Aurinko paistaa, muttei liian kuumasti. Tuuleksii, muttei niin, että tukka irtoaisi päästä. Hyttysiä ei näy vielä missään, ja viimevuotiset heinät makaavat sopivasti laossa, poissa töitä haittaamasta.

Olisi mitä parhain raivausilma, vaan minkäs teet, kun muut työt kutsuvat.

Uudessakaupungissa Arvassalon kylällä ja samannimisessä talossa asuvat Tuula ja Rami Anttila ovat valmistautumassa päivän velvollisuuksiinsa.

Tuula pyörittää omaa, Kartanon Karkuri -nimistä juhla-, kokous- ja elämysyritystään, ja Ramilla on kiire suunnittelupäällikön hommiinsa paikallisessa konepajayritys Vahterus Oy:ssä.

Arvassalon tilan isäntää polttelisi jo päästä metsään. Hän on puolen vuoden aikana ehtinyt tehdä jo 120 kiintoa hankintapuuta, ja seuraavaksi pitäisi päästä raivaamaan.

”Täytyisi tässä raivata kuusi hehtaaria siemenpuuasentoon hakattavaa männikköä”, Anttila kertoo.

”Se hakataan sentään koneellisesti, sitä en tällä kertaa tee itse”, hän lisää.

Paljon on Anttila 73 hehtaarin kotitilallaan ehtinyt jo tehdä. Metsätyöura alkoi 16-vuotiaana polttopuiden kaadolla. Iän myötä repertuaari on laajentunut.

Kun hän isänsä kuoleman jälkeen parikymmentä vuotta sitten sai tilan isännyyden, ja verottaja vaati perinnöstä omiaan pois, Anttila hakkasi puut omin käsin.

”Omin käsin vielä ajoinkin ne. Traktorissa ei ollut kuormaajaa, joten lainasin naapurista juontokouran ja tein osan sen avulla”, hän muistelee.

”Metsätyöt ovat Ramille tera¿piaa. Hänestä näkee, milloin pitäisi päästä metsään. Alkaa otsanahka hiukan kiristyä”, Tuula-vaimo jatkaa.

”Kyllähän se metsä jonkinlainen kirkko on”, ahkera metsätyöntekijä myöntää.

Metsä uudistuu luontaisesti

Metsää Arvassalon tilalla on 52 hehtaaria. Maaperä on suurimmaksi osaksi karua kangasta, joten tilan valtapuulaji on mänty. Aivan merenrannassa toki on myös lehtomaista maata ja sen myötä jonkin verran vaahteroita, tammia ja jalavia.

Tällä hetkellä puustosta on päätehakkuuiässä kymmenisen hehtaaria, eikä taimikkovaiheen kuvioita suuremmin löydy.

Rami Anttilalla on tapana hakata tai hakkauttaa metsänsä siemenpuuasentoon ja luottaa metsän luontaiseen uudistamiseen.

”Se on toiminut hyvin. Edellinen päätehakkuu oli viisi vuotta sitten, ja siellä on jo pienet taimet tulossa.”

Totta tosiaan: vierailu kuviolla vahvistaa Anttilan väitteen. Terhakoita kuusen- ja männyntaimia kasvaa vieri vieressä.

Kauempana odottaa raivaustyö. Siemenpuuasentoon hakatun kuvion toisen puolen Anttila raivasi viime kesänä, ja nyt ärhäkkäästi kasvavat koivut pitäisi poistaa alueen vastakkaiselta reunalta.

”Niitä koivuja tuppaan vielä jättämään liian raakasti joukkoon. No, kuusi kuitenkin kasvaa sieltä alta.”

Vaikuttaa varsin vaivattomalta metsänomistukselta, varsinkin kun meren rantamilla sijaitsevat mäntymetsät ovat kaiken lisäksi säästyneet sekä hirviltä, tuholaisilta että tuulituhoilta.

”Kesällä hirvet ovat saaristossa, ja talvella ne menevät tästä läpi suurempiin metsiin talvehtimaan. Jos näkee yhden tai kaksi kaluttua puuta, niin kovin suurista vahingoista ei voi puhua.”

Metsää Anttila hankkisi mieluusti lisää, jos sitä löytyisi läheltä ja kohtuukustannuksin. Sopiva hehtaarimäärä liikkuisi viiden ja kymmenen välillä, mutta:

”Metsätilojen hintataso nousee täällä nykyään aika korkeaksi.”

Viikinkien läpikulkupaikka

Tuula ja Rami Anttilalla on kaksi lasta: 14-vuotias Emma ja pian 12 täyttävä Elias. Lisäksi Tuulalla on edellisestä liitostaan kaksi aikuista poikaa, Tommi ja Teemu.

Perheessä on pikku herjanheittona ollut puhetta siitä, että Arvassalon metsät jäisivät jatkossa jälkikasvulle, mutta ainakaan vielä nuoremmat Anttilat eivät ole osoittaneet suurempaa kiinnostusta metsänomistukseen ja varsinkaan metsätöihin.

”Kovin on Rami odottanut, että jos Emma lähtisi raivaamaan ja pian jo kaatamaan”, Tuula Anttila paljastaa.

Jukaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 10/2018

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.