Mitä istuttaa kasvupaikalle, joka on männylle liian rehevä, mutta kuuselle kesäaikaan liian kuiva? Douglaskuusi voi olla oikea valinta.
Se ei kuulu kirjanpainajien eikä monen muunkaan kotimaisen tuholaisen ruokalistalle. Lisäksi Pohjois-Amerikan länsirannikolta kotoisin oleva douglaskuusi on sopeutunut kestämään kesäaikaista kuivuutta.
Kuivuusjaksojen ja kirjanpainajatuhojen lisääntyessä douglaskuusen istutus kuusen sijaan saattaa olla järkevää paitsi muaalla Euroopassa myös Suomessa. Euroopassa sitä viljellään jo lähemmäs miljoonalla hehtaarilla. Suomessa douglaskuusikoita ei ole kuin muutamia satoja hehtaareita ja kasvatus on toistaiseksi ollut kokeilevaa harrastetoimintaa. Mustilan arboretumin toiminnanjohtaja Jukka Reinikaisen mukaan sille soveliaita kasvumaita kuitenkin löytyisi Suomesta ainakin Jyväskylän korkeudella asti.
Douglaskuusi viihtyy rehevillä, vettä hyvin läpäisevillä mailla. Se pärjää yllättävän kivikkoisillakin kasvupaikoilla, mutta seisova vesi on sille myrkkyä.
”Mustilassa douglaskuusta on monenlaisilla kasvupaikoilla, mutta parhaiten se viihtyy moreenirinteillä. Rinne vie pintaveden pois”, kertoo Reinikainen. Hän on hoitanut Mustilan douglaskuusikoita vuodesta 1984.
Toimiva sekapuuna
Douglaskuusi on Suomessa kasvatettavista puista suurin, ja maailman mittakaavassakin se lukeutuu pisimpien puiden joukkoon. Elimäeltä Mustilan arboretumista löytyvät Suomen vanhimmat douglaskuuset. Iäkkäimmät puut ovat jo 110-vuotiaita, pisimmät 43-metrisiä ja suurin runkotilavuus lähentelee viittätoista kuutiota.
Yksi syy siihen, miksi douglaskuusi ei ole yleistynyt Suomessa, on tutkimustiedon puute. Oppia onkin haettava kokeilemalla.
Laadukkaita kotimaisista siemenkannoista kasvatettuja taimia on saatavilla, kunhan muistaa tilata omansa ajoissa. Useampana vuonna taimet ovat loppuneet kesken. Douglaskuusen kanssa kannattaa suosia kevätistutusta ja välttää istuttamista myyrähuipun aikaan tai hirvien laidunalueille.
Hyviä istutuspaikkoja ovat esimerkiksi suojaisat pienaukot, joissa ympäröivä puusto suojaa douglaskuusen taimia kevätkuivumiselta.
Douglaskuusi pärjää hyvin sekapuuna. Monet kotimaiset douglaskuusen kasvattajat ovat viljelleet sen kaverina kuusta. Esimerkiksi noin tuhat kuusen ja tuhat douglaskuusen tainta voivat olla toimiva yhdistelmä riippuen siitä, kuinka runsaasti luontaisia taimia syntyy. Valinnan varaa ja tiheyttä on hyvä olla.
Tykkylumi riesana taimikoissa
Douglaskuusen taimikossa on varauduttava tekemään ensimmäiset kymmenen vuotta töitä. Nopeakasvuinen puu juroo muutaman vuoden ennen kuin ampaisee kasvuun.
Suomessa käytettävä douglaskuusen sisämaan alkuperä kestää jonkin verran varjostusta. Tästä huolimatta ensimmäisinä kasvuvuosina on huolehdittava, etteivät taimet jää heinän ja vesakon jalkoihin.
Myös tykkylumi on nuorten douglaskuusten vitsaus.
”Douglaskuusen runko on aika hontelo. Osa kasvattajista on typistänyt jopa oksia etenkin aukkojen reunoissa ja siten pienentäneet toispuoleista lumikuormaa”, Reinikainen kertoo.
Tukkia jo nuorena
Douglaskuusen kasvatuksessa tavoitteena on laadukas sahatavara. Puita kannattaa kasvattaa kohtuullisen tiheässä, sillä oksat karsiutuvat huonosti. Euroopassa laatua parannetaan usein pystykarsimalla rungot jopa kahteentoista metriin.
Douglaskuusikon kiertoaika on noin kahdeksastakymmenestä vuodesta ylöspäin. Harvennuksin pidetään huoli, että laadukkaimmilla rungoilla on tilaa ja valoa kasvaa. Mustilan vanhimmat douglaskuusikot on ehditty harventaa useampaan kertaan. Ensimmäisiä tukkeja saadaan jo kolmekymmentävuotiaasta douglaskuusikosta, mutta kasvu jatkuu hyvänä vielä pitkälti yli satavuotiaanakin.
Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 7/2019.
Lisää aiheesta:
- Vaahtera on vaatelias väriläiskä
- Tammi on pitkäikäinen metsien aatelinen
- Kontorta on Kalliovuorten kasvatti
- Vaatelias tervaleppä viihtyy lehtokorvissa
- Istuta visakoivu harvana ja muista pystykarsia
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Ollaankohan ihan niin sanotusti ulalla ???
Suomessa 50 cm puu on ylittävältä osaltaan hakepuuta polttoenergiaksi.
Saksassa alle 30 cm puu on jomminjoutavaa hakepuuta … 3o cm tukkkipuuta sittenkun se ylittää 70 cm se alkaa olla arvopuuta, Suurin puu joka oli tätä Douglasta oli kuutiomäärältään noin vajaat 30 kiintoa , ikää sata sata viiskymmentä vuotta…. suurin puu joita kasvatetaan talouskäyttöön näin pystyssä. tuskin kokee muuta kuin oli yli viisikymmentä kiintoluutiometriä…. Samaan aikaan suomessa hehkutetiin mitä hehkutettiin, minulle esiteltiin tarina kirjallisesti ja ennglanniksi selostettuna kuinka näitten isojen puiden tarina päätyi maailman näyttelyn rakenteisiin jotka olivat Saksassa juuri samaan aikaan. Isolla puulla ja arvopuulla ainakin Saksassaon arvonsa, ja ikää satoja vuosia. Se on muuten juhlava tunnelma olla yli 50 kiintometrä puun tyvellä ja jonka ikä on jotain 300 500 vuotta, Saksassa. Suomessa 50 cm puu on hakepuu. Se on muuten hieno tunne kun teet Saksassa pyökin, mittaat, katkot, karsit, laatulajittelelun mukaan laatuluokkiin jaat… kymmneiä kuutioita, ja arvokain osa on hinnlataan tuhansia euroja kuutiometri. Saksassa voi saada auton hinnan yhdellä puulla, Suomessa sen kokoinen puu ois roska puu,,, Saksassakin ikä lähemmäs kolmesataa vuotta… En tiedä todellakaan montako puuta joiden ikä on yli 300vvuotta ja rungon koko 300 500 kiintoa kaadetaan vuosittain. Onhan näitä asiantuntijoita, jopa saksassa opiskelleita, kysykää heiltä. Käykää Saksassa, Ranskassa Porutugalissa Kreikassa… avoimin mielin… niin ja se Espanja, ja Euka Ihania metsiä ja kaikenmoista… Serbia, Ruotsi,,,, päiväntasaajan alapuolella se on sit ihan…
Tosiaan nämä apinanleipäpuut ….nehän saattavat olla viis viiva kymmenen metriä paksuja ja ikää sataoja vuosia, tuhat. se moisen neuvvon annan että pulskakin nainen vaikuttaa sirolta jahka hänestä ja tosi vanhasta apinanleipäpuusta ottaa kuvan. Voiskohan julistaa kisan missä suomen kunnassa on vanhin puu… ei sovi tietenkään selluteollisuuden arvomaailmaan…. isoa ja vanhaa ei saa muuten kuin ajan kanssa…..
Se on vissiin ainoita puulajeja joka kasvaa törmäkkäämmin alkuperäisen kasvualueensa ulkopuolella. Ei muuta kuin toimittajalle litterat kouraan ja menoksi. Voin rauhottaa että siihen että päänuppi on muuhun suuntaan kuin ylöspäin tottuu…