Hankintahakkuiden määrä nousi Luonnonvarakeskuksen tilastoinnin mukaan tammi-heinäkuussa 40 prosenttia viime vuodesta.

Osin kyse on palautumisesta, sillä viime vuonna laskua tuli 14 prosenttia, lähinnä teollisuuden työselkkausten ja koronashokin vuoksi. Joka tapauksessa hankintahakkuiden volyymi oli alkuvuonna kymmenen prosenttia viiden vuoden keskiarvoa korkeammalla ja koko vuoden määrä yltänee 9,5 miljoonaan kuutioon.

Tilastolukuja on kuitenkin hankala tulkita. Hankintapuuksi tilastoidaan perinteinen, metsänomistajien korjaama ja tienvarteen toimittama puu, mutta myös osa metsänhoitoyhdistysten ostamasta ja korjaamasta puusta.

”Luken tilastoinnissa yhdistysten korjuupalvelu on hankintapuuta, jos metsänomistaja maksaa hakkuusta ja kuljetuksesta erikseen”, yliaktuaari Tiina Sauvula-Seppälä kertoo.

”Jos korjuun kustannuksia ei veloiteta tai edes eritellä, niin kyse on pystykaupasta.”

Perinteisen isäntälinjan korjuun ja yhdistysten toimittaman puun osuuksia ei tilastosta saa irti. Todennäköisesti perinteisen hankintakorjuun määrä on pieni ja tasainen ja kasvu on tullut yhdistysten korjuupalvelusta.

Harrastuksena hankintakauppa

Stora Enson ostoissa hankintakaupat kasvoivat alkuvuonna parikymmentä prosenttia, mutta pystykauppojen määrä nousi vielä enemmän. Hankintakaupoiksi Stora Enso laskee kaupat, jotka on tehty suoraan metsänomistajan kanssa. Yhdistysten korjuupalvelu luokitellaan yhteismyynneiksi.

”Hankintapuun määrät eivät ole isoja, mutta niillä on oma merkityksensä”, metsäjohtaja Janne Partanen toteaa.

”Yleensä hankintahakkuut suuntautuvat kohteisiin, jotka ovat niin pieniä tai muuten hankalia korjattavia, että niille ei pystykaupan korjuuresursseja kannata suunnata.”

Partanen korostaa, että puukauppa pitää aina sopia ennen kuin menee sahan kanssa metsään.

”Tukkien mitat voivat muuttua ja kannattaa varmistaa, ettei katko väärin.”

Pystykaupassa hakkuukoneen kuljettajan on seurattava tukkikertymän pituusjakaumaa, mutta tavallisen hankintahakkaajan ei tarvitse sitä miettiä.

”Hankintakauppojen tukkimäärät ovat yleensä niin pieniä, että ne sulautuvat muuhun puuvirtaan.”

Partanen on havainnut, että hankintahakkaajien joukkoon on tullut uutta polvea, joka on kauluspaita-ammateissa, harrastaa metsänhoitoa ja tekee joskus pienen hankintakaupan. Siihen joukkoon hän lukee myös itsensä.

Myrskyalueiden hankala hankintapuu

Tuulenkaatojen poimiminen hankintaeräksi on hankintahakkuuta omimmillaan, mutta myrskytuhoalueilla asia muuttuu mutkikkaaksi.

”Normaalia hankintapuuta ostamme normaalisti, mutta myrskyalueiden puu on hankalanpuoleinen asia”, Pölkky Oy:n metsäjohtaja Jani Jaakkola luonnehtii.

Asia tiivistyy laatuun. Vaikka latvasta katkenneen myrskypuun tyvi näyttää ehjältä, se voi mennä sahatessa säleiksi.

Hakkuukoneen kuljettaja tuntee, että rungosta on kadonnut jäykkyys, mutta kokematon moottorisahaaja ei sitä huomaa. Näitä raakkeja ei välttämättä havaita sahallakaan ennen kuin tukki on mennyt linjasta läpi.

”Kun pidämme tiukkaa linjaa, on sahatavaraongelmia vähemmän. Jos emme tiedä hankintapuun tekijää entuudestaan, niin emme ole oikein innokkaita ostamaan.”

Pölkyllä pienin haettava hankintaerä on täysi rekkakuorma, 50–55 kuutiota. Traktorikuormiakin ostetaan sahalle tuotuna, mutta kaupoista ja aikatauluista on sovittava etukäteen.

Mittaus tapahtuu yksinkappalein sahan linjalla. Jaakkola muistuttaa, että jos latvaläpimitta jää vajaaksi, putoaa tukki pikkutukiksi tai pikkutukki raakataan kielletyksi mitaksi, jonka hinta jää alle kuitupuusta.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.