Hissistä painetaan nappia numero yhdeksän. Se taitaa viedä talon ylimpään kerrokseen, vaikka täyttä varmuutta Metsä Groupin pääkonttorin hissitaulun numeromäärästä ei mieleen jää.

Ylhäällä hissistä ulos astuessa edessä on avara kokoustila. Talouslehdissä julkaistujen kuvien perusteella täällä on rampannut toimittaja tiuhaan viime aikoina.

Kuvissa on ollut Metsä Groupin pääjohtaja Ilkka Hämälä, joka on kertonut lisätietoja Kemiin rakennettavasta 1,6 miljardia euroa maksavasta sellu- ja biotuotetehtaasta. Kyseessä on metsäteollisuuden historian suurin investointi Suomeen, ja Hämälä on puhunut haastatteluissa tiiviisti taloudesta ja teollisuuspolitiikasta.

Nyt käy ilmi, että pääjohtajalla on paljon sanottavaa myös metsänomistajille. Näyttää nimittäin siltä, että jättitehdasta rakentavan metsäyhtiön suurimmat haasteet eivät tule tällä vuosikymmenellä yhtiön taseesta tai Kiinan sellumarkkinoilta vaan suomalaisista metsistä.

Ero Metsä Groupin edellisen suurinvestoinnin julkistamiseen on selvä.

”Silloin, kun Äänekoski-päätös julkistettiin keväällä 2015, metsäkysymykset eivät olleet tällä tavalla tapetilla. Ennen Äänekosken hanketta julkinen keskustelu oli aika paljon sitä, että Suomen metsävarat jäävät hyödyntämättä. Tämän hankkeen (Kemi) tiimoilta on keskusteltu paljon ja voimakkaillakin sanoilla metsien käytöstä ja metsien ilmasto- ja biodiversiteettikysymyksistä”, Hämälä sanoo.

Metsäkoneiden tie käy turvemaille

Kemin rakennuspäätös tarkoittaa sitä, että tehdashankkeen perusedellytykset täyttyvät. Globaaleilla markkinoilla on Metsä Groupin arvion perusteella kysyntää biotuotetehtaan valmistamille tuotteille, etenkin sellulle, kymmeniksi vuosiksi.

Toiseksi yhtiö on arvioinut, että raaka-ainetta eli puuta saadaan hankittua tehtaalle myös kymmeniksi vuosiksi. Sellutehtaan elinkaareksi on yleisesti esitetty julkisuudessa 30–40 vuotta.

• Lisää aiheesta: Uusi sellutehdas kääntää puujunat kohti pohjoista

Vaikka puuta riittää, metsissä on silti kolme isoa kysymystä, joiden merkitys on kasvanut viime vuosina: metsien hiilensidonta, metsäluonnon monimuotoisuus ja turvemaametsät. Jälkimmäisessä yhdistyvät niin kaksi edellistä kuin vielä kysymys metsätalouden ravinnevalumista vesistöön.

Hämälän mukaan turvemaakysymykset nousevat Pohjois-Suomen metsätalouden kehittämisessä tärkeimmiksi.

”Turvemailla tärkein kysymys on vesitaseen hallinta. Siihen liittyy jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen rooli ja osuus, sillä jatkuvapeitteisyydellä pystytään pitämään vesitaloutta paremmin tasapainossa.”

Metsä Groupin liiketoimintajohtaja Juha Mäntylä arvioi viime Metsälehdessä, että hakkuuseen tulevista suometsistä kolmannes soveltuu jatkuvaan kasvatukseen. Pohjois-Suomen metsänomistajat voivat siis odottaa, että Metsä Groupin puunostajat tulevat tarjoamaan hakkuisiin jatkossa erilaisia vaihtoehtoja.

Hämälän mukaan puunkorjaajan rooli tulee esille siinä vaiheessa, kun tutkijat ovat saaneet selville käytännön metsätalouden toimenpiteet, joita turvemailla kannattaa tehdä.

”Meidän tehtävämme on markkinoida niitä metsänomistajille.”

Tuotantotapa luo arvoa

Metsä Group on poikkeuksellinen metsäyhtiö, sillä sen pääomistajia ovat Metsäliitto Osuuskuntaan kuuluvat suomalaiset metsänomistajat. Yhtiön perusvelvoite on Hämälän mukaan Metsäliiton jäsenten omistamien metsien arvon ja sitä myötä koko Suomen metsien arvon lisääminen.

”Puunhankinnan ydin on se, että Metsäliitto Osuuskunnan metsänomistajajäsenten tarjoama puu priorisoidaan kaikissa tilanteissa.”

Hän muistuttaa, että metsien käsittelymenetelmiä tulee kehittää koko ajan. Puuraaka-aineen on oltava ekologisten kriteerien mukaan hyväksyttävää, jotta metsänomistajan metsillä on tulevaisuudessakin taloudellista arvoa. Ekologinen kestävyys tarkoittaa, ettei puunkäyttö saa vaarantaa metsäluonnon monimuotoisuutta

”Se, miten puu on tuotettu, luo sitä metsän arvoa. Se, missä Metsä Groupilla on iso rooli, on talousmetsän käsittelyn kehittäminen monimuotoisuuden edistämiseksi. Ydinkysymys siellä on lahopuu.”

Hämälä mainitsee niin tekopökkelöt, suojatiheiköt, säästöpuuryhmät kuin lehtipuuston. Luontoa huomioivissa toimissa on olennaista, että niitä mietitään jo ennen puunkaadon aloittamista.

”Leimikkosuunnittelussa pitää kyetä siihen, että tällaisten elementtien käyttö on suunniteltu oikein. Näin niistä saadaan maksimaalinen hyöty ja ne (luontoa huomioivat toimet) saadaan sovitettua yhteen talousnäkökulman kanssa.”

Sekapuustossa ratkaisu moneen

Yhdeksännen kerroksen haastattelutilassa on tarjolla myös kahvia, mutta se ehtii toimia lähinnä kurkun kostukkeena, kun siirrytään varsinaiseen nieluasiaan: hiilinieluihin. Alkuvuonna on nähty merkkejä siitä, että keskustelu metsien ilmastovaikutuksista kiihtyy.

Suomen Ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen on todennut jo aiemmin, että Suomen hiilinielu on lähinnä Lapissa, joten ei ole yhdentekevää, mihin Lapin puu käytetään. Pohjoisen hiilinielu sijaitsee nuorissa, kasvavissa metsissä, jotka ovat perua takavuosikymmenten laajoista uudistushakkuista.

Ilkka Hämälä korostaa, että metsien kasvusta on pidettävä huolta.

”Metsien kasvussa tärkein perusasia on, että uusi kasvu saadaan nopeasti lähtöön. Käytetään uudistamisessa valikoitua taimimateriaalia. Taimikon ja nuoren metsän hoitotoimien tulee olla oikein ajoitettuja ja tehokkaita.”

Myös monipuulajinen kasvatus, kuten männyn ja kuusen sekaviljely ja lehtipuuston jättäminen harvennuksissa, on tullut esille entistä voimakkaammin.

Hämälän mukaan on monia toimenpiteitä, jotka hyödyttävät samanaikaisesti niin ilmastoa, luonnon monimuotoisuutta kuin metsän taloudellista tuottoa. Yksi tällainen on pohjoisten havumetsien lehtipuusekoituksen lisääminen eli sekametsät.

”Lehtipuusto parantaa metsän ekologista tilannetta sekä taloudellisessa mielessä metsän näkymiä, sillä sekapuusto tuo metsälle paremman vastustuskyvyn erilaisia kasvitauteja vastaan.”

Artikkeli julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 2/2021.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.