Kymmenen miljoonaa kuutiometriä. Suuruusluokaltaan sen verran Suomessa on lähivuosina vähennettävä vuotuisia hakkuita, jos haluamme päästä EU:n ilmastotavoitteisiin, arvioi Suomen ympäristökeskuksen Kulutuksen ja tuotannon keskuksen johtaja ja professori, Suomen ilmastopaneelin jäsen Jyri Seppälä.

Määrä on reilut kymmenen prosenttia nykyisestä hakkuumäärästä. Vuonna 2021 Suomen metsistä hakattiin Luonnonvarakeskuksen mukaan noin 76 miljoonaa kuutiometriä puuta.

”Kyse ei ole siitä, että Suomessa ei saisi hyödyntää metsiä, vaan siitä, että metsiä hakataan nyt enemmän kuin mihin olisi varaa. Jos nyt on malttia, voimme hyödyntää metsiä enemmän jatkossa”, Seppälä sanoo.

Hän on huolissaan varsinkin metsien hiilinielun pienenemisestä.

Lisää tuontipuuta?

Käytännössä hakkuumäärien vähentäminen tarkoittaa Seppälän mukaan sitä, että metsäteollisuuden on joko lisättävä puun tuontia tai ryhdyttävä tuottamaan korkeamman jalostusasteen tuotteita, jos se haluaa säilyttää tuotannon arvon ennallaan.

Puun tuonnin lisäämiseen liittyy haasteita. Venäjältä puuta ei voi nykytilanteessa tuoda. Myöskään puun tuonnin lisääminen esimerkiksi Ruotsista, Virosta, Latviasta tai Liettuasta ei Seppälän mukaan todennäköisesti onnistu, sillä näillä mailla on omat ilmastotavoitteensa.

”Sen jälkeen mennään aika kauas, helposti jo Etelä-Amerikkaan.”

Etelä-Amerikasta löytyy Seppälän mukaan sellaisia alueita, joilla puuntuotanto on niin kestävällä pohjalla, että suomalainen metsäteollisuus voisi ostaa sieltä puuta. Kalliiksi se kuitenkin tulisi.

Jalostusarvo nousuun

Seppälä myöntää, että myös metsäteollisuuden jalostusarvon kasvattaminen on helpommin sanottu kuin tehty. Lyhyellä aikavälillä hakkuiden väheneminen tarkoittaisi metsäteollisuuden rahavirtojen pienenemistä. Pidemmällä aikavälillä jalostusarvon nostaminen mahdollistaisi Seppälän mielestä jopa nykyistä suuremmat rahavirrat.

”Suomalaisten osaaminen on tällä alueella huippua. Meillä on paljon hyviä innovaatioita, mutta volyymituote on edelleen perussellu. Jos raaka-ainetta ei jatkossa saada yhtä paljon kuin aiemmin, kannattaa määrätietoisesti lähteä kasvattamaan osaamispohjaa korkeamman jalostusasteen tuotteiden valmistamiseksi.”

Usein sanotaan, että jos Suomessa vähennetään hakkuita, hakkuut tehdään sellaisessa maassa, jossa metsätalous ei ole yhtä kestävää. Seppälän mukaan ongelma on ratkaistavissa: ilmaston kannalta olisi hyvä, että suomalaiset vähentäisivät hakkuita omissa metsissään ja veisivät metsäosaamistaan sellaisiin maihin, joissa metsäkato on ongelma.

Malttia harvennuksiin

Yksi keino vähentää vuotuisia hakkuumääriä Suomessa olisi Seppälän mukaan vähentää harvennuskertoja ja harvennuksissa poistettavien puiden määrää sekä pidentää metsien kiertoaikoja. Harvennusten hän kokee palvelevan lähinnä metsäteollisuutta, joka saa niistä paljon edullista puuta sellun valmistukseen.

”Metsiä harvennetaan monin paikoin niin voimakkaasti, että niiden hiilitaseen toipuminen on todella hidasta. Voi myös kysyä, ovatko voimakkaat harvennukset metsänomistajan etu. Metsänomistaja saa kuitenkin suurimman hyödyn tukkipuuvaiheesta.”

Metsien kiertoaikoja Seppälä pidentäisi palauttamalla metsälakiin uudistuskypsän puuston läpimitta- ja ikärajat. Siihen, että metsänomistajille maksettaisiin kiertoaikojen pidentämisestä, hän suhtautuu varauksella.

”Jos puun kysyntä pysyy ennallaan, ei auta, vaikka jollekin maksettaisiin siitä, että tämä ei hakkaa metsäänsä. Jossain muualla hakataan sitten vain entistä nuorempaa metsää.”

Puulle lisää hintaa

Entä jos hakkuumääriä ei Suomessa vähennetä?

”Ainakin hiilinielujen osalta se tarkoittaa sitä, että se sitten maksaa. Nykytilanteessa valtio ja viime kädessä veronmaksaja on se, joka on tilivelvollinen EU:n suuntaan. Meillä ongelma on, että hakkuita halutaan pikemminkin kasvattaa kuin pienentää.”

Seppälän mukaan voidaan periaatteessa ajatella, että päästöjä kompensoitaisiin muilta mailta ostettavilla nieluyksiköillä.

”Se tarkoittaisi sitä, että yhteiskunta subventoisi metsäteollisuutta oikein kunnolla. Sitä ei kukaan tiedä, olisiko nieluyksiköitä tarvittaessa saatavilla ja millä hinnalla.”

Seppälä muistuttaa, että paineita vähentää hakkuumääriä aiheuttavat myös metsien monimuotoisuudelle asetetut tavoitteet. Hän uskoo kuitenkin, että kestävästi tuotetulla puulla on jatkossa myös parempi hinta.

Jyri Seppälä

• Suomen ympäristökeskuksen Kulutuksen ja tuotannon keskuksen johtaja vuodesta 2010 ja professori vuodesta 2005
• Suomen ilmastopaneelin jäsen vuodesta 2011
• 62-vuotias
• Kotoisin Helsingistä, asuu Järvenpäässä
• Työskennellyt Suomen ympäristökeskuksessa vuodesta 1989
• Tekniikan tohtori
• Perheessä vaimo, kaksi lasta ja kolme lastenlasta
• Harrastaa lintujen ja perhosten katselua, valokuvausta, lenkkeilyä ja ulkoilua

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.