Metsäntutkimuslaitoksen 1980-luvulla käynnistämä laaja tutkimus osoittaa, että metsämaan hiilivarasto säilyy vakaana metsien käsittelystä riippumatta. Hanke nimettiin Biosoil-tutkimukseksi, kun maanäytteitä kerättiin toistamiseen 2000-luvulla,
Biosoil-tutkimus osoitti, että metsämaassa olevan hiilen määrän muutokset suhteessa maaperän kokonaishiilivarantoon ovat vähäisiä. Hiilen määrä ei vähentynyt edes avohakkuun jälkeisinä vuosina, vaan hiiltä karttui keskimäärin jopa hieman lisää.
Runsainta lisäys oli 60–100-vuotiaissa metsissä, joissa metsämaan hiilivarasto kasvoi vuodessa keskimäärin noin 300 kiloa hehtaarilla. Yli satavuotiaissa metsissä hiilen kertymä maaperään väheni. Hiilen määrän muutos mukailee puuston vuosikasvun tasoa.
”Tärkeintä on huomata, että hiilivaraston muutos on vähäinen suhteessa metsämaan kokonaishiilivarastoon. Esimerkiksi 300 kilon muutos on alle puoli prosenttia metsämaan koko hiilivarastosta”, Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Hannu Ilvesniemi havainnollistaa.
Kymmenen kiloa neliömetrillä
Tutkimuksessa kerättiin maanäytteitä yli 600:lta valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) pysyvältä koealalta ensin 1980-luvulla ja uudelleen 2000-luvulla. Näytteistä analysoitiin hiilen määrä karikkeessa, humuksessa ja 40 sentin kivennäismaakerroksessa.
Metsän hiilivarasto on keskimäärin kymmenen kiloa neliömetrillä, siis keskimäärin 100 tonnia hehtaarilla. Määrä vastaa 400 hiilidioksiditonnia. Pohjois-Suomessa metsien hiilivarasto on pienempi.
Metsän hiilestä keskimäärin 60 prosenttia on maaperässä, kun mukaan lasketaan myös humus, karike ja puiden juuret. Loppuosa metsän hiilivarannosta on sitoutunut puustoon.
Ulkopuolisilla ei ole tietoa VMI-koealojen sijainnista, joten metsiä on käsitelty satunnaisen vaihtelevasti. Näin tutkijat ovat pystyneet seuraamaan, miten erilaiset metsänkäsittelyt ovat vaikuttavat metsämaahan varastoituneen hiilen määrään.
”Peräkkäisten mittausten ansiosta meillä on havaintoja, miten maaperän hiilivarasto muuttuu erilaisten metsänkäsittelytoimien seurauksena”, Ilvesniemi kertoo.
Hyväkasvuiset metsät sitovat hyvin hiiltä
Hiilinieluina vanhat metsät eivät Biosoil-tutkimuksen mukaan ole yhtä tehokkaita kuin suurimman kasvun vaiheessa olevat nuoret metsät.
”Maaperän hiilivarasto karttuu sitä runsaammin, mitä enemmän puusto kasvaa. Tehokkainta hiilen sidontaa on turvata metsien hyvä kasvukyky ja uudistamalla talousmetsät ajoissa”, Ilvesniemi summaa.
Ilvesniemen mukaan esimerkiksi metsänlannoitus on varma keino lisätä metsien hiilensidontaa. Hän kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkimuksesta, joka osoitti, että kymmenen vuoden välein toistetuilla typpilannoituksilla saadaan aina aikaan yhtä suuri kasvun lisäys kuivahkon kankaan männiköihin.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Nyt pitäisi kiireesti tämä tieto saada levitettyä isoille metsätalouden vastaisille medioille, kuten YLE ja Hesari.
Näin ne asiat voi ymmärtää väärin, kun oikein yrittää…
On totta, että maaperän hiilidioksidi ei vapaudu avohakkuussa. Syynä tähän on se, että avohakkuussa käsitellään vain pintaa eikä uppouduta 2-5 metriä pinnan alle. Hiilidioksidia toki vapautuu karikkeen ym. kautta, mikä on huomioitu laskelmissa aina. Hiilidioksidia vapautuu maaperästä esim. turvetta nostattaessa tai kun ikirouta sulaa.
Sen sijaan puista hiilidioksidi vapautuu kaatamisen jälkeen hyvin nopeasti, koska talousmetsää voidaan harvoin käyttää esim. talojen rakentamiseen, vaan sitä käytetään paperiin ja selluun.
”…koska talousmetsää voidaan harvoin käyttää esim. talojen rakentamiseen, vaan sitä käytetään paperiin ja selluun.”
Onpa outo kommentti. Ainakin minun metsistäni tulee uudistushakkuulta 70 % tai yli tukkia, joka menee sahalle ja sitä kautta rakentamiseen – ei selluksi. Ja harvennushakkuultakin rapia puolet.
Ajatatus siitä, että joku kasvattaisi tavoitteellisesti sellupuuta, ei ole tästä maailmasta. Metsänomistajalle sellupuu on vähäarvoinen sivutuote, jota tukin – siis rakennuspuun ja sitä kautta hiilivaraston kasvatuksessa syntyy.
(Tuo luokkaa 70 % tai sen yli tukkisaanto on siis normaali päätehakkuun tukki- siis sahapuusaanto.)
Millähän korvaavalla tuotteella – wc-paperin sijaan – nämä ylen ympäristötietoiset tahot oikein suorittavat ahterinsa pyyhkimisen? Kierrätystikullako?
”…koska talousmetsää voidaan harvoin käyttää esim. talojen rakentamiseen, vaan sitä käytetään paperiin ja selluun.”
Oikeasti sellun keitto on todellinen ilmastoteko. Suuri osa sellusta tehdään harvennuspuusta, joka ilman selluteollisuutta lahoaisi metsään ja päästäisi hiilidioksidinsa ilmaan. Sahatukista tulee puolet sahatavaraa ja toisesta puoleta tehdään sellua, ja siitä edelleen paperia, kartonkia jne. Paperin ja kartongin kierrätyksen jälkeen sellukuitu viedään lämpövoimalaitoksiin, joissa niistä tehdään lämpöä ja sähköä korvaamaan kivihiilellä tehtyä lämpöä ja sähköä. Kotikaupungissani vessapaperikin joutuu jätteiden puhdistuslaitokseen päätyen polttoon tuottamaan lämpöä ja sähköä. Huomion arvoista on myös se, että mm. Äänekosken uusi sellutehdas tuottaa valtakunnan verkkoon n. 1 Twh:n verran biosähköä korvaamaan kivihiilellä tuotettavaa sähköä. UPM:n sellun keiton sivutuotteena syntyvästä mäntyöljystä tehdään päästötöntä dieselpolttoainetta. Kasvava puusto ja puun tehokas käyttö avohakkuineen kasvun hiivuttua ovat todellinen mahdollisuutemme ilmaston lämpenemisen torjunnassa.
Tutkimuksesta avautuu uusi tapa laskea Suomen metsien hiilinielu.
Lulucf-maankäyttösektorin nettonielu vuonna 2019 oli – 20,7 milj. CO2-tn kun huomioidaan, että turvepeltojen päästön virhe on 6 milj.CO2-tn luokkaa. Tämä maanpäällinen nielu siis vastaa 40% koko metsän sitomasta hiilidioksidista.
Maan alla sitten on 1,5 (60%)-kertainen määrä sidottua hiilidioksidia eli – 31,0 milj. CO2-tn ja yhteensä n. – 52 milj.CO2-tn, joka on jo suurempi kuin Suomen kaikki päästöt n. +50 milj. ekv-tn vuonna 2019.
Tilastokeskuslinkki sivu 45 taulukko 1.7, josta vuoden 2019 nettonielu löytyy.
https://www.stat.fi/static/media/uploads/yymp_kahup_1990-2020_2021_23462_net.pdf
”Oikeasti sellun keitto on todellinen ilmastoteko. Suuri osa sellusta tehdään harvennuspuusta, joka ilman selluteollisuutta lahoaisi metsään ja päästäisi hiilidioksidinsa ilmaan.”
Ei sillä ole ilmaston kannalta mitään merkitystä vapautuuko hiili metsästä vai paskapaperina tai sanomalehtenä. Sellu on viimeistään kahdessa vuodessa takaisin hiilenä kierrossa.