Aurinko paistaa OP-finanssiryhmän hulppean, puolitoista vuotta sitten Helsingin Vallilaan valmistuneen pääkonttorin ikkunoista. Pääjohtaja Reijo Karhinen istuu johtajakerroksen neuvotteluhuoneessa arvoisessaan seurassa. Takana tuijottavat entisten pääjohtajien muotokuvat. Tulevaisuudessa seinälle lisätään myös Karhisen oma kuva.

Pääjohtajuutensa ohella Karhinen on aktiivinen metsänomistaja ja innokas metsätalouden puolestapuhuja. Hän seuraa päivittäin myyntiin tulevat etelä- ja itäsavolaiset metsätilat ja ostaa vaimonsa Tuulan kanssa useampia metsätiloja vuosittain. Viime vuonna uusia hehtaareja kertyi 65.

”Tukikohtamme on Savonlinnassa. Uusia tiloja pyritään hankkimaan siitä enintään noin puolentoista tunnin traktoriajomatkan säteellä.”

Karhinen on 10-vuotiaasta lähtien ollut aktiivisesti metsätöissä, pääasiassa ajamassa puita.

”Minulla on tosi verissä se, kuinka juonnetaan ja kuinka tavara kulkee traktorilla metsässä. Jos putoaisin mihin tahansa keskelle metsätyömaata, niin traktori ja metsäperäkärry lähtevät aika äkkiä liikkeelle.”

Toki metsätöistä löytyy myös epämieluisia hommia. Esimerkiksi propsien ja tukkien tekemisestä Karhinen ei ole koskaan ollut kovin innostunut.

”Heiniminenkin tuntui pienenä inhottavalta, mutta nyt taimen pelastaminen tuo suurta nautintoa.”

Hypetykselle on syynsä

Iloa Karhiselle tuo myös metsätalouden uusi, hypetyksen arvoinen nousu.

Karhinen kaivaa esille tablettitietokoneen ja etsii sieltä kalvoja, joihin hän on koostanut materiaalia sekä haastattelua että erästä tulevaa puhujamatkaansa varten. Kalvokoosteessa hän kertoo metsäteollisuuden tekeillä tai suunnitteilla olevien 1,4 miljardin euron investointien olevan merkki siitä, että metsäteollisuus on edelleen Suomen talouden perusta.

Kalvolla on viisi syytä väitteen tueksi. Muhkeiden investointieurojen lisäksi Suomessa on maan kokoon nähden merkittävät metsävarat, jotka ovat kahdeksan prosenttia koko Euroopan metsävaroista.

Lisäksi Suomessa on investoitu vahvasti energiantuotannon kapasiteettiin, mikä turvaa kohtuuhintaisen energiansaannin myös jatkossa.

Neljänneksi kohdaksi Karhinen nimeää Suomen vakaan toimintaympäristön ja sen, että metsätalouden hyväksyttävyys on hyvällä mallilla. Suomessa ei esimerkiksi ole nähty suuria metsään liittyneitä mielenosoituksia.

Suomessa myös metsäalan osaaminen ja tutkimus ovat kansainvälistä huipputasoa.

”Olisimme olleet maailmanluokan tumpeloita, jos näillä edellytyksillä olisimme menettäneet jopa vuosisataisen kokemuksen metsäteollisuudesta.”

Investoinneilla on Karhisen mukaan paitsi merkittävä työllisyysvaikutus, myös huomattava psykologinen vaikutus.

”Investoinnit lisäävät voimakkaasti tulevaisuudenuskoamme. Se on vahva viesti siitä, että heikot vuodet ovat vihdoin takana.”

Valtavien mahdollisuuksien lisäksi löytyy riskitekijöitä, jotka voivat uhata tällä hetkellä metsäteollisuudessa vallitsevaa hyvää pöhinää.

”Kaiken ohella täytyy pitää huolta perusteollisuuden kilpailukyvystä. Lisäksi Suomen pitäisi maana uudistua.”

Melkoinen tehtävä 100-vuotiaalle?

”Meillä on Suomessa aivan liikaa yhteisöjä ja organisaatioita, jotka ovat syntyneet ja edelleen elävät sellaisessa Suomessa, jota ei enää ole. Meillä on uudistumisvastaisuutta yli oman tarpeen.”

Karhisen mielestä on väärin kysyä, mikseivät yritykset investoi. Oikea kysymys on, mikseivät yritykset uudistu.

”Jos yritys uudistuu, niin sitä kautta tulee automaattisesti lisää investointeja.”

Digi avuksi uudistumiseen

Tästä päästäänkin suoraan Karhisen erääseen lempiteemaan, digitalisaatioon. Karhinen kertoo Suomen olevan paalupaikalla digitalisaatiossa, johon neljäs teollinen vallankumous vahvasti perustuu.

Hän etsii tabletiltaan uuden kalvon ja kysyy, pystymmekö hyödyntämään paalupaikan. Kalvolla paalupaikalla oleva formulakuljettaja Räikkönen joutuu lähtemään huippuunsa viritetyllä kilpurillaan metsäautotielle.

”Meillä on digiedellytysten puolesta kaikki kunnossa, mutta sitten meillä on kannustinloukkuja, rakentamisen sääntelyä ja investointeja rajoittavaa byrokratiaa. Myös palkkojen määräytyminen työmarkkinoilla on kovin jäykkää.”

Seuraa uusi kalvo, tällä kertaa kuva ruuhkaiselta moottoritieltä. Kuvassa liikennesumpun keskellä oleva auto saisi periaatteessa huristaa sataakahtakymppiä. Se ei kuitenkaan pääse mihinkään, sillä edellä ja vieressä olevat köröttelevät kahdeksaakymppiä.

Karhisen mukaan tässä kohtaa kaksi maailmaa: vanha ja uusi, digitalisaation edellyttämä joustava maailma.

”Esimerkiksi metsäteollisuus eli pitkään vanhassa maailmassa ja lopulta heräsi, mutta ei tarpeeksi varhain. Siellä ei riittävän ajoissa nähty, millainen on paperin kysynnän muutos.”

Karhinen muistuttaa digitalisaation olevan valtava mahdollisuus 100 vuotta täyttävälle Suomelle. Hän toivoo, että julkisessa keskustelussa avattaisiin enemmän sitä, mitä mahdollisuuksia tulevaisuus tuo tullessaan.

”Keskustelun painopiste saisi olla uudistumisen puolella. Se ei ole mikään mörkö. Kun me tiedämme, että maailma muuttuu kovaa vauhtia, niin miksi emme toimi?”

Metsä tutuksi kännykällä

OP Ryhmä on viime vuosina panostanut voimakkaasti digitaalisten palveluiden kehittämiseen. Digitaalista tiikerinloikkaa Karhinen suosittelee vahvasti myös metsäsektorille. Oikeanlaisia digitaalisia palveluja kehittämällä saattaisi parhaassa tapauksessa ratketa moni metsäalan rakenteellinen ongelma.

Esimerkiksi digimaailmassa elävien nuorien kiinnostusta tulevia perintömetsiä kohtaan voitaisiin lisätä kehittämällä palvelu, joka tuo metsän suoraan kännykkään.

Sovelluksen avulla voisi seurata, mitä metsissä tapahtuu ja kuinka paljon se tuottaa.

”Nuori voisi mennä kännykän kanssa metsään ja kuvata, että tältä metsä nyt näyttää. Samaan aikaan joku metsäalan asiantuntija näkee saman kuvan ja kertoo, mitä metsälle kannattaisi tehdä”, Karhinen visioi.

Hän muistuttaa, ettei moni kaupunkilainen etämetsänomistaja, erityisesti nuori, todennäköisesti käy metsissään kuin muutaman kerran vuodessa. Mobiilipalvelun avulla se voisi tapahtua huomattavasti useammin, jopa kymmeniä kertoja vuodessa.

”Eihän pankkikonttorissakaan käyty ennen vanhaan 15:ttä kertaa päivässä, mutta mobiilipankissa joku voi nykyään käydä niin usein.”

Karhisen sanoo metsän muuttuvan nuorille helpommaksi, luontevammaksi ja läheisemmäksi asiaksi, kun se on mobiilipalvelun avulla tuotu kännykkään. Ja kun metsä on läheisempi, aktiivisuus kasvaa. Se taas näkyy puukauppoina, jotka puolestaan turvaavat raaka-aineen saannin tulevaisuudessa.

Mobiilipalvelu auttaisi myös etämetsänomistajia ja pienten, muutaman hehtaarin metsätilojen omistajia. Jos toimintaa helpotetaan digitaalisuuden avulla, se voi aktivoida tällaisia metsänomistajia pitämään metsistään huolta ja myymään puuta.

”Kannan huolta siitä, että metsäteollisuudella riittää raaka-ainetta. Ymmärrämmekö metsänomistajina, että kun metsäteollisuuden kapasiteetti lisääntyy, niin tavaraa tarvitaan entistä enemmän? Aktiivisuudella vältämme puun tuontitarpeen.”

Digiloikkaa vaatiessaan Karhinen ei kuitenkaan ole unohtanut niitä vanhan liiton metsänomistajia, joille digitaalisuus on vierasta. Heidän on edelleen voitava hoitaa asiansa toisella tavalla.

”Ylipäänsä metsäalan toimijoiden tulisi nykyistä enemmän kiinnittää huomionsa tuottamaansa asiakaskokemukseen. Sitä pitäisi sekä mitata että johtaa. Mallia tulisi hakea oman toimialan ulkopuolelta.”

Hän muistuttaa, että uudistumistarvetta on laajalti. Samalla on parasta vain uskoa, että nykynuoret elävät digimaailmassa.

”Jos metsäalan digitalisaatio ei etene, emme saa luontevaa suhdetta näihin nuoriin. Sitä paitsi tulevaisuudessa ei ole olemassa sellaista elämänaluetta, joka ei digitalisoituisi”, Karhinen sanoo ja naputtaa samalla mahonkipöytää kuin sanojensa vakuudeksi.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 2/2017

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.