Vapaaehtoisilla hiilimarkkinoilla eletään epävarmoissa tunnelmissa. EU on kehittämässä kovaa vauhtia lainsäädäntöä, joka tulee vaikuttamaan siihen, millaisia ilmastoväittämiä yritykset voivat tehdä ja millaisia ilmastoyksiköitä ne voivat käyttää väittämiensä tueksi.

”Lainsäädäntö on kiristymässä merkittävästi. Esimerkiksi osa nykyisin käytössä olevista hiilineutraalisuusväittämistä saatetaan kieltää. Yritykset ovat tämän vuoksi olleet todella varovaisia siinä, millaisia väittämiä ne uskaltavat tehdä, ja millaisia ilmastoyksiköitä ne ostavat”, kertoo Gaia Consulting -yhtiön Anna Laine sähköpostitse.

Laine on ollut mukana tekemässä useampaa hallituksen vapaaehtoisista hiilimarkkinoista julkaisemaa selvitystä. Vapaaehtoiset hiilimarkkinat ovat paikka, jossa pääasiassa yritykset ostavat ilmastoyksiköitä omien ilmastotavoitteidensa kattamiseksi.

Suomen metsien osalta hiilimarkkinoille on pyritty myymään hiilensidontaa lisäävien toimien, kuten lannoitusten ja metsitysten, tuottamia hiiliyksiköitä. Kehittyvä EU-lainsäädäntö on Laineen mukaan saanut myös yksiköiden tuottajat epävarmoiksi siitä, millaiset toimet täyttävät tulevan sääntelyn ehdot.

”Ennen kuin EU-sääntely valmistuu, on merkittävä riski, että alkaa toteuttaa hanketta, joka ei sitten olekaan kelpoinen täyttämään lainsäädännön vaatimuksia.”

Harkintaa hyvä käyttää

EU-säädösten valmistumisajankohtaa ei vielä tiedetä, mutta osassa neuvotteluissa ollaan Laineen mukaan jo melko pitkällä. Metsänomistajan näkökulmasta odottava tilanne tietää sitä, että erilaisiin hiilipalveluihin mukaan lähtemistä kannattaa harkita rauhassa.

”Kannattaa viimeistellä hankkeensa vasta, kun lainsäädäntö on tarkemmin selvillä.”

Laine kehottaa seuraamaan EU:n hiilenpoistojen sertifiointikehikon valmistumista. Sen alla voisi tulevaisuudessa myydä myös metsähankkeiden tuottamia ilmastoyksiöitä EU:n markkinoilla.

Vaikka edelleen puhutaan vapaaehtoisuudesta, raja vapaehtoisten ja säädeltyjen hiilimarkkinoiden välillä on murenemassa.

”Myös vapaaehtoisilla hiilimarkkinoilla myytävien yksiköiden olisi hyvä olla tuon asetusmuotoisen kehikon mukaisia, mikäli haluaa käydä kauppaa vapaaehtoisilla hiilimarkkinoilla EU:ssa”, Laine kommentoi.

Kysyntää on jatkossa

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijan Emmi Hilasvuoren mukaan tilanne on ristiriitainen, sillä monia ilmastonmuutosta hillitseviä lisähiilensidontatoimia ei tapahtuisi ilman vapaaehtoisilla hiilimarkkinoilla liikkuvaa rahoitusta.

”Kaikki teot, jotka tähtäävät siihen, että hiiltä varastoituu enemmän metsiin, ovat positiivisia.”

Hilasvuori ei usko, että metsissä lisähiilensidontaan käytettävät keinot tulevat muuttumaan, vaikka lainsäädäntö tulee rajaamaan ilmastoyksiköiden tuottamista ja käyttöä. Hiilensidonnan lisäämiskeinoksi on siis jatkossakin tarjolla esimerkiksi lannoitusta.

”Maailmanlaajuisesti hiilimarkkinat eivät ole hiipumassa vaan päinvastoin.”

Vuonna 2022 Suomen vapaaehtoisilla hiilimarkkinoilla myytiin PTT:n mukaan yksiköitä reilulla 800 000 eurolla. Alkuvuonna 2023 myyntiä oli 200 000 euroa. Hiilitonnien keskihinnat vaihtelivat 10–36 euron välillä.

Tunnetuimpia hiilimarkkinoiden toimijoita on metsänhoitoyhdistysten kanssa Hiiliplus-palvelua markkinoiva Green Carbon. Palvelussa metsien hiilensidontaa lisätään lannoituksella.

Esimerkkihintojen mukaan Hiiliplus-palvelun hankkeet voivat tuoda metsänomistajille lisätuloa 100–300 euroa hehtaarilta.

VAPAAEHTOISET HIILIMARKKINAT

• Organisaatio tai yksityinen kuluttaja voi ostaa vapaaehtoisilta hiilimarkkinoilta ilmastoyksiköitä, jotka on tuotettu erilaisin ilmastoteoin, kuten metsien hiilensidontaa lisäämällä.
• Yritys voi ilmastoyksiköitä ostamalla esimerkiksi pyrkiä kompensoimaan omia päästöjään.
• Ongelmana on kaksoislaskenta: päästövähennykset ja nielut lasketaan kuuluviksi valtion ilmastotavoitteisiin. Yritys ei voi käyttää Suomen metsistä ostamaansa hiilensidontaa omien päästöjensä kompensointiin, koska metsänielut ovat jo mukana valtion päästölaskennassa.
• Yritys voi tehdä ilmastotukiväittämän: kertoa ostaneensa ilmastoyksiköitä ja osallistuneensa valtion ilmastotavoitteiden saavuttamiseen.

LANNOITUKSILLA SUURIN JA NOPEIN VAIKUTUS

Luonnonvarakeskus (Luke) on listannut hyviä ja huonoja puolia metsänhoitokeinoista, joilla voi tutkimusten perusteella saada aikaiseksi hiilihyötyjä metsissä. Näiden keinojen tuottamaa lisähiilensidontaa myös jo kaupitellaan hiilimarkkinoilla.

Typpilannoitus

+ Suuri ja välitön lisäys hiilensidontaan.
– Typpilannoituksen vesistövaikutuksia ei tunneta tarpeeksi hyvin.

Tuhkalannoitus
+ Vaikutus kasvuun suhteellisen nopea ja vaikutusaika pitkä, 30–40 vuotta.
+ Paljon potentiaalista pinta-alaa, jota ei nyt lannoiteta.
– Lannoitus joudutaan mahdollisesti tekemään useampaan kertaan.

Kiertoajan pidennys tai suojelu
+ Vanhan metsän hiilivarasto säilyy ja karikesyöttö kasvattaa varastoa edelleen.
– Lisäisyyttä vaikea määritellä ja tuhoriskit uhkaavat toimenpiteen pysyvyyttä.
– Hiilivuoto eli hakkuiden lisääntyminen muualla voi vesittää hyötyä.

Metsitykset(turvepelto, turvetuotantoalue tai joutoalue)
+ Ilman toimenpiteitä alueilla ei kasvaisi metsää tai hiiltä varastoivan metsän synty olisi hyvin hidasta.
+ Osa alueista kokoonsa nähden suuria hiilen päästölähteitä, joten metsitys toisi hyvin päästökompensaatiota.
– Puiden kasvun ja hiilinielun kehittyminen vie runsaasti aikaa ja metsitys vaatii runsaasti työtä.

Ojitetun suometsän vettäminen
+ Ojia tukkimalla turpeen hajoaminen hidastuu ja hiilidioksidipäästö ilmakehään pienenee.
– Menetelmässä päästöt tyypillisesti ensin kasvavat ennen kuin vetetty ala muuttuu hiilinieluksi.

Lue menetelmistä lisää: hiilikompensaatioinfo.fi

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.