YK:n ilmastosopimuksen mukaan Suomen on raportoitava vuosittain ihmistoiminnasta aiheutuvat kasvihuonekaasujen päästöt ja nielut. Suomea velvoittavat myös EU:n säännökset. Metsien raportointi tarkoittaa elävän kasvibiomassan, kuolleen puuaineen, karikkeen ja maaperän kasvihuonekaasupäästöjä ja -nieluja.
Tehtävä on vaativa, monen eurooppalaisen asiantuntijan mielestä mahdoton, jos pidetään kiinni edes kohtalaisesta luotettavuusvaatimuksesta ja vertailtavuudesta. Euroopan maat eivät ole osanneet varautua raportointiin samalla pitkäjänteisellä tutkimus- ja kehitystyöllä, kuin millä aikanaan kehitettiin metsävarojen inventointimenetelmiä. Tuloksena on kirjava joukko menetelmiä, yritelmiä ja ei-vertailukelpoisia tuloksia.
Metsien kasvihuonekaasuihin liittyviä tutkimusjulkaisuja on varovaisenkin arvion mukaan kymmeniä tuhansia, mutta ne eivät muodosta kasvihuonekaasuinventaarion kannalta kokonaista järjestelmää. Useimpien maiden laskentamenetelmät onkin koottu irrallisista, huonosti toisiinsa sopivista palasista. Valtakunnan metsien inventointien tiedot toki täyttävät tutkimuskriteerit siltä osin kuin niitä käytetään.
Laskennan epävarmuuksista saa hyvän kuvan uusimmasta Suomen raportista, jonka mukaan hiilivarannon muutoksen suhteellinen kaksinkertainen keskivirhe on 83,9 prosenttia. Tilastokeskuksen kokonaisepävarmuusanalyysin mukaan metsät voivat olla joko nielu tai päästö.
Epävarmuutta lisää se, että ojitettujen soiden nielut ja päästöt perustuvat vain 68 tutkimuskohteen kaasumittauksiin. Valtakunnan metsien inventoinnin koealatiedoilla sekä lämpötilatiedoilla mittaukset yleistetään 4,27 miljoonalle hehtaarille ojitettuja soita.
Luotettavuusarviot eivät ota huomioon harhaa, joka aiheutuu siitä, että mallien sovitusaineisto ei edusta koko ojitetun suoalan päästöjen vaihtelua. Malli on herkkä lämpötilan muutoksille, mutta ei ota huomioon esimerkiksi vedenpinnan korkeuden vaihtelua.
Ruotsissa ojitettujen soiden maaperän hiilipäästöt lasketaan mittauksiin perustuvilla päästökertoimilla. Päästöt vaihtelevat siis vain, jos pinta-ala vaihtelee. Kivennäismaiden maaperän hiilivarannon muutosarvio Ruotsissa perustuu mittauksiin kolmelta kymmenvuotisjaksolta. Suomessa vastaava raportointi nojaa vahvasti moninkertaiseen mallinnukseen, vaikka mallien taustalla on mittauksiakin.
Eurooppalaisten tutkijoiden yleinen näkemys on, että EU:n ilmastotavoitteiden sääntely on rakennettu virheellisten olettamusten pohjalle vailla metsätalouden ja metsien toiminnan tuntemusta, vaikka tarkoitus on ollut hyvä. Hiilivarannon rajaton kasvattaminen metsiin ei ole mahdollista. Pitkällä ajalla puuston kasvu ei voi ylittää kokonaispoistumaa ilman että kasvu alkaa pienentyä. Kasvu voi olla poistumaa suurempi hetken, jos ikäjakauma painottuu nuoriin metsiin ja samalla uudistetaan kasvunsa lopettaneita vanhoja metsiä. Suomessa tällainen tilanne on kestänyt 1970-luvun loppupuolelta tähän saakka.
Metsien tuotoksen ja hiilen sidonnan maksimointi edellyttävät, että puuston kasvu ja kokonaispoistuma suuralueilla ovat tasapainossa. Tämä vaatimus tukee huonosti metsien käyttöä ilmastonmuutoksen torjunnassa, ellei puutuotteita saada pysyvästi pois hiilen kierrosta.
Koko Euroopan kasvihuonekaasulaskennat tulisi purkaa ja tilalle rakentaa uusi, eri maiden yhdessä suunnittelema, harmonisoitu laskentajärjestelmä. Laskentaan tulee ottaa mukaan vain luotettavasti mitattavia metsien hiilivarantoja. Laskennassa mittauksen kannalta mahdottomien varantojen arvuuttelu murentaa koko raportoinnin uskottavuuden.
Kirjoittaja on metsäinventoinnin emeritusprofessori.
Lue myös: Mureneeko hiililaskennan pohja? Ministeriö tutkituttaa Luken laskentojen epäselvyydet
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
EU:n tasolla saattaisi nopeakin muutos ilmastopolitiikassa olla mahdollinen, jos metsäammattilaisten viesti eli metsien elinvoimaisuuden merkitys tulisi laajemmin ymmärretyksi. Samoin olisi mahdollista saada aikaan muutos varmempien mittareiden käyttöön. IPCC:n Ilmastosopimuksen raportointiohjeiden muutos olisi pitempi prosessi. Omia laskentojamme päästään jälleen tarkentamaan uusilla tutkimustuloksilla, tällä kertaa pohjavesivaikutuksilla ja vertailuilla Ruotsiin.
Metsälehdeltä jälleen hyvää uutisointia tieteestä ja politiikasta, kiitos!
”Hiilivarannon rajaton kasvattaminen metsiin ei ole mahdollista.”
Toivottavasti tämä itsestäänselvyys menee päättäjien kaaliin jonain päivänä.
Ei välttämättä tarvita kokonaan uutta laskentaa – hienosäätö saattaa riittää. Sen sijaan tarvitaan kyllä uudenlaista tulosten soveltamista, josta Hyytiälän johtaja Juho Aalto kirjoitti Helsingin Sanomien mielipiteessä 8.4. otsikolla ”Ilmastolakiin kannattaisi kirjata laadullisia tavoitteita”.