Havupuustolle suurtuhoriskin aiheuttava yöperhonen havununna on levittäytynyt eteläiseen Suomeen. Laji on eteläinen tulokas ja se hyötyy ilmastonmuutoksesta. Uusi se ei meillä silti ole

”Havununnia on harvakseltaan tavattu Suomessa 1950-luvulta asti”, selvittää tutkija Markus Melin Luonnonvarakeskuksesta.

Kanta on kuitenkin lisääntymässä. Viime kesän koepyynneissä Kitee–Ikaalinen-linjan eteläpuolella saalis oli niin runsas, että kyse täytyy Melinin mukaan olla paikallisesti lisääntyvästä populaatiosta

”Pahimmat nunna-alueet ovat Säkylän Pyhäjärven ympäristössä, Salon seudulla sekä Utti–Taipalsaari-alueella. Enimmillään pyydykseen jäi tuhat yksilöä. Määrä on niin suuri, että Saksassa tilannetta alettaisiin seurata tehostetusti tuhojen ennakoimiseksi.”

Ainoa Suomessa tunnettu nunnatuho tapahtui muutama vuosi sitten Rymättylässä, jossa pienen saaren puusto ja jopa varvikko syötiin kaljuksi.

Keski-Euroopassa nunna on aiheuttanut laajoja tuhoja. Puolassa 1970-ja 80-luvuilla nunnat söivät yli miljoona hehtaaria havumetsää. Myös Saksassa ja Tanskassa on ollut suuria tuhoja. Kokonaiset havumetsät saattavat kuolla, kun syönti jatkuu vuosia.

Melin arvioi, etteivät suurtuhot ole Suomessa vielä todennäköisiä. Se edellyttäisi nunnakantojen voimakasta vahvistumista, joka ei yhden suotuisankaan kesän aikana ehdi tapahtua.

”Lajin leviämistä pitäisi silti alkaa seurata jo nyt.”

Talvehtivat toukat eivät kestä yli 30 asteen pakkasia. Sellaiset ovat eteläisessä Suomessa harvinaisia, mutta koleat kesäyöt eivät, mikä voi tepsivimmin lievittää havununnan uhkaa.

”Havununna parveilee lisääntyäkseen öisin heinä-elokuussa. Kun lämpötila laskee alle 12 asteen, parveilu vähenee, ja alle kahdeksassa asteessa nunnien lentely ja myös lisääntyminen loppuu. Toukat syövät neulasia touko-kesäkuussa.”

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 6/2020.

• Lisää aiheesta: Havu- ja lehtinunnan uhkaavat Suomea

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.