Oma metsä oli jo pitkään ollut isoäidin haaveissa, kertoo Eero Väisänen. 1960-luvun puolivälissä tämä päätti vihdoin toteuttaa haaveensa ja osti autioituneen pikkutilan Leivonmäeltä Keski-Suomesta.

Tilaan kuului metsän lisäksi useita pieniä peltotilkkuja. Kun peltoja viljellyt naapuri muutti pois, niille piti keksiä uutta käyttöä.

”Maanviljelijöiksi meistä ei ollut, eikä lähiseudulla ollut yhtäkään aktiiviviljelijää, joka olisi ollut kiinnostunut kivisten ja osin soisten pikkupeltojen viljelystä. Päätimme tehdä niistä puupeltoja”, Väisänen sanoo.

Pihapiirin lähipellot viljeltiin koivulle, metsien keskellä sijaitsevat kivennäismaan pellot kuuselle ja suopellot männylle. Ensimmäiset pellot metsitettiin vuonna 1968, viimeiset vuonna 1971.

Suopeltojen metsittäminen osoittautui haastavaksi, mutta kuusikot ja koivikot lähtivät hyvin kasvuun. Koivikot ovat reilussa 50 vuodessa ylittäneet uudistuskypsyyden rajan. Samassa ajassa metsätila on siirtynyt ensin Väisäsen äidille, sitten Väisäselle itselleen.

Pihapiiriä ympäröivät koivikot kannattaisi Väisäsen mukaan talousmielessä jo päätehakata. Maisemallisista syistä se ei kuitenkaan ole hyvä vaihtoehto, joten koivikkoon on tulossa harvennus.

”Nappaan koivikosta ainespuun kokoiset kuuset ja osan koivuistakin pois. Jospa sinne sitten leviäisi lähistöltä muun muassa mäntyä, vaahteraa ja tammea.”

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.