Euroopan unionilla ei ole yhteistä metsäpolitiikkaa, mutta yhteinen metsästrategia sillä on. Europarlamentti äänesti sen päivityksestä lokakuun alussa, jolloin tämä lehti oli jo mennyt painoon. Äänestyksen tuloksesta voi lukea Metsälehden verkkouutisista.

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok.) on metsästrategian kätilö. Hän on valmistellut maatalousvaliokunnassa parlamentille menevän strategiaehdotuksen.

Metsästrategia on noin 20-sivuinen linjaus siitä, mitä EU:n metsiltä halutaan, ja sen henki vaikuttaa eri politiikkasektorien päätöksentekoon. Yhtä lailla vaikuttavat myös biodiversiteetti- ja ilmastostrategiat.

Yöunet katkolla

Sarvamaa kertoo valmistelun vieneen välillä yöunet, mutta hän on tyytyväinen aikaansaannokseen.

”Punainen lanka on kestävä metsänhoito. Uusi metsästrategia tuo selvästi esiin biotalouden merkityksen. Satsataan metsään, käytetään sitä, ja siitä voi tehdä vaikka mitä.”

Sarvamaa on tyytyväinen myös siihen, että puun energiakäytön edistäminen on selvästi esillä.

Valmistelun aikana etenkin parlamentin ympäristölautakunta oli ärhäkkänä.

”En halunnut, että strategiaan jää takaovia auki. Siksi en hyväksynyt esimerkiksi hiilimetsien käsitettä, koska sitä ei ole määritetty.”

Päätyyn asti

EU-vaikuttaminen on paitsi näkökantojen yhteensovittamista myös sen varmistamista, että ehdotus saadaan menemään äänestyksessä läpi. Siinä tarvitaan taktiikkaa.

”Sen täällä on oppinut, että pitää painaa lätkätermein ’päätyyn asti’.”

Parlamenttiryhmien sisällä on vaikuttajiin vaikuttajia, ja henkilökohtaisilla keskusteluilla näiden avainmeppien kanssa on suuri merkitys.

Sarvamaa ei odota, että strategia nuijittaisiin läpihuutojuttuna, vaan kritiikkiä on odotettavissa parlamentin vasemmalta ja vihreältä laidalta. ”Mutta se kestetään.”

Jos strategia hyväksytään, se menee EU:n komissiolle, joka on varsinainen strategian antaja ja joka voi vielä täydentää strategiaa.

Vihreitä tuulia

Euroopassa nationalismi on otsikoissa, mutta Petri Sarvamaa kokee, että muutkin politiikan ääripäät ovat vahvistuneet ja päätöksenteon ilmapiiri muuttunut.

”Ilmastokysymysten myötä vihreäsävyinen ajattelu on vahvistunut. Vallinnutta tasapainoa halutaan muuttaa niin, että metsät tulisi nähdä ensisijaisesti luonnon monimuotoisuuden kautta, ja suojelua tarjotaan vastaukseksi kaikkeen.”

Sarvamaa kärjistää, että hän ei ole saanut selvää vastausta, miten suojelu edistäisi hiilineutraaliutta.

Itsenäistä metsäpolitiikkaa

Aika ajoin nousee esille, tulisiko EU:lla olla yhteinen metsäpolitiikka, koska metsiä koskevia päätöksiä kuitenkin tehdään EU-tasolla.

Yhteinen metsäpolitiikka tuskin muuttaisi hetkessä mitään, mutta pitkällä aikavälillä vaikutukset tuntuisivat Brysselin tukina ja rajoitteina.

Kannattajat perustelevat, että metsäpolitiikan myötä Brysseliin tulisi metsiin erikoistuneita virkamiehiä ja osaaminen päätösten valmistelussa vahvistuisi. Vastaperustelut ovat, että metsäasioihin ei haluta sellaista säädösten kaaosta kuin maataloudessa on.

Sarvamaa on kansallisen päätöksenteon kannattaja ja yhteisen metsäpolitiikan vastustaja. Hän perustelee kantansa sillä, että EU:ssa vahvoja metsätalousmaita on vähän – Suomi, Ruotsi ja Itävalta etunenässä – ja äänestyksissä ne jäisivät alakynteen.

”Nykytunnelmassa yhteinen metsäpolitiikka tekisi rumaa jälkeä – suomalaisesta vinkkelistä.”

Päivityksiä jatkossakin

EU:n metsästrategia on laadittu edellisen kerran 2013. Sarvamaa otaksuu, että seuraavan päivityksen valmistelu voi alkaa vuosikymmenen puolivälin jälkeen.

Siihen saakka suomalainen metsänomistaja voi olla huojentunein mielin, että EU:sta ei ole tulossa mitään ihan pöljää.

”Mutta maankäyttö- ja energiasektorien kautta sitä pöljää saattaa tullakin.”

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.