Pitkä moottorikelkka kipuaa jyrkkää harjannetta matalan murinan säestämänä Puolangan Vääränsärkillä. Rinne on jalkamiehelle niin jyrkkä, että eteneminen tuntuu tikkailla nousemiselta. Kajaanilaisen Tommi Väyrysen Polariksen eteneminen näyttää kuitenkin kevyeltä.

”Oikeasti tässä saa kelkan niin usein kiinni lumeen, että hiki tulee ja kunto loppuu kesken. Sykemittari voi mitata neljän tunnin ajoista 5 000 kalorin kulutukset”, Väyrynen naurahtaa.

Muiden freeride-kelkkailusta innostuneiden tavoin Väyrynen on siirtynyt kelkkareiteiltä etsimään haasteita puuterilumen peittämiltä harjuilta. Tänä talvena pitkällä telalla varustetuilla umpilumen erikoiskelkoilla on noin viidenneksen markkinaosuus Suomessa.

Umpihangen vapaudella on kuitenkin kääntöpuolensa. Taimikkotuhot ovat yleistyneet metsissä kelkkailun myötä. Väyrynen manailee suorasanaisesti taimikoihin suuntaavia kelkkailijoita, sillä hänen mukaansa valtaosa kuskeista ymmärtää niiden arvon.

”Siinä samalla pilataan kaikkien kelkkailijoiden maine. Itselle metsä on sydäntä lähellä, sillä hoidan perheen metsät ja metsätalous on tuttua”, Väyrynen sanoo.

Tänä talvena Metsähallituksen 60-hehtaarinen ala Vääränsärkillä on koekäytössä freeride-kelkkailijoiden luvallisena ajopaikkana. Väyrynen ja hänen ajokaverikseen Vääränsärkille lähtenyt Keijo Heikkinen uskovat, että vastaavat paikat ohjaisivat kuskit kelkkailua kestäviin metsiin. Toistaiseksi Vääränsärkät on kuitenkin Suomessa ainutlaatuinen.

Kajaanilaisten kelkkailijoiden ajoporukka käy Pohjois-Ruotsissa neljäkin kertaa talvessa kelkkailemassa, sillä siellä kelkkailu on vapaampaa kuin Suomessa.

Kelkkailumaksut yhteiseen kassaan?

Kajaanilaisten freeriderien harrastaminen tukeutuu myös tuttujen metsänomistajien lupiin. Toistaiseksi lupa on hellinnyt veloituksetta, mutta miehet olisivat valmiita maksamaan ajo-oikeudesta.

”Metsänomistajien kannattaisi lyöttäytyä yhteen ja kierrättää luvallisia alueita talven mittaan, jolloin kulutus on pienempää ja uutta lunta on aina tarjolla. Lupamaksut kerättäisiin yhteen pooliin ja jaettaisiin metsänomistajien kesken”, Heikkinen ideoi.

Metsähallituksen aluejohtaja Arto Tolonen arvioi, että ajokauden loppuun mennessä Vääränsärkillä on käynyt tuhat freeride-kuskia.

”Alueesta vasta puolet on käytössä ja loput harvennetaan lähivuosina. Kun palstalle on tehty ensimmäinen koneellinen harvennus, kelkkailu ei häiritse puuston kasvua”, Tolonen sanoo.

Vääränsärkkien harjulla ajoalueeseen kuuluu myös kolme vuotta sitten uudistettuja aloja. Tolosen mukaan ne uudistetaan luontaisesti.

”Taimikko nousee 60–70 sentin lumirajaan kymmenen vuotta, joten nekin alat voivat olla 5–7 vuoden ajan kelkkailukäytössä. Ensivaikutelma tästä alueesta on yksinomaan positiivinen, ja meidän puolestamme toiminta jatkuu Vääränsärkillä.”

Potkua matkailuun

Freeride-alueilta odotetaan vetovoimaa myös matkailulle. Paljakassa alue on paikallisten matkailuyrittäjien ja kunnanjohtajan Esko Rautaisen yhdessä edistämä rupeama. Hotelli Paljakan toimitusjohtajan Mika Puurosen mukaan uusi alue näkyikin välittömästi majoitusvarauksissa. Vastaavia alueita etsitään myös ainakin Ylläksen ja Levin alueilla.

Vuosi sitten freeride-aluetta kokeiltiin Ylläkselläkin, mutta Kolarin kunnan kehitysjohtajan Johanna Koivumaan mukaan paikka oli harrastajien tarpeisiin nähden liian pieni ja tasainen.

”Freeride-aluetta on tiedusteltu meiltä jatkuvasti jo usean vuoden ajan. Metsähallituksen lisäksi olemme etsineet sopivaa aluetta myös yksityisten metsänomistajien kanssa.”

Julkaistu Metsälehdessö 6/2017

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.