“Ei täällä voisi kertoa olevansa vihreä, vegaani ja homo.”

Näin kuvailee metsäalan työyhteisöään eräs Yhdestä puusta -kyselytutkimukseen vastanneista henkilöistä. Metsämiesten säätiön rahoittamassa ja Luontoa Consulting sekä Workday Designers yritysten tänä vuonna toteuttamassa tutkimuksessa kartoitettiin yhdenvertaisuuden ja osallisuuden toteutumista metsäalalla.

Kerrotaan ensin hyvät uutiset. Suuri osa kyselyyn vastaajista on tyytyväisiä työpaikkaansa ja kokee osallisuutta. Metsäala ei myöskään poikkea mittareiden mukaan suuresti muista aloista. Mutta aineistosta piirtyy väistämättä metsäalasta myös toisenlainen kuva, joka ei ole imarteleva. Tässä kuvassa osallisuus ja yhdenvertaiset mahdollisuudet eivät saavuta kaikkia.

”Tutkimuksen tulosten perusteella naisten kokemukset työelämästä ovat kautta linjan kielteisemmät kuin miesten kokemukset”, kertoo Luontoa Consulting Oy:n toimitusjohtaja Inka Musta.

Kyselytutkimukseen vastasi yhteensä 632 henkilöä, joista 69 prosenttia oli miehiä ja 30 prosenttia naisia. Kyselyn lisäksi toteutettiin reilu 20 haastattelua, joiden avulla syvennettiin kyselyaineiston tuloksia. Organisaatioista mukana oli Stora Enso Metsä sekä Metsäkeskus. Lisäksi vastaajissa oli ammattiliittojen Loimun ja Teollisuusliiton jäseniä.

”Valitettavasti kaikki mukaan kysytyt metsäalan organisaatiot eivät halunneet osallistua tutkimukseen. Sitä ei syystä tai toisesta koettu ajankohtaiseksi tai tarpeelliseksi juuri nyt”, Musta sanoo.

Lähes puolet naisista kokenut syrjintää tai kiusaamista

Naiset kokevat kiusaamista tai syrjintää metsäalalla huomattavasti enemmän kuin miehet. Naisista jopa 47 prosenttia oli huomannut kiusaamista tai syrjintää viimeisen kahden vuoden aikana, kun kaikkien vastaajien osalta tulos oli 36 prosenttia.

Metsäalan tulokset ovat samansuuntaisia kuin Workday Designersin tänä vuonna tekemässä paneelitutkimuksessa, joka koski koko suomalaista työssäkäyvää väestöä. Siinä kiusaamista tai syrjintää oli kokenut 40 prosenttia kaikista vastaajista. Paneelitutkimukseen verrattuna metsäalan tulokset olivat hienoisesti huonommat erilaisuuden arvostamisessa sekä siinä, että saako jokainen olla työelämässä oma itsensä. Myös luottamus siihen, että kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet etenemiseen, on metsäalalla heikompi kuin työssäkäyvässä väestössä yleensä.

”Näistä poikkeamista ei ole vielä syytä vetää yleisiä johtopäätöksiä koko alalle. Yleisesti suomalaisessa työelämässä ollaan monimuotoisuuden johtamisessa vielä monessa paikassa alussa, ja edelläkävijöitä löytyy erityisesti ICT-sektorilta”, sanoo Workday Designerin työpäivämuotoilija Henna Nätynki.

Myös työ- ja elinkeinoministeriön julkaiseman työolobarometrin tulokset vuodelta 2021 ovat linjassa metsäalan kokemusten kanssa. Menetelmien erojen takia tulokset eivät ole kuitenkaan vertailukelpoisia.

Metsäalalla puolet naisista on kohdannut epäoikeudenmukaista kohtelua sukupuolensa perusteella, miehistä vain 7 prosenttia.

“Naisena metsäalalla saa edelleen joskus ns. tytöttelyä ja asemasta riippumatta odotetaan esimerkiksi kahvinkeittoa tilaisuuksissa”, kuvailee kyselyyn osallistunut nainen.

Osa naisista kokee, että uralla eteneminen on heille vaikeampaa, kun huomioidaan esimerkiksi vanhempainvapaiden jakaantuminen, miehinen kulttuuri sekä kapea ja arvostettu “metsämiehen” muotti.

Positiivista kehitystä on tutkimuksen mukaan silti tapahtunut ja naisten kasvava osuus alalla koetaan yleisesti positiivisena. Naiset korostavat vastauksissaan myös, ”että tilanne on parempi kuin vuosia sitten ja että kehitystä tapahtuu koko ajan.”

Metsäalalla myös puututaan häirintään ja epäasialliseen kohteluun aiempaa tehokkaammin. Tutkimuksen mukaan etenkin nuoret naiset voivat kuitenkin edelleen joutua häirinnän kohteeksi paitsi työkavereiden, myös sidosryhmien kuten metsänomistajien taholta.

Samasta puusta veistettyjä?

Yleisesti metsäalan työntekijät ovat tyytyväisiä työyhteisöihinsä ja oma työporukka koetaan tärkeänä, joskin pandemian myötä yleistyneet etätyöt ovat vaikuttaneet yhteisöllisyyden kokemuksiin.

Toisaalta tuloksista nousee esiin vahvasti myös se, että ainakin julkisesti metsätoimihenkilöt ovat edelleen usein kuin samasta puusta veistettyjä. Työyhteisöissä tämä voi aiheuttaa ongelmia, jos ei koe sopivansa perinteiseen ”metsämiehen” muottiin.

”Monissa vastauksissa tuli esiin, että lähinnä hiihto, suunnistus ja metsästys ovat työntekijältä toivottuja harrastuksia, muuten jää helposti esimerkiksi kahvipöytäkeskustelujen ulkopuolelle. Tällaisia kommentteja saimme niin naisilta kuin miehiltä”, Musta toteaa.

Tutkimuksessa esiin nousevat näkemykset vahvistavat kuvaa metsäalasta ympäröivää yhteiskuntaa hitaammin muuttuvasta alasta.

”Kulttuurisesti vastauksissa näkyy myös tietty vanhoillisuus tai hierarkkisuus. Erityisesti nuoremmat henkilöt nostavat esille, että alalla on suvaitsemattomuutta ja vanhakantaisuutta esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä kohtaan. Aihe nähdään jopa tabuna”, todetaan tutkimusraportissa.

Lisäksi vastaajat nostavat esiin sen, että eriäviä mielipiteitä ei voi kaikissa työyhteisössä esittää ilman, että siitä seuraa eristämistä tai erilaista käyttäytymistä kritiikin esittäjää kohtaan.

Tutkimuksen mukaan 60 prosenttia vastaajista pitää työpaikkaansa moninaisena, mutta moninaisuus tunnistetaan suppeasti. Se näyttäytyy vastaajien mielestä lähinnä siten, että työpaikoilla on eri ikäisiä ihmisiä, miehiä ja naisia sekä erilaisia työtehtäviä ja osaamista.

Aineiston perusteella vähemmistöt ovat metsäalalla lähes näkymättömissä. Esimerkiksi vammaisia, etnisiä vähemmistöjä tai sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä ei alalla näytä joko työskentelevän, tai sitten he ovat tavalla tai toisella piilossa.

“Olisi kiva, että olisi rennompaa töissä ja joutuisi punnitsemaan omia arvojaankin eri tavalla. Se rentous tulisi varmaan, jos olisi moninaisempaa porukkaa”, pohtii eräs kyselyyn vastannut.

Osa vastaajista suhtautuu kriittisesti alan vähäiseen moninaisuuteen ja näkee tarpeen monimuotoistumiselle, mutta suuri osa ei näe samankaltaisuudessa mitään vikaa.

“Organisaatioissa, jotka ovat alussa yhdenvertaisuusasioissa, on tyypillistä, että monimuotoisuuden puutetta ja hyötyjä ei tunnisteta laajasti vastaajien keskuudessa. Tämä tuntuisi olevan tilanne tutkimissamme metsäalan organisaatioissa. Yhdenvertaisuusasioita voi kuitenkin muuttaa ja johtaa, ja tutkimus antaa hyvän käsityksen kehitettävistä asioista”, Nätynki näkee.

Lisää aiheesta: Monimuotoisuuden edistämisessä vielä paljon tehtävää

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.