Kokemukseni ja tilastojenkin mukaan nykyinen EH (ensiharvennus) – tapa on Suomessa melko lailla pielessä. Se johtaa kuitupuuvaltaisuuteen ja suuriin tuhoihin ja puuhävikkeihin.
Tavoitehan järkevällä metsänomistajalla on saada metsä mahdollisimman nopeasti tuottamaan kannattavaa tukkia. Se tapahtuu harvuudella 300 – 400 r/ha. Kuitupuun tuottaminen suuremmilla tiheyksillä sopii teollisuudelle, mutta MO:lta se on hyvin typerää.
Kuten todettua ja nähtävissä kaikkialla, ensiharvennukset tehdään optimijäreytymisen kannalta aivan liian myöhään ja näin aiheutetaan suuria tuulituhoriskejä ja latvuksen supistumisen takia kasvutappioita.
EH tulisi tehdä ennen kuin latvukset alkavat yhtään typistyä.
Jos tuoreilla kankailla ko ja ku taimikot kasvatetaan hyvin mätästetyllä maalla tiheydellä 1200 r/ha, varhaiseen EH:een (ilman haittavesaikkoa), päästään jo 10-17 v kuluttua, kun poistettavista puista saadaan 1 pieni kuitupuu. Hakkuu on siis lähinnä metsähoidollinen, ei vielä sadonkorjuuta.
Jos väljennys ymmärretään tehdä edelleen täysillä latvuksilla olevaan nuoreen metsään tiukasti alhaalta päin (parhaat jätetään kasvamaan) tiheyteen 300- 400 r/ha alle 10 v kuluttua EH:sta, kannattavan tukin kasvatus voi näin siis jo alkaa parhaassa tapauksessa 20 vuotiaassa metsässä.
Tälläkin tiheydellä latvusto sulkeutuu luokkaa 10 vuodessa ja tiheysstressi alkaa vaivata puita. Tukkiprosentin nostamiseksi ja kannattavan tukinkasvatuksen jatkamiseksi metsä kannattaa vielä harventaa ns. superharvennuksella tiheyteen 200 r/ha, jossa terveitten puiden kasvu jatkuu hyvänä (maalla, jossa ei ole pohjavesiongelmaa) (ojitus kunnossa) vielä vuosikymmeniä.
Näin kasvattaen voimme odottaa päätehakkuussa (tukkiprosentti yli 90) saavamme yhdestä rungosta useita peräkkäisiä tukkeja ja läpi koko kasvatusajan jopa 1-2 cm vuosittaisen paksuuskasvun terveessä metsässä, jos siinä ei ole ravinnepuutteita.
Näin kasvattaen puun kasvatuksen kannattavuus on erinomaisen hyvä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kokemukseni ja tilastojenkin mukaan nykyinen EH (ensiharvennus) – tapa on Suomessa melko lailla pielessä. Se johtaa kuitupuuvaltaisuuteen ja suuriin tuhoihin ja puuhävikkeihin.
Tavoitehan järkevällä metsänomistajalla on saada metsä mahdollisimman nopeasti tuottamaan kannattavaa tukkia. Se tapahtuu harvuudella 300 – 400 r/ha. Kuitupuun tuottaminen suuremmilla tiheyksillä sopii teollisuudelle, mutta MO:lta se on hyvin typerää.
Kuten todettua ja nähtävissä kaikkialla, ensiharvennukset tehdään optimijäreytymisen kannalta aivan liian myöhään ja näin aiheutetaan suuria tuulituhoriskejä ja latvuksen supistumisen takia kasvutappioita.
EH tulisi tehdä ennen kuin latvukset alkavat yhtään typistyä.
Jos tuoreilla kankailla ko ja ku taimikot kasvatetaan hyvin mätästetyllä maalla tiheydellä 1200 r/ha, varhaiseen EH:een (ilman haittavesaikkoa), päästään jo 10-17 v kuluttua, kun poistettavista puista saadaan 1 pieni kuitupuu. Hakkuu on siis lähinnä metsähoidollinen, ei vielä sadonkorjuuta.
Jos väljennys ymmärretään tehdä edelleen täysillä latvuksilla olevaan nuoreen metsään tiukasti alhaalta päin (parhaat jätetään kasvamaan) tiheyteen 300- 400 r/ha alle 10 v kuluttua EH:sta, kannattavan tukin kasvatus voi näin siis jo alkaa parhaassa tapauksessa 20 vuotiaassa metsässä.
Tälläkin tiheydellä latvusto sulkeutuu luokkaa 10 vuodessa ja tiheysstressi alkaa vaivata puita. Tukkiprosentin nostamiseksi ja kannattavan tukinkasvatuksen jatkamiseksi metsä kannattaa vielä harventaa ns. superharvennuksella tiheyteen 200 r/ha, jossa terveitten puiden kasvu jatkuu hyvänä (maalla, jossa ei ole pohjavesiongelmaa) (ojitus kunnossa) vielä vuosikymmeniä.
Näin kasvattaen voimme odottaa päätehakkuussa (tukkiprosentti yli 90) saavamme yhdestä rungosta useita peräkkäisiä tukkeja ja läpi koko kasvatusajan jopa 1-2 cm vuosittaisen paksuuskasvun terveessä metsässä, jos siinä ei ole ravinnepuutteita.
Näin kasvattaen puun kasvatuksen kannattavuus on erinomaisen hyvä.