peurakannoille ei ole esitetty.
Herrasisäpiirin on saatava metsästyspeijaisissaan mahdollisimman helpolla lihat pakastimiinsa. Siinä ainoa syy nykyisiin järjettömän suuriin tuholaiskantoihin.
Kalliiksi tulee myös autoilijoille maksaa sorkkaeläinten tiellejuoksuista aiheutuvia alati nousevia vakuutusmaksuja. Moni saa noissa kolareissa pysyvät vammat, joku kuoleekin.
Mutta herrojen helpoksi tehty metsästysleikki näyttää sen kuin jatkuvan.
Ehkä uudella hallituksella on tässäkin asiassa tervehdyttävä vaikutus? Heitän pallon sorkkatuholaiskantojen kohtuullistamisesta sille.
Ja ne riistan nykyiset lentolaskennat – lentäkääpä siellä missä hirvet majailevat oikeasti. Harvemmin ne syövät taimikoitamme suurten järvien selkävesillä!
Itse pidän uskottavampa laskelmaa, että kaikki hirvieläimet yhdessä laskevat n. 5 milj. tonnin kasvupiste ja kerkkäsyönneillään puuston arvokasvua n. 20 %.
Näin lasku metsätaloudelle olisi n. 800 milj. €.
Mielestäni tämä voi olla jopa alakanttiin eikä ole ollenkaan liioittelua, kun otetaan huomioon vielä puujajivääristymä ja maiden kasvunkuntojen huonontuminen (jatkuvasti hapanta havupuukariketta) hirvieläinten takia.