Harva meistä tietää, mitä maamme tuhansien pientilojen tuvissa ja navetoissa on puuhattu, kun arjen askareilta on jäänyt aikaa. Aulis Jalkasen pientila Suonenjoen Herralanmäellä on uskomaton esimerkki siitä, millaisia ihmeitä Suomen maaseudulta voi löytyä.

Vuonna 1935 syntynyt ja viime vuonna edesmennyt Jalkanen oli itseoppinut taiteilija, joka pyhitti kaiken vapaa-aikansa luomistyölle. Hänen lahjansa tunnettiin paikkakunnalla, mutta teosten määrä ja moninaisuus paljastui kokonaisuudessaan vasta vuonna 2022, kun Maaseudun sivistysliitto kartoitti alueen ITE-taiteilijoita.

”Mieleeni tuli heti Aulis, jonka töitä olin aiemmin nähnyt. Ilmoitimme Auliksen mukaan ja hänen töistään järjestettiin Suonenjoen taideseuran toimesta näyttely, josta tuli menestys”, kertoo kuvataiteilija Mari Arvinen.

Näyttelyä rakentaessaan Arvinen pääsi tutustumaan Auliksen teoksiin myös tämän kotona.

”Kaapeista löytyi upeita teoksia, jotka oli vieläpä numeroitu ja luetteloitu. Auliksen verstas vanhassa navetassa oli myös täynnä erilaisia töitä ja materiaaleja.”

Maalauksia, veistoksia, runoja, grafiikan vedoksia ja kiviteoksia – kaikkea löytyi tuhatmäärin.

Nopeasti syntyi ajatus, että Jalkasen taide on saatava myös tulevien sukupolvien nähtäville. Sitä varten perustettiin ITE-Aulis ry, jonka puheenjohtajana Arvinen toimii.

”Auliksella ei ollut perillisiä ja hän halusi, että elämäntyö säilyisi ihmisten nähtävillä. Täällä kotimuseossa se on nyt mahdollista.”

Huikeat kuvapäiväkirjat

Aulis Jalkanen ei ollut erakko, mutta häntä kuvaillaan huomaamattomaksi sivustaseuraajaksi. Elämän kovat kokemukset jättivät Jalkaseen jälkensä jo varhain. Hänen isänsä kaatui sodassa vuonna 1942 pojan ollessa vasta 7-vuotias. Sisaruksia Auliksella ei ollut, joten hän jäi osin kohtalon sanelemana hoitamaan pientä kotitilaa Inkeri-äitinsä kanssa, vaikka hänen kirjalliset ja kuvataiteelliset lahjat huomattiin jo koulussa.

Sotien jälkeen miesväki suuntasi metsätöihin ja niin teki myös Aulis. Omassa 30 hehtaarin metsäalassakin oli tekemistä. Paikalliset metsäammattilaiset huomasivat pian, että Auliksen metsä on mallikkaasti hoidettu. Hänet pyydettiinkin metsänhoitoyhdistyksen leipiin leimaajaksi. Aulis kiersi leimausporukan mukana ympäri pitäjän metsiä valikoimassa hakattavat puut ja dokumentoi tapahtumia kuvapäiväkirjoihin. Kuvapäiväkirjoista muodostuu huikaisevan hieno ja kulttuurihistoriallisesti arvokas kuva niin metsätalouden töistä kuin pientilan arjesta 1950-luvulta alkaen. Jalkanen teki myös omaa Metsä Aitta -lehteä, joka tarjosi tarkkasilmäisiä ja asiantuntevia ”muistiinpanoja ja huomioita metsäalalta”.

Syy elää

Aulis Jalkanen ammensi aiheet ja materiaalit teoksiinsa metsästä, luonnosta sekä kierrätysmateriaaleista. Töiden aiheina on niin arkinen aherrus kuin Lapin retket, mutta esiin nousee myös Auliksen oma fantasiamaailma. Tämän kesän näyttelyn teemana on metsä.

Kauniilla ja toisinaan raastavallakin tavalla Auliksen töissä nousee esiin yksinäisyys ja naisen kaipuu. Täydellistä naista taiteilija on etsinyt usein puun sisästä. Sadoissa sensuelleissa puusta veistetyissä naishahmoissa puun syyt sulautuvat saumattomasti naisvartaloon.

”Aulis löysi lopulta kuusikymppisenä rinnalleen naisystävän Eilan, jonka kanssa he ehtivät elää 13 vuotta”, kertoo ITE-Aulis yhdistyksen aktiivi Pekka Korhonen.

Valokuvauksen ja kuvataiteen professori Veli Granö on sanonut, että joskus voi olla niinkin, että ilman ITE-taidetta ei aina olisi elämää ollenkaan. Taide oli Auliksellekin syy elää.

”Teoksia on niin paljon, että erilaisia näyttelyjä voitaisiin niiden ympärille rakentaa lähes rajattomasti. Myös tutkijoille ja opinnäytetyön tekijöille riittää aiheita”, Mari Arvinen kuvailee.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.