Sitkeys palkitaan, voi Saara Koskisen tapauksessa sanoa. Hän opiskeli Evon metsäopiston ensimmäisellä monimuotoisuuteen erikoistuneella kurssilla ja valmistui metsätalousinsinööriksi vuonna 1984. Nyt heti tämän vuoden alussa hänet nimitettiin Metsänhoitoyhdistys Savotan luonnonhoidon erityisasiantuntijaksi.

Luontopainotteista metsäkoulutusta ei 1980-luvun puolivälissä erityisesti arvostettu.

”Aika matalaa profiilia pidin alkuun. Nuori nainen ja metsäluonnon osaaminen eivät olleet valttia. Silloin piti näyttää, että pärjää vähintään yhtä hyvin kuin miehetkin, pienen kirouslitanian säestämänä”, Koskinen myhäilee.

Työt Koskinen aloitti metsäsuunnittelijana Pielaveden metsänhoitoyhdistyksessä. 1990-luvun alussa toimi muuttui metsäasiantuntijaksi, ja nyt vuoden alusta luonnonhoidon erityisasiantuntijaksi.

Metsätuloja myös hakkuita välttäville

”Nostin ajatuksen itse esille meidän palaverissa ja ehdotin, että josko 20 prosenttia työajastani kohdennettaisiin luontopuoleen. Johtaja oli hetken hiljaa ja vastasi, että ei kun koko työaikasi. Eikä ratkaisua kukaan ole yhdistyksen luottamusjohdossakaan kyseenalaistanut”, Koskinen kertoo.

Hän muistuttaa, että luonto- ja ympäristöasiat nostettiin esille yhdistyksen strategiatyössä viime vuonna, joten ehdotus upposi valmiiksi pehmitettyyn maaperään.

Muista yhdistyksistä on kyselty varovasti, miten luonnonhoidon tuntija tienaa palkkansa.

”Esimerkiksi ympäristötukien hakemisessa riittää työtä, joka voi tuottaa tuloja sellaisillekin metsänomistajille, jotka eivät halua hakata metsiään. Se laajentaa metsänhoitoyhdistyksen palveluiden tarjontaa ja vahvistaa asemiamme.”

Koskisen tavoitteena on tuotteistaa metsäluontoon liittyvät uudet ekosysteemipalvelut, muun muassa suojelun ja hiilensidonnan uusiksi tulonlähteiksi metsänomistajille.

Kolme kuukautta konttorilla

Koskisen alkuvuosi on kulunut konttorilla, mikä on koetellut innokasta ulkoilmaihmistä.

”Aikaa on mennyt uuden opiskelussa ja muun muassa henkilöstömme sopivan luonnonhoitokoulutuksen hahmottelussa. Kunhan lumet sulavat ja luonto vehreytyy, lähden kiertämään ympäristötukikohteita maastoon, siltä osin kalenteri on lupaavasti täyttymässä.”

Koskinen uskoo, että iso osa metsänomistajista suhtautuu myönteisesti talousmetsien luonnonhoitoon.

”Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen mukaan 40 prosenttia metsänomistajista suhtautuu luontoasioihin epäluuloisesti ja yhtä suuri moni myötämielisesti. Loput 20 prosenttia asettaa luontoarvot selkeästi etusijalle metsissään. Suunnilleen näin se varmasti menee meilläkin.”

Metsä Group ilmoitti äskettäin, että se jättää kaikki lepät, suuret haavat ja muut sivulehtipuut hakkaamatta. Ihan näin pitkälle Koskinen ei olisi valmis menemään.

”Metsänomistajien voisi olla vaikea ymmärtää, että aiemmin myyntituloja tuottaneet puut jätettäisiin metsiin.”

Ei nopeaa siirtymää jatkuvaan kasvatukseen

Koskinen ei myöskään usko jatkuvan kasvatuksen nopeaan yleistymiseen toimialueellaan.

”Täkäläisiä metsiä on vuosikymmenet kasvatettu jaksollisina, joten puusto on pääosin yhdessä latvuskerroksessa ja alikasvokset raivattu. Tällaisessa metsässä jatkuvaan kasvatukseen ei olisi helppo siirtyä.”

Hän huomauttaa, etteivät kaikki puunhankkijatkaan ole innostuneita jatkuvan kasvatuksen leimikoista.

”Taannoin tein jatkuvan kasvatuksen leimikon, mutta siihen ei saatu yhtään ostotarjousta. Kyselin jälkeenpäin eräältä ostajalta syytä. Tämä totesi, että heidän urakoitsijansa ovat kieltäytyneet menemästä tällaisille kohteille.”

Korjuukulut nousevat ja samalla puunmyyntitulot saattavat jäädä totuttua laihemmaksi.

”Kyseinen kohde jäi lopulta kokonaan hakkaamatta”, Koskinen muistelee.

Saara Koskinen

• Luonnonhoidon erityisasiantuntija, Metsänhoitoyhdistys Savotta
• Asemapaikka Pielavesi
• Ikä 62 vuotta
• Metsätalousinsinööri, Evon metsäopisto 1984
• Aviomies ja kaksi aikuista tytärtä
• Keiteleen kunnanvaltuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja ja maakuntavaltuutettu
• Harrastaa marjastusta, sienestystä ja muuta luonnossa liikkumista ja teatteria

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.