Ilmastonmuutoksesta huolimatta Suomi ei ole muuttumassa talvisin tropiikiksi. Taloja täytyy edelleen lämmittää.

Energiantuotannossa rytisee kuitenkin ensi vuosikymmenellä toden teolla. Fossiilisista energialähteistä pyritään eroon, ja energiateollisuus on sitoutunut puolittamaan sähkön- ja lämmöntuotannon päästöt nykyisestä vuoteen 2030 mennessä. Muutos koskee ensikädessä kivihiiltä ja turvetta.

Kivihiiltä saa polttaa viimeisen kerran kevään 2029 lämmityskaudella. Turpeelle ei ole määritelty viimeistä polttopäivää, mutta paineet sen käytön lopettamiseksi ovat kasvaneet koko ajan. Tällä hetkellä hallituksen tavoitteena on vähintään puolittaa turpeen energiakäyttö vuoteen 2030 mennessä.

Kivihiilen ja turpeen tilalle tarvitaan jotain. Yksi korvaajista on metsäenergia. Arvio on, että puupolttoaineiden käyttö lähes kaksinkertaistuu kaukolämmöntuotannossa ensi vuosikymmenellä.

”Mitä nopeammin irtaudutaan fossiilisista polttoaineista lämmityksessä, sitä enemmän joudutaan käyttämään puuta, ainakin tässä välillä (ennen toisenlaisia energiateknologioita). Tämä on se, mitä olemme koittaneet päättäjille kertoa nyt vuoden ajan”, kertoo Energiateollisuuden toimitusjohtaja Jukka Leskelä.

Energiaa tehtävä sivuvirroista

Energiateollisuus edustaa sähköä ja lämpöä tuottavia energiayhtiöitä, kuten kaupunkien lämpölaitoksia. Järjestö on arvioinut­, että kivihiilen korvaaminen puulla on mahdollista ensi vuosikymmenellä. Mutta jos lämpövoimaloissa korvattaisiin lisäksi turve puulla, se ei ole mahdollista tähän mennessä toteutuneilla hakkuilla, metsäteollisuuden sivutuotemäärillä ja metsänhoidon pienpuulla.

”Metsäenergiaa, jonka käyttöä voidaan pitää nykyisen käsityksen mukaan kestävänä, on rajallinen määrä”, Leskelä kertoo.

Mitä kauemmaksi puun poltossa mennään metsäteollisuuden sivuvirroista, hakkuutähteistä ja harvennushakkuissa kaadetusta energiapuusta, sitä epävarmemmiksi metsäenergian ympäristö- ja ilmastohyödyt käyvät.

”Jos kauheasti joudutetaan muutosta irti fossiilisista, puuta joudutaan käyttämään niin paljon, että sitä joudutaan joko tuomaan ulkomailta tai polttamaan ainespuuta”, Leskelä sanoo. Ainespuu tarkoittaa metsäteollisuustuotteiksi jalostuskelpoista puuta.

Ilmastohyöty tapetilla

Puun riittävyyden lisäksi metsäener­gian­ kasvava käyttö on herättänyt kysymyksiä siitä, onko puun poltto kestävää. Energiateollisuus on Leskelän mukaan lähtenyt liikkeelle siitä, että metsäenergia koostuu metsäteollisuuden ja metsänhoidon sivuvirroista.

”Pidän kestävänä tapaa, jolla metsäenergiaa käytetään Suomessa sähkön- ja lämmöntuotantoon. Kyse on kiertotaloudesta. Energiapuuhakkuut ovat harvennushakkuita, metsää ei kaadeta aukoiksi pelkän energian vuoksi.”

Voisiko metsänomistaja kuitenkin kuvitella metsittävänsä pellon jollakin nopeasti energiaksi kasvavalla puulajilla, kun metsäenergian kysyntä kerran kasvaa?

”Keskustelu ja ilmastotutkimus asettavat kyseenalaiseksi sen, että metsiä kasvatettaisiin vain energiakäyttöön. Hiilikysymys ei ole ainoa. Metsien monimuotoisuus on myös erittäin tärkeää.”

Lisääntynyt tutkimustieto ja kiristynyt ilmastopolitiikka kaventavat seulaa myös bioenergian osalta. Vaikka biomassan poltto vapauttaa ilmakehään vain hiilidioksidin, jonka se on sieltä äskettäin sitonut, se ei välttämättä riitä. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi esitetyt toimet ja päästövähennysten nopea aikataulu vaativat vielä päästöttömämpää energiaa.

”On merkittävä riski siihen, että kaikkea metsäenergian käyttöä maailmassa ei pidetä ilmastoystävällisenä jatkossa”, Leskelä sanoo.

Leskelän mukaan samalla on muistettava, että puun poltto ei ole vain Suomen juttu. Yli puolet EU:n uusiutuvasta energiasta on metsäenergiaa. Esimerkiksi Saksassa sitä on uusiutuvasta energiasta suurin osa.

Puun poltto ei ainoa ratkaisu

Leskelä kertoo Energiateollisuuden arvioita Helsingin ytimessä Etelärannassa. Paikka tunnetaan työmarkkinakeskusteluissa työnantajien kotipesänä.

Läheiseltä Tähtitorninmäeltä näkee kuitenkin muutakin kuin kolmikantaneuvotteluita: matkustajalaivoja, Stora Enson pääkonttorin Katajanokalla ja tietenkin Hanasaaren voimalaitoksen savupiipun horisontissa.

Laitos tuottaa helsinkiläisille lämpöä ja sähköä kivihiilestä ja puupelleteistä. Helsingin lämmitys on tällä hetkellä energia-alan suurimpia päänsärkyjä. Pääkaupungin pulmiin kiteytyy moni sähkön- ja lämmöntuotantoa koskeva muutos.

Vielä vuosikymmen sitten sähkö oli niin sanotun yhteistuotannon eli sekä sähköä että lämpöä tuottavien voimaloiden päätuote ja lämpö sivutuote. Nyt asetelma on kääntynyt toisin päin, ja yhteistuotannossa tehty sähkö ei näytä niin kilpailukykyiseltä esimerkiksi kovaa vauhtia halventuneen tuulivoimasähkön kanssa.

”Kun tilanne on muuttunut tällaiseksi, vaihtoehtoiset tavat hankkia lämpöä ovat muuttuneet kiinnostaviksi”, Leskelä kertoo.

Polttaminen ei siis ole energiayhtiöiden suunnitelmissa ainut tapa tuottaa energiaa. Esimerkiksi Helsinki haluaa korvata kivihiilen mahdollisimman vähällä bioenergialla.

”Lähtökohta Helsingillä on se, että he eivät siirry bioenergian kautta johonkin muuhun lämmöntuotantoteknologiaan, vaan mielellään suoraan muihin vaihtoehtoihin. Mutta bioenergiaa tullaan joka tapauksessa tarvitsemaan myös Helsingissä.”

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 8/2019.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.