Äänekoskelaisen Eeva Hankajoen kiinnostus omaan metsään virisi aikoinaan hieman tavallisesta poikkeavaa reittiä.

”Olin lähemmäs kolmikymppinen, kun metsien pinta-alaverotuksesta myyntituloverotukseen siirtyminen tuli mahdolliseksi. Juuri veroasiat saivat minut kiinnostumaan metsästä perusteellisemmin”, Hankajoki kertoo.

Hankajoki on omistanut Äänekosken Konginkankaalla noin 140 hehtaarin laajuisen metsätilan yhdessä äitinsä Helena Hankajoen kanssa metsätalousyhtymänä jo 1960-luvulta saakka. Metsäasioissa he luottivat pitkään yksinomaan ammattilaisten apuun. Metsästä muistutti lähinnä vuosittain maksuun langennut pinta-alavero, joka oli samansuuruinen riippumatta siitä, oliko saanut metsästä tuloja.

”Siirryimme myyntituloverotukseen heti, koska järjestelmä tuntui oikeudenmukaisemmalta. Tosin pääomaveroprosentti on kivunnut nykyään niin korkeaksi, ettei se välttämättä houkuta puunmyyntiin”, Jyväskylässä verottajan palveluksessa koulutussuunnittelijana työskentelevä Hankajoki sanoo.

Tiedonjano kasvaa

Sittemmin myös käytännön metsätyöt tulivat Hankajoelle tutuiksi, kun hän hoiti metsiään pitkään yhdessä ex-puolisonsa kanssa.

”Ensimmäisiä oppejani oli, että avohakkuun jälkeen istutetaan, ja sitä seuraa heinäys- sekä vesakontorjuntaurakka. Metsänuudistamisen työläyden vuoksi en halua nykyään tehdä isoja avohakkuita, vaikka muuten metsäämme on hoidettu metsäsuunnitelman mukaisesti.”

Kumppanuus metsäyhtiö UPM:n kanssa on luonut tavallaan selkeän sapluunan puukauppoihin ja metsäpalveluiden hankintaan. Toisaalta Hankajoki on viime vuosina alkanut janota yhä enemmän itse tietoa, jonka pohjalta tehdä metsää koskevia päätöksiä.

”Jos ei itsellä ole tietoa tai taitoa, niin toisten työjälkeä, palveluiden kustannuksia tai puun hintaa on vaikea arvioida. Esimerkiksi ulkopuoliselta ostettuina raivaussahatöiden hinta on tuntunut minusta kauhean kalliilta.”

Tämä toimikin yhtenä pontimena, kun Hankajoki päätti osallistua keväällä naisten raivaussahakurssille.

”Ajattelin, että kun minulla on välineet ja areena omasta takaa, niin miksi en yrittäisi opetella hommaa itse. Raivaussahatyötä on mainostettu myös hyvänä kuntoliikuntana. Ainakin jatkossa tiedän mistä maksan, jos en itse jaksaisikaan kaikkia kohteita raivata.”

Verkosta mahdollisuuksia metsään

Työssään verohallinnon verkkokurssien tekijöitä kouluttava Hankajoki on löytänyt verkon mahdollisuudet myös metsänomistamisen suhteen.

”Jos kylällä oli ennen yksi ostomies, jolla saattoi olla valmiiksi täytetyt puukauppapaperit salkussa taloon tullessaan, niin nyt tarjouksia voi pyytää verkon kautta useilta toimijoilta helposti.”

Tosin Hankajoki sanoo törmänneensä myös arveluttaviin markkinointikeinoihin metsäalalla.

”Viime vuonna äitini sai eräältä toimijalta allekirjoitusta vaille valmiit sopimuspaperit metsänlannoituksesta postitse. Mukana oli postimerkillä varustettu palautuskuorikin. Nukuin pari yötä ennen kuin soitin palveluntarjoajalle ja pyysin lähettämään postit jatkossa omaan osoitteeseeni”, Hankajoki naurahtaa.

Julkaistu Metsälehdessä 13/2018.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.