Kevättalven hankikannot kutsuvat nykyisin hiihtäjien lisäksi pyöräilijöitä. Hankipyöräilyn yleistymisen taustalla ovat vuosikymmen sitten markkinoille tulleet ja viime aikoina nopeasti yleistyneet fatbike-pyörät eli läskipyörät. Ne ovat omimmillaan pehmeissä maastoissa ja lumella.

”Jos alla on pehmyttä hiekkaa, suota tai lunta, normaali maastopyörä uppoaa helposti tai ajaminen on erittäin raskasta. Läskipyörä leijuu pinnalla, ja sillä on normimaastopyörään verrattuna kevyt polkea”, sanoo läskipyörän kyytiin jo kahdeksan vuotta sitten ihastunut joensuulainen Valtteri Paavola.

Isot renkaat saavat läskipyörän näyttämään kömpelöltä, mutta harrastaja näkee asian toisin.

”Rengaskoko mahdollistaa sen, että maastossa ei tarvitse kierrellä esteitä, vaan voi ajaa kivien, kantojen ja pienten kuoppien yli, mikä nopeuttaa ajamista. Moni ajattelee, että läskipyörä on raskas ja hidas ajaa, mutta päinvastoin. Maastoajo voi olla normaalia vauhdikkaampaakin”, Paavola sanoo.

Vauhti valloittaa

Ainakin kovalla hankikannolla läskipyörän kyyti hurmaa. Edellisyön muutamat miinusasteet ovat kovettaneet lumen pinnan Kontiolahden ampumahiihtostadionin lähimetsässä niin, että se kestää kävelijänkin painon. Läskipyöräilijälle tämä on paratiisi.

Stadionin pyörävuokraamon läskipyörä on muhkeiden renkaidensa takia omaa perusmaastopyörääni selvästi painavampi, mutta ensimmäisten metrien jälkeen painoa ei enää huomaa. Tuntuu epätodelliselta, että pyörä pysyy lumen pinnalla ilman pienintäkään ongelmaa.

Kesäpoluilla kivet ja mutkat hidastavat vauhtia, mutta nyt maan on peittänyt kova, tasainen, asvaltin veroinen matto. Puut vilistävät ohi, ja ajaa voi minne haluaa. Pyörä myötäilee kumpuja ja monttuja, joita lumi on muodostanut kantojen ja kivien päälle.

Alamäessä ja rohkeuden kasvaessa maisema vaihtuu sellaista vauhtia, että aivan naurattaa. Renkaiden rapina hankea vasten saattelee minut 20 kilometrin tuntivauhtiin. Tällaista menoa pääsee harvemmin metsässä kokemaan!

Matka voi tyssätäkin

Aamun ensi tuntien tunne hangen vahvasta pitävyydestä vaihtuu aamukahdeksan jälkeen epäuskoon, kun hanki alkaa antaa periksi ensimmäisiä kertoja.

Hankipyöräilyyn pätee sama ohje kuin hiihtämiseenkin: jossain vaiheessa lumi pettää. Kun näin käy, ei kannata olla kilometrien päässä tieverkosta.

Kun nousen satulasta, jalat solahtavat lumeen reittä myöten. Hangessa kahlaaminen ja jykevän pyörän taluttaminen käyvät työstä. Pyörän hidas taluttaminen, tunkkaaminen, on osa maastopyöräilyä. Siihen on hyvä varautua läskipyörälläkin.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 7/2019

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.