Suomen metsäkeskuksen Keski-Suomessa tekemän selvityksen mukaan valtaosalla ensiharvennuksia jätettiin niin vähän puita, ettei metsää enää toistamiseen voida harventaa. Liian voimakkaiden harvennusten laskettiin aiheuttavan jopa 20 prosentin tuoton menetyksen.
Asianajaja ja itsekin metsänomistaja Pekka Keloneva asianajotoimisto Magnussonilta pitää vahingonkorvausten hakemista oikeusteitse hankalana.
”Vahingon osoittaminen ja sen määrän laskeminen ovat keskeiset ongelmat. Kuka tekee arvion ja millä tavoin vahinko lasketaan?”
Hän muistuttaa, että vahingon arviointikin maksaa.
Esimerkiksi Suomen metsäkeskus ei riitatapauksissa tee vahinkoarvioita, vaan tarkastaa vain kohteita, joissa epäillään metsälakia rikotun.
Vakuutus ei poista kuluriskiä
Oikeudenkäynti käräjäoikeudessa voi sisältää metsänomistajalle kuluriskin, vaikka metsä- tai maatilavakuutus kattaisikin omat oikeudenkäyntikulut.
”Jos asia viedään käräjille ja hakija häviää, voivat vastapuolen oikeudenkäyntikulut voivat tulla maksettaviksi, ja niitä oikeusturvavakuutukset harvoin korvaavat”, Keloneva sanoo.
Hän muistuttaa, että laskennallinen vahinko ensiharvennuksilla saattaa jäädä pieneksi, mikä osaltaan korottaa oikeudenkäyntiin lähtemisen kynnystä.
Useimmiten metsäyhtiöt haluavat sopia vahingonkorvauksista metsänomistajan kanssa kahden kesken.
Huono harvennus voi aiheuttaa korvausvelvollisuuden, vaikka metsälakia ei olisikaan rikottu.
”Ratkaisevaa on, mitä hakkuista on sovittu puukauppasopimuksessa”, Keloneva sanoo.
Puunkorjaajat valvovat itseään
Kelonevan mielestä metsänomistajien edunvalvojiksi profiloituneiden metsänhoitoyhdistysten asema korjuun laatua koskevissa tilanteissa on ongelmallinen, koska ne sekä valvovat korjuuta että korjaavat puuta myös itse.
”Yhdistykset ovat kaksoisroolissa tässä asiassa. Voiko yhdistys olla puolueeton asiantuntija, jos sen oma korjuupalvelu tekee huonoa jälkeä ja yhdistyksen tulovirta riippuu korjuupalvelusta?”
MTK:n metsälinjan kenttäpäällikön Pauli Rintalan mukaan metsänomistajien edunvalvonta toimii isoissa yhdistyksissä myös yhdistyksen oman korjuun valvonnassa. Hän huomauttaa, että muutkin toimijat valvovat oman korjuunsa laatua.
”Korjuupalvelu ja metsänomistajien palvelu on isoissa yhdistyksissä eriytetty. Valtakirjan metsänomistajalta saaneet toimihenkilöt valvovat yhtä lailla metsäyhtiöiden pystykauppojen ja yhdistyksen korjuun laatua. Huonosta korjuusta aiheutuneita vahinkoja on myös korvattu tällä perusteella.”
Rintala myöntää, että pienimmissä metsänhoitoyhdistyksissä tilanne voi olla hankala, kun toimihenkilöt toiminnanjohtajaa myöten saattavat olla mukana toteuttamassa korjuuta ja valvomassa metsänomistajan etua. Viime kädessä metsänhoitoyhdistyksen toiminnasta vastaa hallitus.
”Viime aikoina kysymyksiä korjuun laadusta lähinnä pystykauppoja koskien on tullut sekä meille että metsänhoitoyhdistysten toimihenkilöille ja myös luottamushenkilöille.”
Päätoimisia laadunvalvojia
Operaatiojohtaja Juha Huttunen kertoo, että Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savossa korjuun valvonta on annettu siihen päätoimisesti keskittyville toimihenkilöille. Valvonnan tarkkuus ja tasalaatuisuus paranevat huomattavasti, kun työ keskitetään siihen erikoistuneille toimihenkilöille.
”Laadukkaalla valvonnalla voimme vaikuttaa myös ensiharvennusten laatuun. Talvella kiivaimman korjuusesongin aikaan meillä on neljästä viiteen toimihenkilöä valvomassa korjuun laatua”, Huttunen kertoo.
Hänen mukaansa yhdistys on joutunut puuttumaan havaitsemiinsa epäkohtiin 20–30 prosentilla valvomistaan valtakirjakauppaleimikoiden korjuukohteista. Pääosin huomautukset koskevat puiden katkontaa ja metsänomistajien erityistoiveita – harvemmin harvennusten laatua.
”Suurin ensiharvennuksiin liittyvä huoleni ovat hoitamattomat nuoret metsät ja rästissä olevat ensiharvennuskohteet, joita on paljon. Ne ovat niin metsänomistajalle kuin yhteiskunnallekin suuri taloudellinen tappio”, Huttunen sanoo.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Nyt ollaan hakeutumassa oikeaan suuntaan kun korjuun valvonta ulkoistetaan maastoon, siis hakkuukohteelle. On kumminkin todettava, ettei kaikki harvennushakkuu ja lähikuljetus olisi mennyt ala-arvoisesti !
Nykyinen talvi on olosuhteiltaan vaihteleva ja jopa hieman lyhentynyt. Silloin kaikilla toimioilla on kiire saada ne varastot tuotantolaitoksille täytetyksi ennen kelirikkoaikaa.
Omia havaintoja: hakkuun onnistunut hyvän metsänhoidon mukaisesti, mutta lähikuljetuksessa liika kiire on kostautunut, ajoura ei kannakkaan niitä ylitäysien kuormien kuljetuksia varastolle, (molemmat koneet keskiraskaita).
Hakkuukoneen omavalvonta on hyödyllinen, lähinnä jäävän puuston mittaukseen, mutta hakkuualueen yleisjärjestystä siinä on vähemmän uskottavuutta, lähikuljetuksen lopetuksen jälkeen (urapainumat, kolhu ja kallistuneet rungot)
Kauppakirjan lisätietoihin kannattaa kirjata esim. harvennus käyrienväliin, kokoojaura ja varastopaikka, näillä kirjauksilla on helpompi päästä neuvottelemaan hakkuuoikeuden omistajan kanssa, mahdollisesta epäonnistumisesta.
Jos leimikolle sovitaan hakkuuaikainen valvoja, hänen käynnistään voi pyytää kirjallisen lausunnon hakkuun toteutumisesta !