Kilpailukyky on Sahateollisuus ry:n tuoreen puheenjohtajan Matti Kylävainion huolenaihe numero yksi.
”Sahayritykset hoitavat kilpailukyvystä omissa käsissään olevan osan, mutta sen lisäksi on isoja ulkoisia tekijöitä, jotka virkamiestyössä valitettavan usein unohtuvat.”
Hän suhteuttaa, että eduskunnan suuressa salissa keskustellaan ja kiistellään EU-säädösten viemisestä kansalliselle tasolle, mutta kansallisesta kilpailukyvystä ei keskustella samalla innolla.
Mistä kilpailukyky koostuu, sen Kylävainio maalaa leveällä pensselillä, sillä asia on monitahoinen ja kaikkea muuta kuin yksinkertainen.
”Metsien pitää kasvaa ja puun pitää tulla markkinoille kansainvälisesti verraten järkevään hintaan. Teollisuuden toimintaympäristössä korostuvat vientikuljetukset ja ylipäätään kotimaan infra.”
Työvoimaa tyhjeneviltä seuduilta
Kilpailukykyä on myös työvoiman saatavuus. Iso osa sahoista toimii maakuntien syrjäseuduilla, mistä väki virtaa poispäin.
”Maaseudun elinvoimaa pitäisi pystyä ylläpitämään muutenkin kuin sahaamalla. Kaikki eivät halua teollisuuden palvelukseen, ja perheessä pitää muillekin löytyä työpaikkoja.”
Sahateollisuus on yhä enemmän prosessiteollisuutta, jossa henkilöstöä on vähän, mutta tuottavuus henkilöä kohden korkea. Silti Kylävainio ei ottaisi mallia paperiteollisuuden taannoisten vuosikymmenten tavasta, jossa työrauhaa ostettiin palkankorotuksilla.
”Alalla on vanhempia laitoksia, joissa automaation aste on pienempi ja palkkakustannusten osuus suurempi.”
Eikä pelkästään korotuksilla voi työtyytyväisyyttä ostaakaan, Kylävainio uskoo.
”Siihen liittyy kohtuullisen korvauksen lisäksi lähiesimiestyö, työn mielekäs tarkoitus ja että ilmapiiri on kunnossa.”
Omana järjestönä jatketaan
Sahateollisuus on kärsinyt vanhanaikaisen perusteollisuuden mielikuvasta, vaikka työ on paljolti automatisoitujen prosessien valvontaa.
”Sahateollisuuden profiilia tulisi nostaa, nähdä se enemmän itsenäisenä toimialana ja vähemmän metsäteollisuuden osana.”
Sellaiseen päivään Kylävainio ei usko, että yksityisten sahojen edunvalvonta olisi Metsäteollisuus ry:n osastona.
”Eturistiriidat ovat perustavanlaatuisia”, hän sanoo ja viittaa mekaanisen ja kuiduttavan teollisuuden eroihin sekä tukin ja kuitupuun hintasuhteeseen.
Yhteisiä asioita järjestöillä on etenkin sertifioinnissa, puun saatavuudessa ja EU-tason säädöksissä.
Kymmenen miljoonaa lisää
Jos voisi, niin Kylävainio asettaisi metsille kansallisen tahtotilan ja tavoitteen: kymmenen miljoonaa kuutiota kasvua lisää. Se edistäisi hiilensidontaa olematta ristiriidassa monimuotoisuuden kanssa.
Keinot ovat tiedossa – oikea-aikaisia hoitotoimia etenkin puuston kierron alkuvaiheessa. Avain olisikin metsänomistamisen kulttuuriin vaikuttamisessa eli perinteisessä metsäneuvonnassa.
”Pikavoittoja ei ole luvassa, toimenpiteiden vaikutus näkyy jossain kahdenkymmenen vuoden päässä.”
Perintöprinssi ilman pilvilinnoja
Kylävainio on sahaperheen perillinen. Keitele Groupin sukupolvenvaihdos hänelle ja hänen veljelleen vietiin loppuun viime vuonna, mutta perintöprinssi-sana vaivaannuttaa.
”Sahayritysten piirissä ei ole rakennettu kartanoita ja seuraava sukupolvi on oppinut realiteetit, että rahat pitää tienata.”
Alun perin alavalinta ei ollut satavarma, joten hän päätyi opiskelemaan vaihtoehtoja laajemmin avaavaan kauppakorkeakouluun. Kesätyöt olivat kuitenkin perhesahan eri puolilla ja tehtävät vastuullisia, joten työhakemuksia ei lähtenyt muualle.
”Tuoreena ekonomina sahatavaran myyntiin ja maailmalle reissaamaan, nuorelle miehelle se sopi hyvin.”
Sittemmin Kylävainio on asettunut puolison kotimaakuntaan ja kunnostanut Töysästä hankitun 1700-luvun pohjalaistalon.
Keitele Groupin laitokset ovat kolmessa maakunnassa Keiteleellä, Kemijärvellä ja Alajärvellä.
”Olen hypellyt niiden väliä ennenkin ja osan töistä voi tehdä etänä kotikonttorilta.”
MATTI KYLÄVAINIO
- SAHATEOLLISUUS RY:N hallituksen puheenjohtaja
- KEITELE FOREST -konsernin hallituksen puheenjohtaja ja konsernin sahatavarayhtiö Keitele Timberin toimitusjohtaja
- PONSSEN hallituksen jäsen
- 49-vuotias
- EKONOMI Turun kauppakorkeakoulusta
- KOTOISIN Keiteleeltä, asuu Töysässä
- UUSIOPERHEESSÄ puoliso ja kolme lasta, viisi lyhytkarvaista saksanseisojaa
- HARRASTAA metsästystä, ruuanlaittoa, kuntoilua ja metsänhoitoa
- METSÄNOMISTAJANA maan sadan suurimman yksityisen joukossa
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
10 milj. lisämottia kasvuun on vaatimaton tavoite.
Jos Suomi saisi kunnolla puun kasvatusta tehostavan metsämarssin innostettua päälle ja hoitaisimme pois kaikki hoitorästit, lisäkasvu olisi pikemmin 50 kuin 10 miljoonaa m3.
Yleisesti ottaen ojastot ovat surkeassa kunnossa vuosikymmenten hoitamattomuuden jälkeen ja pohjavedet ovat nousseet, mikä heikentää maan tuottokykyä ja puuston terveyttä ratkaisevasti.
Suurin osa Suomen metsistä on auttamattoman ylitiheitä ja siksi kituvia. Valtapuilla ei ole riittävästi tilaa tai valoa kasvaa ja tukkisaantokin jää huonoksi sekä tuhot ovat yleisiä.
Hyvin harvennettu nuori metsä on harvinaisuus. Puiden kasvutilavaatimuksia ei ymmärretä. Tämä on loogista kun jopa kasvu-professorin suulla metsän tiheydestä puhutaan pötyä.
Boorin puutteesta kärsii miljoonat hehtaarit ja samalla niiden kasvu.
Taimikoiden ja nuorien metsien hoitamattomia ryteköitä on pilvin pimein, mikä selviää kaikkien tieurien varsillakin.
Arvokasta jalostusainesta uudistustaimista on edelleen liian pieni osa.
Järjettömän suuri hirvieläinkanta kuusettaa Suomen vastoin järkeä ja ekologiaa.
Vajaatuottoisia, hoitamattomia ja ryteköityneitä tai puuttomia alueita on paljon.
Kyllä kasvua heikentäviä hoitorästejä löytyy joka paikasta.
Löytyykö enää ymmärrystä, tekijöitä ja aloitekykyä vanhassa metsäomistakunnassa laittaa asioita kuntoon.
En usko, ilman tehokasta keppiä ja porkkanaa.