Raivaussahan kahvoissa vietetyn päivän jälkeen metsänomistajan kehon ja mielen valtaa usein erityisen hyvä olo. Kroppa on saanut liikettä ja oman työn jälki näkyy. Ajatuksissa voi käydä sekin, että tästä on seuraavan sukupolven aikanaan hyvä jatkaa.

Mutta miten voisi näyttää kaverillekin, että metsänhoitotyöt ovat hyvää kuntoilua? Tämän suuntaisista ajatuksista polkaistiin vuonna 2021 Etelä-Pohjanmaalla käyntiin ”Raivaa itsesi kuntoon” -hanke.

”Metsän taloudellinen merkitys on pienentynyt, eikä raha ole kaikille riittävä kannustin lähteä metsänhoitotöihin”, kertoo hankkeen isä, projektipäällikkö Juha Viirimäki Metsäkeskuksesta.

Ihmisillä on kuitenkin aiempaa enemmän vapaa-aikaa ja kiinnostusta oman hyvinvoinnin edistämiseen.

”Nykyisin on trendi, että liikuntasuorituksia mitataan urheilukellon kanssa. Ajattelin, että metsätyösuorituksen ja sen terveyshyötyjen mittaaminen voisi motivoida uusia ihmisiä metsänhoitoon.”

Viirimäen idea kantoi myös rahoittajan suuntaan, sillä ely-keskus myönsi hankkeelle sadan prosentin rahoituksen. Budjetti oli noin 150 000 euroa. Metsäkeskuksen kaveriksi hankkeeseen tuli Seinäjoen ammattikorkeakoulu (Seamk), josta saatiin tarvittavaa osaamista hyvinvointi- ja IT-teknologian aloilta.

”Pääpointtina oli osoittaa metsänhoitotöiden tehokkuus muihin testihenkilöiden harrastamiin lajeihin verrattuna”, kertoo hyvinvointiteknologian kehittämispäällikkö Sami Perälä Seamkista.

Sopiva syke peruskuntoiluun

Testihenkilöiksi valikoitui kaksikymmentä lähtötasoltaan erilaista metsänomistajaa. Mukana oli niin urheilijataustaisia metsäammattilaisia kuin metsureita, kuntourheilijoita ja vasta-alkajia.

”Jokaiselle testihenkilölle määritettiin hankkeen alussa sekä anaerobinen että aerobinen kynnys mittaamalla se Kuortaneen urheiluopistolla”, Perälä kertoo.

Kuortaneella osallistujia kannustamassa oli myös hankkeen suojelijana toiminut Juha Mieto. Aktiiviuransa jälkeen metsätöitä kuntoilumuotona liputtaneen Miedon läsnäolo jäi osallistujien mieleen.

”Siellä piti mennä hitaasti kiiruhtaen ja lopulta juosta neljä kilometriä. Välillä tehtiin veren maitohappomittauksia ja seurattiin sykkeitä. Oli se tietyllä tavoin suuri elämys, kun olympiavoittaja Mieto kannusti”, kertoo testihenkilönä toiminut Risto Lauhanen.

Maastossa testihenkilöt pääsivät istutus- tai raivaussahatyöhön puolentoista tunnin ajaksi. Raivaustyöt tehtiin varhaisperkauskohteilla. Työn aikana mitattiin henkilöiden syketasot, joita verrattiin heidän aerobiseen kynnykseensä.

Molemmissa lajeissa testihenkilöiden sykkeet asettuivat aerobisen kynnyksen alapuolelle. Raivaustyössä testihenkilöiden sykekeskiarvo oli noin 124 ja istutustyössä noin 103 lyöntiä minuutissa. Testihenkilöiden aerobinen kynnys oli keskimäärin 136 lyöntiä minuutissa.

”Tämän perusteella raivaussahatyö ja istutus ovat erittäin hyvää peruskuntoa kohottavaa liikuntaa henkilön kunto- ja kokemustasosta riippumatta”, Sami Perälä sanoo.

Testituloksia verrattiin myös henkilöiden harrastamien muiden lajien, kuten hiihdon, pyöräilyn tai vaikka padelin kuormittavuuteen.

”Esimerkiksi hiihdossa ja juoksussa sykevaihtelu oli isompaa kuin metsätöissä. Kävelyssä ja pyöräilyssä syketaso on alempi ja samantyyppinen kuin metsätöissä.”

Kaloreille kyytiä

Tulokset vahvistivat käsitystä metsänhoitotöiden roolista peruskunnon kehittäjänä. Myös osallistujien arviot metsänhoitotyön merkityksestä henkiselle hyvinvoinnille olivat positiivisia.

”Raivaustyö voi korvata harjoitteena esimerkiksi hiihdon tai pyöräilyn. Aktiiviliikkujankaan kunto ei ota metsässä takapakkia. Ja mikä parasta, tulokset näkyvät paitsi urheilukellossa, myös selän takana valmiina työjälkenä”, Juha Viirimäki sanoo.

Joulujuhlakauden alla monia metsänomistajia kiinnostaa myös se, miten metsätyöt toimivat painonhallinnassa. Kaloreiden menekkiä ei hankkeessa varsinaisesti mitattu, mutta Viirimäki seurasi itse kulutusta urheilukellon avulla.

”Yhden tankillisen sahaaminen raivaussahalla kulutti noin 700 kilokaloria. Se on sama määrä kuin kuluu rauhallisella kymmenen kilometrin hiihtolenkillä.”

Aerobinen kynnys: Syketaso, jonka ylityttyä maitohapon määrä veressä alkaa nousta, mutta elimistö pystyy poistamaan sitä nopeammin kuin tuottamaan.

Anaerobinen kynnys: Syketaso, jolla elimistö saa vähemmän happea kuin tarvitsee. Tällöin elimistö ”menee hapoille”.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.