Metsien kasvua ja samalla hiilinieluja voidaan lisätä ilman, että hakkuita jouduttaisiin vähentämään, Luonnonvarakeskuksen (Luke) synteesiraportista selviää. Tänään tiistaina julkaistuun raporttiin on koottu uusin tutkimustieto metsien kasvusta ja elinvoimaisuudesta sekä niihin vaikuttavista tekijöistä.
Tutkimusprofessori Jari Hynysen johdolla tehdyssä raportissa tarkastellaan keinoja metsien kasvun lisäämiseksi. Tulos on, ettei nopeita keinoja metsien kasvun lisäämiseksi ole tarjolla eikä saavutettavissa oleva metsien kasvun lisäys ole valtavan suuri.
Vuoteen 2050 mennessä metsien kasvua voitaisiin lisätä kymmenellä miljoonalla kuutiometrillä, mikä sitoisi puustoon kymmenen miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Tällä hetkellä metsien kasvu on reilut sata miljoonaa kuutiometriä.
Saavutettavissa oleva lisäkasvu sitoisi noin neljänneksen Suomen vuotuisista hiilidioksidipäästöistä. Edellytyksenä on, ettei hakkuita lisätä ja metsät onnistutaan varjelemaan laajoilta tuhoilta. Tilastokeskuksen ennakkotiedon mukaan Suomen kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat viime vuonna 40,6 miljoonaa hiilidioksiditonnia vastaava määrä.
Jalostus tehokkainta
Luken mukaan eniten metsien kasvua yksittäisistä metsänhoidon keinoista lisää jalostetun metsänviljelymateriaalin käyttö metsänuudistamisessa.
Jalostus tarkoittaa metsänviljelyyn käytettävien siementen tuottamista kasvultaan ja laadultaan parhaista puista ja ja niitä risteyttäen. Metsien jalostustoiminta alkoi 1940-luvulla. Jalostuksessa voidaan suosia myös kestävyydeltään parhaita puita.
Jalostettua metsänviljelyaineistoa on yleisesti käytetty metsänviljelyssä 2000-luvulta alkaen, joten kasvu vauhdittuu, kun taimikot varttuvat kasvatusmetsiksi. 2030-luvulla jalostuksen lasketaan vahvistavan metsien vuosikasvua miljoona kuutiometriä ja 2050-luvulla noin viisi miljoonaa kuutiometriä.
Edellytyksenä on, että metsänviljelyssä käytetään jalostettua taimimateriaalia myös tulevaisuudessa ja taimikot hoidetaan ajoissa.
Luken mukaan maanmuokkaus lisää metsien kasvua ja hiilensidontaa pitkällä aikavälillä, koska se parantaa uuden puusukupolven kasvuedellytyksiä enemmän kuin lisää maaperän hiilipäästöjä. Määristä raportissa ei esitetty arviota.
Taimikonhoito ei lisää puuston kokonaiskasvua, mutta sillä voidaan lisätä tulevia hakkuutuloja ja tukkikertymää.
Kuinka kakkua syödään ja säästetään yhtä aikaa
Harvennukset heikentävät metsien kasvua. Alenema on suurin voimakkaasti harvennetuissa männiköissä. Kuusikoissa kasvutappiot ovat pieniä. Harvennukset ovat silti järkeviä, koska ne nopeuttavat kasvatettavien puiden kasvua ja lisäävät tukkipuun tuotosta.
Metsien kasvattaminen nykyistä runsaspuustoisempina lisäisi metsien kasvua. Luken raportissa todetaan, että ”hoidetuissa ja terveissä puuntuotannon metsissä puuston kasvattaminen hieman nykyistä järeämmäksi ja hieman tiheämpänä vaikuttaa tehokkaalta keinolta yhteensovittaa puuntuotantoa ja hiilensidontaa.”
Kuusikoiden keskimääräinen vuosikasvu ja tukkipuun tuotos kasvavat, kun kiertoaikaa jatketaan 10–15 vuotta nykyisin suositelluista, myöskään metsänkasvatuksen laskennallinen kannattavuus ei kuusikoissa heikkenisi. Männiköissä keskimääräinen vuosikasvu ei lisäänny kiertoaikaa jatkettaessa.
Kiertoaikojen pidentämisestä ja harvennuspinta-alojen supistamisesta huolimatta vuotuisista hakkuumääristä ei jouduttaisi tinkimään, koska kasvavat hehtaarikohtaiset hakkuukertymät kompensoisivat hakkuupinta-alojen vähennyksen.
”Nykyiset harvennusmallien jäävät puustot ja päätehakkuujäreydet ovat puuston kasvun kannalta niin alhaalla, että jo muutaman vuoden harvennusten lykkäys ja kiertoaikojen pidennys lisäävät ainespuun tuotosta merkittävästi ja samalla hehtaarikohtaisia kertymiä”, Hynynen kertoo.
Jatkuvan kasvatuksen vaikutuksista metsien kasvuun ei Luken raportin mukaan ole pitkäaikaisiin mittaustuloksiin perustuvaa, julkaistua tutkimustietoa.
Metsänhoidon vaikutukset metsien vuotuiseen kokonaiskasvuun vuonna 2050
| Jalostettu metsänviljelymateriaali | +++ |
| Kiertoaikojen pidentäminen ja harvennusten lieventäminen | +++ |
| Metsien lannoitusalan kaksinkertaistaminen | + |
| Taimikoiden hoito | 0 |
| Voimakkaat harvennukset | – |
| Jatkuva kasvatus | ? |
Lannoituksilla vähäinen lisäys
Jos metsänlannoitusten ala suunnilleen kaksinkertaistettaisiin nykyisestä, metsien vuosikasvu lisääntyisi reilut miljoona kuutiometriä vuodessa. Samalla lisääntyisi myös hiilensidonta.
Nykyisellään metsiä on vuosittain lannoitettu vajaat 60 000 hehtaaria, joista kaksi kolmasosaa on kivennäismaiden metsien keinolannoituksia ja kolmannes suometsien tuhkalannoituksia.
Luken raportin mukaan sopivia lannoituskohteita riittäisi noin 140 000 hehtaariin vuodessa. Sopivista lannoituskohteista noin 100 000 hehtaaria on kivennäismaiden metsissä, joissa siis käytetään keinolannoitteita. Tuhkalla lannoitettavia turvemaiden metsiä olisi vuosittain noin 40 000 hehtaaria.
Luken Metsien kasvun lisäämisen keinot ja vaikutukset -raportti löytyy täältä.
Kommentti
Luke oikealla asialla
Synteesiraportti on käsitteenä outo, mutta se on parasta mitä tutkijat ison haasteen edessä voivat tehdä.
Iso joukko ykkösketjun metsäntutkijoita on koonnut yhteen uuden tutkimustiedon ja muodostanut niistä yhteenvedon – synteesin, jossa tilannetta arvioidaan kokonaisuutena.
Raportissa muistutetaan, etteivät raportissa esitetyt havainnot ole toimenpidesuosituksia, vaan tutkijoiden arvioita eri toimien vaikuttavuudesta. Suositukset jäävät metsäpoliitikkojen tehtäväksi.
Jos saa toivoa, niin kovin kahlitsevia kieltoja ja rajoitteita kannattaisi välttää. Esimerkiksi luontojärjestöjen ja Ilmastopaneelin vaatimat hakkuiden rajoitukset romauttaisivat varmuudella metsänomistajien innon metsiensä hoitamiseen.
Mikko Riikilä
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Mielestäni raportti vähättelee lannoittamisen potentiaalia hiilensidonnan ja lisäkasvun lähteenä, koska sopivia lannoituskohteita nähtiin olevan vain 140 000 hehtaaria. Tämä on n. 0,7 prosenttia Suomen metsämaasta. Itse olen viime vuosina lannoittanut n. 50% metsäalastani.
Tutustuin raporttiin ja siellä kyllä nähtiin, että 60% metsäalasta olisi lannoituskelpoisia mutta pienen luvun aiheuttaa oletus, että lannoitus tehdään vain kerran kiertoajassa ja toiminta hajautetaan tasaisesti tuleville vuosikymmenille eli ymmärtääkseni joissakin kohteissa esim. 75 vuoden päähän.
Jos ”vuosisadan” potentiaalista hyödynnettäisiin lähivuosina merkittävämpi osa ja harrastettaisiin myös jatkolannoituksia, olisi lannoitus selvästi merkittävin hiilensitoja ja tällöin ei tarvitsisi tinkiä edes sijoitetun pääoman tuotosta.
”Taimikonhoito ei lisää puuston kokonaiskasvua, mutta sillä voidaan lisätä tulevia hakkuutuloja ja tukkikertymää.”
En meinannut usko silmiäni, kun luin LUKE:n amatöörimäisiä ja ammattitaidottomia väitteitä vilisevän jutun.
Olen itse nostanut omien metsieni kasvun (1000 ha) kaksinkertaiseksi 45 vuodessa vain metsänhoitoa parantamalla. Aivan sama olisi skaalattavissa valtakunnallisesti.
Uskon niitä kokeneita metsäasiantuntijoita, joiden mielestä jo kaikkien hoitorästien poistaminen nostaisi Suomessa kasvua luokkaa 50 % eli 50 milj. m3.
Hoitamattomiksi hylätyt uudistusmetsät kasvattavat ryteikköä 130-160 m3/ha tasolle, mutta sitten se hyytyy. Sieltä havupuiden nouseminen täystiheiksi valtapuiksi (aarniometsäksi kestää vuosisatoja ja kasvu laahaa pahassa ylitiheydessä ja valon puutteessa.
Reilusti ojitettu ja mätästetty uudistusala kasvaa optimaalisesti hoidettuna 10 (ko) – 15 v (ku) EH kuntoon esim. 1200 kpl/ha rotutaimilla istutettuna. Etupainotteiset taimikonhoidot ja väljennykset kirittävät jalostetut valtapuut täysilatvaisina huimaan kasvuun verrattuna pioneeripuiden muodostamaan luontaiseen ryteikköön märällä tasamaalla, jossa maannoskaan ei ole päässyt uusiutumaan valon ja lehtipuukierron/- karikkeen ansiosta.
Pahin metsien kasvun hyydyttäjä on nousevat pohjavedet ojitusten ja vanhojen ojitusten rappeutuessa. Soilla oikea puuta tuottava ojitustiheys olisi 20 m ojaväli, ei entinen 30-40 m, jollaisia lähes kaikki suo-ojitukset ovat.
Saisimme paljon lisäkasvua soilla, jos kaikki voimalaitostuhka olisi lain mukaan levitettävä hoidetuille soille ja saisimme boorilannoitukset kaikille ennen maataloustuonannossa (kaskeamisesta alkaen) olleille alueille, joissa useimmiten boorin puutos on piilevä (4-16 PPM).
Jos Suomessa ymmärrettäisiin tehdä tiukka metsälaki, jossa on topakat ”piiskat” laiminlyöjille ja houkuttelevat ”porkkanat” hyvin metsiään hoitaville, varmasti alkaisi nopeasti tapahtua eli kasvut kiihtyä.
Voi olla, että peli on jo menetetty, kun osaamattomat ja uskomuksiin narutetut metsänomistajat uskovat henkisesti laajaperäistäviä muotiasioita saarnaavia laiskanpulskeita kaupunkilaismetsäjohtajia ja virkamiehiä, eikä poliittista tahtoa metsien kasvun aktivoimiseksi ole.