Siskoksista Kirsi Pyy asuu Helsingissä, Katja Tammi Karjalohjalla. Pari vuotta sitten heistä tuli etämetsänomistajia, kun heidän äitinsä lahjoitti heille suvun metsätilan Oulusta.

Pitäisikö metsäteollisuudella olla syytä huoleen? Nuoria, naisia ja vielä pääkaupunkiseudulta, jotain puunhalaajia siis… Ainakaan tällä kertaa ennakkoluulo ei ole tiedon väärti.

”Meillä on metsäkurssit käytynä”, Tammi vastaa.

Hän on suorittanut metsurikurssin. Pyy taas on opiskellut Suomen metsäkeskuksen ABC-kursseilla ja osallistuu Pääkaupunkiseudun Metsänomistajat ry:n toimintaan.

Siskosten metsätalous on siis tolkulla pohjalla. Se selvisi heti palstan rajalla. Tanakka, juuri valmistunut penkkatie johtaa palstan perukoille.

Stora Enson metsäasiantuntija Esko Hyttinen ilahtui näkemästään.

”Syrjäisen palstan periltä olisi vaikea saada harvennuspuulle kantohintaa ilman tietä”, hän sanoo.

Joka aukolla tarina

Sisarukset toivoisivat yhtiön ostomiestä tai yhdistyksen neuvojaa läheisempää omahoitajaa metsilleen.

”Tuo Esko on kyllä ollut meille iso apu. Toivoisin silti, että löytyisi paikallinen luottoihminen, lähimetsuri, joka tietäisi, mitä milloinkin on meneillään. Ilman tuttuja se on vaikeaa”, Tammi pohtii.

Siskosten metsäyhtymän pinta-ala on noin 150 hehtaaria.

”Äitimme on käyttänyt metsää säästäväisesti, joten nyt täällä on hyvät puustot”, Katja Tammi kertoo.

Uudenkaan omistajapolven aikana metsiä ei ole hupuloitu. Hakkuita on tehty, jotta verot ja tienrakentaminen on saatu katettua. Siskokset myhäilevät, jokaisella aukolla ja taimikolla on tarinansa.

”Tuossa on tieaukko ja tuo syntyi, kun tädille hankittiin asunto. Lahjaveroaukko on toisella palstalla”, Kirsi Pyy luettelee.

Ennakkoraivaus vältettävissä

Nyt vireillä on 17 hehtaarin harvennus- ja ylispuuleimikon kauppa. Osa myyntituloista sijoitetaan takaisin metsiin.

”Tarkoituksemme on kunnostaa vanhoja metsäojia, jotka ovat paikoin päässeet tukkeutumaan”, Pyy kertoo.

Harvennusleimikossa oli monin paikoin alikasvosta niin sankasti, ettei hakkuukone olisi suoriutunut hakkuusta ilman ennakkoraivausta.

Stora Enso on luvannut hakata leimikon tänä talvena. Niinpä raivauksilla alkoi marraskuun lopulla olla kiire. Työ on saatava valmiiksi ennen kuin lumisateet tosissaan alkavat.

Opiskelemillaan metsurin taidoilla ennakkoraivaus sujuisi Tammelta vaivatta, mutta esteeksi tulee monelle etämetsänomistajalle tuttu ongelma.

”Tänne pitäisi tulla ainakin viikoksi sahaamaan, siihen minulla ei tähän hätään ole aikaa.”

Artikkeli julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 23/2017.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.