Koko vähentää hankaluuksia – Yhteismetsä on enemmän kuin osiensa summa

Haapaveden yhteismetsässä on vireillä laajentuminen, joka lähes tuplaisi pinta-alan 5 300 hehtaariin.

Haapaveden yhteismetsän puheenjohtaja Markku Anttila (oik.) ja hakkuukoneyrittäjä Tuomo Seppälä vaihtoivat ajatuksia harvennusvoimakkuudesta ja keliolosuhteista Haapaveden Mieluskylällä metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelun harvennusleimikolla. (Kuvaaja: Sami Karppinen)
Haapaveden yhteismetsän puheenjohtaja Markku Anttila (oik.) ja hakkuukoneyrittäjä Tuomo Seppälä vaihtoivat ajatuksia harvennusvoimakkuudesta ja keliolosuhteista Haapaveden Mieluskylällä metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelun harvennusleimikolla. (Kuvaaja: Sami Karppinen)

”Pienessä muutaman sadan hehtaarin yhteismetsässä ei ole pitkällä aikavälillä järkeä. Kun mennään 30–40 vuotta eteenpäin, niin riidat, avioerot ja muut hankaluudet tekevät pienen toiminnasta vaikeaa”, paaluttaa Haapaveden yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtaja Markku Anttila.

Näistä lähtökohdista Anttila on hoitokunnan puheenjohtajan roolissa kasvattanut vuonna 2016 perustettua Haapaveden yhteismetsää. Se on rakentunut hänen 2000-luvun taitteessa Haapavedeltä ostamiensa 500 metsähehtaarin ympärille.

”Työskentelin tuolloin amerikkalaisessa firmassa johtajana. Ne ovat töitä, jotka voivat loppua nopeastikin. Siksi ostin taloudelliseksi turvaksi metsiä. Ostaminen onnistui osin siksi, että monikaan ei halunnut hirvien tuhoamia taimikoita riesakseen.”

Idea yhteismetsästä lähti liikkeelle, kun Anttila huomasi, ettei omalla jälkipolvella olisi mahdollisuuksia hoitaa metsiä itse.

Alkuvaiheessa Anttila liitti yhteismetsään noin 250 hehtaaria metsiään, ja yhteensä pinta-alaksi muodostui 1 200 hehtaaria. Yhteismetsän syntyyn myötävaikuttivat myös Suomen metsäkeskuksen hanketoiminta, paikallinen metsänhoitoyhdistys sekä Metsähallitus.

”Metsähallitus edisti aiemmin yhteismetsien perustamista liittymällä osakkaaksi, toki osuudet yleensä myytiin toiminnan käynnistyttyä”, kertoo Metsähallituksen maankäyttöasiantuntija Jaana Karvonen.

Karvonen toimi viime elokuuhun saakka Metsänhoitoyhdistys Haapavesi-Kärsämäen toiminnanjohtajana. Hän on myös itse yhteismetsän osakas ja nelihenkisen hoitokunnan jäsen.

Yhteismetsän hoitokunta kokoontuu 5–6 kertaa vuodessa. Jaana Karvosen ja Markku Anttilan mukaan päätöksenteko on ollut sujuvaa. (Kuvaaja: Sami Karppinen)

Iso kasvuloikka edessä?

Parhaillaan hoitokuntaa työllistää mittava laajentumissuunnitelma. Haapavedellä ja lähikunnissa metsää omistava säätiö Ilmari Caseliuksen perilliset on kiinnostunut liittämään noin 2 300 hehtaarin metsäomaisuutensa Haapaveden yhteismetsään.

”Ajatus yhteismetsästä heitettiin säätiölle jo kymmenen vuotta sitten. Viime syksynä he ottivat meihin yhteyttä”, Anttila kertoo.

Hän näkee, että liitos olisi toteutuessaan kenties viimeinen iso kasvuloikka yhteismetsälle.

”Tässä vaiheessa olemme kiinnostuneita liittämään myös muita yhteismetsän kokonaisuuteen sopivia tiloja osuuksia vastaan tai ostamaan tiloja. Tämän jälkeen rauhoitamme liittymistilanteen ainakin pariksi vuodeksi”, hän arvioi.

Yhteismetsän kiinnostus kohdistuu etenkin naapuritiloihin.

”Puustoiset tilat, joilta pystytään korjaamaan puuta myös kesäaikaan, ovat luonnollisesti kiinnostavia.”

Yhteismetsän toimintaa edistää avoimuus, jonka puolesta puheenjohtaja liputtaa vahvasti. Tästä syystä yhteismetsän kotisivuilta löytyy tietoa esimerkiksi osuuksien toteutuneista kauppahinnoista.

”Tarvittaessa osakkaan pitää voida muuttaa osuus rahaksi hyvään hintaan alhaisilla vaihtokustannuksilla. Ulkopuolisella ostajaehdokkaalla pitää olla käytössään sama tieto kuin esimerkiksi hoitokunnan jäsenillä.”

Tuulivoiman merkitys edelleen epävarma

Yhteismetsässä puu liikkuu, sillä osakkaille pitää saada tuloa tasaisesti. Vuosittain puuta hakataan noin 9 000 kuutiota eli reilut kolme kuutiota hehtaarilta. Haapaveden alueen metsille se on paljon.

”Kasvu pidetään hyvänä tekemällä taimikonhoitotyöt prikulleen oikeaan aikaan”, Anttila painottaa.

Metsänhoitoyhdistys Haapavesi-Kärsämäen kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä ja kaikki merkittävät puukaupat kilpailutetaan. Aktiivinen yhteismetsä on puunostajille ja palveluntuottajille houkutteleva yhteistyökumppani.

Anttilan mukaan metsätalous on yhteismetsän pääbisnes tulevaisuudessakin, mutta tuulivoima tekee tuloaan puun rinnalle.

”Meillä on kuusi sopimusta tuulivoimayhtiöiden kanssa, mutta yhdessäkään kohteessa ei ole vielä aloitettu rakentamista. Hankkeisiin liittyy paljon epävarmuutta.”

Tuulivoima on kysymysmerkki myös yhteismetsän osuuden arvon kannalta. Anttila on arvioinut, että toteutuessaan hankkeet voisivat tuplata ylijäämän, jota jaettiin viime vuonna 600 euroa osuutta kohti.

”Jos tuulivoiman tuotto-odotukset arvostetaan korkealle, eivätkä hankkeet toteudukaan, pettyvät liittyjät. Jos taas arvostetaan varovaisesti, niin nykyiset osakkaat häviävät. Etenemme varovaisesti ja odotamme tilanteen selkiytymistä.”

Hirviongelmakin on helpottanut, mutta kovaa työtä ja vuosien taustavaikuttamista se on puheenjohtajalta vaatinut.

”Vaadimme, että seurat pitävät kannan kurissa. Meitä kuunnellaan, mutta jos näin ei tapahdu, nostamme maltillisina pidettyjä vuokria.”

Haapaveden yhteismetsä

  • Pinta-ala 2 937 ha
  • Puusto n. 220 000 m3
  • Puuston kasvu n. 10 000 m3/v
  • Rekisteröityjä omistajia 62, osuuksien summa 230,9
  • Liikevaihto vuonna 2023 n. 400 000 euroa
  • Ylijäämä/osuus vuonna 2023 600 euroa
  • Nelihenkinen hoitokunta, kokoontuu 5–6 kertaa vuodessa

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänomistus Metsänomistus