Puu on viimeiset kymmenen vuotta ollut merkittävin yksittäinen energialähde, nyt jo 30 prosentin osuudella. Osuus on suurempi kuin öljyn tai kaikkien fossiilisten energialähteiden yhteensä.

”Hyvä asia, mutta samalla on sinisilmäisesti luotettu siihen, että kotimaiset luonnonvarat ovat käytettävissä ilman huoltovarmuustoimiakin”, Huoltovarmuuskeskuksen polttoainehuollon johtava varautumisasiantuntija Pia Oesch kiteyttää.

Huoltovarmuuskeskuksessa riskeistä on puhuttu jo joitain vuosia. Venäjän hyökkäyssodasta alkanut vaikutusketju on nostanut energian hintoja ja antanut asialle työntöä.

”En sano, että olisi valtava kiire, mutta asia on tunnistettu ja parhaillaan mietitään erilaisia vaihtoehtoja. Jotain konkreettista on saatava aikaan lähivuosina.”

Koska suunnittelu on alkuvaiheessa, vielä ei ole vastauksia kysymyksiin minne, kuinka paljon ja mitä maksaa.

Lämmityskauden tarve

Metsäenergiayrityksillä ja energiayhtiöillä on puskurivarastonsa, mutta varmuusvarastointia ei voi kokonaan jättää markkinoiden näkymättömän käden hoidettavaksi, Oesch korostaa.

Toisaalta pitää välttää sitäkin, että osa toimitusvarmuutta turvaavista varastoista siirrettäisiin Huoltovarmuuskeskuksen vastuulle.

”Varmuusvarastointi ei poista yrittäjien puskurivarastoinnin tarvetta, mutta on niille lisä.”

Varautumisessa on Oeschin mukaan kyse lämmityskaudesta, eli ennemmin muutamien kuukausien kuin vuosien tarpeesta. Hän arvioi, että varastoinnin kustannus on joitain kymmeniä miljoonia euroja, mutta kun varastotasoa on kerran nostettu, niin ylläpitokustannus on pienempi.

Varastojen täytyy kiertää

Parhaillaan selvitetään toteuttamistapoja ja pöydällä on kolme vaihtoehtoa, jotka eivät ole toisiaan poissulkevia. Päävaihtoehdot ovat valtio-omisteinen huoltovarmuusvarastointi tai velvoitevarastointi.

”Valtakunnallinen terminaaliverkosto on jo osin olemassa, ja valtio-omisteisessa mallissa osa terminaalivaraston puukasoista olisi Huoltovarmuuskeskuksen omistamia.”

Varaston täytyy kiertää, sillä puu on tuoretavaraa, jonka laatu heikkenee pitkässä varastoinnissa. Metsäenergiayritys saisi lisätuloa sopimuksesta, jossa sitoutuisi pitämään puskurivarastot tietyllä, korkeammalla tasolla.

”Kuinka monta terminaalia ja kuinka isot määrät tarvitaan, se on vielä selvitettävänä.”

Vastaavantyyppinen, parin miljoonan kuutiometrin varastointijärjestelmä on jo polttoturpeella.

Toinen tapa on velvoitevarastointi samaan malliin kuin fossiilisilla tuontipolttoaineilla. Niiden maahantuojilla on lakisääteinen velvoite pitää noin kahden kuukauden puskurivarastoja.

Kolmantena on myös esillä ollut ajatus huoltovarmuusmetsistä, jotka olisi korvamerkitty huoltovarmuuskäyttöön.

Periaatteessa kiertävät varmuusvarastot voisivat olla vaikka metsäteiden varsilla, mutta hajavarastointi tekisi systeemistä merkittävästi monimutkaisemman ja vaikeammin hallinnoitavan.

Käytöstä päättää valtioneuvosto

Metsäenergian saatavuuden häiriöriskit voivat tulla monesta suunnasta. Parhaillaan selvitellään Venäjän-haketuonnin päättymisestä seurannutta häiriötilaa.

Metsäenergia on enemmän tai vähemmän metsäteollisuuden ja ainespuuhakkuiden sivutuote. Jos suhdanteet heiluttavat teollisuutta, silloin heiluu myös energialaitosten polttoainehuolto.

Varmuusvarastojen käytöstä päättää valtioneuvosto, ja käyttökynnys on korkea. Oesch pohtii, että tilanteen täytyy kriisiytyä niin pitkälle, että vaihtoehtoisia polttoaineita ei ole ja lämpö on alueellisesti loppumassa. Myös sähköntuotannon varmistaminen voi tulla kyseeseen.

Puun energiakäytölle ennustetaan laskevaa trendiä ja ei-polttaville energialähteille, kuten aurinko- ja tuulivoimalle sekä lämpöpumppuratkaisuille, nousevaa. Huoltovarmuuskeskuksessa uskotaan kuitenkin puun palavan vielä ensi vuosikymmenellä ja sitä seuraavallakin.

”Huoltovarmuusvarastointi ei missään nimessä ole lyhytaikainen ratkaisu.”

PIA OESCH

• Huoltovarmuuskeskuksen johtava varautumisasiantuntija polttoainehuollossa
• Aiemmin johtaja energiahuolto-osastossa sekä pitkä ura Energiateollisuus ry:ssä asiantuntija- ja johtotehtävissä
• Kemiantekniikan diplomi-insinööri Otaniemestä
• Syntynyt 1969 Loimaalla, nykyinen kotipaikka Espoo
• Perheessä miesystävä, neljä lasta ja koira
• Harrastaa monipuolista liikuntaa koiralenkeistä golfiin
• Sydäntä lähellä Loimaalla asuva isä ja siellä oman pienen perintömetsän hoito

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.