Virrat päälle ja moottori hörähtää käyntiin. Sydän hakkaa ja jännittää. Olen ensimmäistä kertaa mönkijän kahvoissa.

Tarkoitukseni on testata, voisiko mönkijä olla ratkaisu metsätilani pitkiin tiettömiin taipaleisiin. Viime vuoden keväällä istutettavana oli 4 500 tainta ja uudistusalan laitaan lähimmältä tieltä matkaa 800 metriä. Annoin suosiolla istutusurakan paikalliselle metsänhoitoyhdistykselle. Sama matka on käveltävä raivaussahan kanssa, kun taimikon varhaisperkauksen aika koittaa.

Tämä ajatus mielessäni saavuin Polariksen mönkijätapahtumaan Vihtiin. Halusin selvittää, mitä mönkijällä ajo vaatii maastolta ja kuljettajalta. Ennakkoasenteeni oli, että ajaminen on vaikeaa ja ehkä vaarallistakin.

Apua tarvitsen heti kyytiin hypättyäni ajotilan ja pyörien vedon valintaan.

”Tykkään ajaa yksivedolla siihen asti, kunnes se alkaa jäädä kiinni. Tiedän, että pääsen aina nelivedolla pois siitä, mihin se yksivedolla istuu. Kun nousuja on enemmän ja kivikkoa, sitten kaikki pyörät vetämään”, ohjeistaa Polaris Finland Oy:n kansainvälinen myyntipäällikkö Vesa Ylä-Outinen.

Nokka edellä mäkeen

Lähden liikkeelle yksivedolla. Ylä-Outisen opastuksella valitsen työtilan, jossa kaasu ei ole niin ärhäkkä kuin vakiotilassa. Peukalolla säädettävään kaasuun tulee aika nopeasti tuntuma ja pian käsi- ja jalkajarrutus sujuvat kohtuu sulavasti.

Jännittäväksi ajaminen menee, kun poistumme perusradalta metsään. Ensimmäinen jyrkkä kivinen ylämäki näyttää mahdottomalta, mutta mönkijä nousee sen ylös. Suurimpia kiviä ja kantoja on tarkkailtava, sillä maavaraa mönkijässä on 34 senttiä.

”Kun lukee maastoa, pääsee vähemmällä. Jos on painoa perässä, se vaatii enemmän keskittymistä. Kun lähtee treenaamaan kärryn kanssa, menee ensi tyhjällä ja sitten ottaa lisää painoa”, Ylä-Outinen ohjeistaa.

Tyypillisesti haavereita sattuu, kun liian jyrkästä mäestä yritetään ylös – mönkijä pysähtyy ja painetaan lisää kaasua, jolloin mönkijä saattaa kipata ajajan niskaan. Myös sivukallistuksia on tarkkailtava.

”Pitää osata ajaa nenä edellä ylös alas. Sekin on äärimmäisen hyvä opettaa ensikertalaiselle.”

Malli käytön mukaan

Tapahtumassa oli testattavana Polariksen koko mönkijämallisto, yli 20 eri mallia. Kokeilin niistä kahta: nelipyöräistä Sportsman X2 570 ESP Nordic Pro -mallia sekä kuusipyöräistä Sportsman 6×6 570 ESP Nordic Pro -mallia. Ne sopivat Ylä-Outisen mukaan parhaiten metsänomistajalle metsätöihin. Molemmat kestävät puutavarakärryn aisapainon, ja niillä pystyy tuomaan rankakuormia metsästä.

”Jos metsästä on tarkoitus tuoda enemmän puuta, kannattaa katsoa se tukevampi malli”, Ylä-Outinen muistuttaa.

Kuusipyöräinen vakaampi

Kummassakin mallissa on ohjaustehostin ja alamäkijarru, jotka helpottavat ensikertalaisen ajoa. Nelipyöräinen X2 on ketterä ja kääntyy yksivedolla vain runsaan metrin kääntösäteellä. Puiden lomassa sen kanssa puikkelehtii helposti, mutta kivisessä maastossa ajajaa vähän jännittää.

Kuusipyöräinen 6×6 sen sijaan kulkee vakaasti vaikeassakin maastossa, tuntuu turvalliselta ja nousee kiperänkin mäen helposti. Neljän aina vetävän takapyörän vuoksi kääntösäde on kuitenkin suuri. Välillä on peruutettava ja valittava loivempia mutkia. Etenkin pitkän rankakuorman kanssa pitäisi olla ajosilmää. Toisaalta kuusipyöräisellä pääsee varmemmin syvempien ojien yli, joita esimerkiksi omalla metsätilallani on.

Harjoittelemalla oppii

Koeajon päätyttyä olo on ylpeä ja helpottunut yhtäaikaa. Mönkijällä ajaminen ei ollutkaan niin vaikeaa eikä pelottavaa, kun tilannenopeuden muisti pitää alhaisena.

Harjoittelemalla oppisi varmasti lukemaan paremmin maastoa, välttelemään vaikeita paikkoja ja ajamaan myös rankakuorman kanssa. Tosin oman metsän yhtä aikaa kivinen ja vetinen maasto hieman arveluttaa. Ainakin ajoreitit pitäisi suunnitella huolellisesti. Myös kantavuutta ja maavaraa lisäävät telat saattaisivat olla tarpeen.

”Rauhallisesti alkuun. Vähän käy kokeilemassa ja maltilla, ei hosu, niin pääsääntöisesti menee hyvin”, Ylä-Outinen kannustaa.

Ainakin käyttötunnit voi vähentää

Metsävarusteinen mönkijä maksaa helposti 10 000–15 000 euroa. Jotta ainakin osan mönkijähankinnasta saa vähennettyä metsäverotuksessa, tulee käytöstä yli puolet kohdistua metsätalouden veronalaisen tulon hankintaan. Tätä ei esimerkiksi ole polttopuiden ajo omaan käyttöön.

”Mönkijän saaminen osaksi metsätalouden kalustoa on vaikeaa, jos ei tee hankintahakkuita. Tai sitten pitää olla merkittävästi metsää ja tiluksia eri paikoissa, ja usein istutuksia tai taimikonhoitoa, missä tarvitaan mönkijää kulkemisessa”, arvioi Metsälehden veroasiantuntija Hannu Jauhiainen.

Vaihtoehtona on vähentää verotuksessa mönkijän käyttöä metsätöissä tuntikustannuksina. Vuonna 2023 vähennys oli 15 euroa käyttötunnilta. Se kattaa kaikki mönkijän käyttömenot ja arvon alenemisen.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.