”Taitaa olla kohta lähemmäs 15 pesää, mistä olen saanut pistoja. En ole eläessäni kokenut tällaista.” Näin kirjoittaa Metsälehden keskustelupalstalla nimimerkki Ammatti Raivooja. Samaa viestiä kerrotaan ympäri Suomen. Tänä kesänä metsätöissä on ollut paikoin lähes mahdoton välttyä ampiaisen pistoilta.
”Niitä riittää niin, että ovat harmiksi asti”, sanoo Savon ammattiopiston lehtori Jouni Seppänen.
Seppänen kouluttaa tulevia metsureita ja metsäpalvelun tuottajia sekä metsänomistajia. Tänä vuonna taimikoissa on juostu poikkeuksellisen paljon ampiaisilta karkuun, ja parin viimeisen viikon aikana ampiaisenpistoja on tullut lähemmäs jokaisella raivuulla. Vastaavaa kesää Seppänen ei muista.
Ampiaisia tutkinut ja ampiaiskantoja seurannut Luonnonvarakeskuksen tutkija Jouni Sorvari vahvistaa, että ampiaisia on tänä vuonna paljon. Virallista seurantaa Sorvarilla ei tänä kesänä ole ollut.
Syitä ampiaisten runsauteen on tutkijan mukaan kaksi.
”Piha-ampiaisella ja saksanampiaisella kannat vaihtelevat. Vuorovuosina on hyvä vuosi ja vuorovuosina sitten heikompi vuosi. Nyt on se hyvä vuosi”, Sorvari kertoo.
Piha-ampiainen eli niin kutsuttu maa-ampiainen on monelle raivaajalle tuttu. Esimerkiksi myyrien käytäviin, hakkuutähdekasojen tai kantojen alle pesänsä tekevä ampiainen pöllähtää maasta, kun pesän päälle astuu.
Sorvarin mukaan runsaan kannan vuosi osuu yleensä juuri parilliseen vuoteen kuten tänäkin vuonna.
Toinen syy runsauteen on, että myös sellaisia lajeja, joiden kanta ei vaihtele niin säännöllisesti, on ollut enemmän kuin aikaisemmin. Näitä ovat esimerkiksi liitereistä ja halkopinoista löytyvistä pallopesistään tunnetut räystäsampiaiset.
Seuranta ja kansalaishavainnot osin ristiriidassa
Yhdyskuntina pesivien ampiaislajien määrän kehitystä on seurattu vuodesta 2019 lähtien Ampase-hankkeessa. Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen yliopistolehtori Atte Komosen vetämässä hankkeessa on kartoitettu ampiaisten ekologiaa, esiintymistä ja eri lajien maantieteellisiä runsausvaihteluita. Kaikkiaan Suomessa on yhteiskunta-ampiaislajeja tusinan verran. Hanke päättyy tänä vuonna.
Ampiaisia pyydetään olutta, hiivaa ja sokeria sisältävillä oluttuoppipyydyksillä. Ne houkuttelevat piha-ampiaisia, saksanampiaisia sekä pensasampiaisia.
Komonen itse on pyytänyt ampiaisia Jyväskylän alueella. Yleisistä havainnoista poiketen ampiaisia on kertynyt pyydyksiin verrattaen vähän – saalismäärien perusteella kesää voikin kuvata keskinkertaiseksi.
”Tämä on siinä mielessä magee ilmiö, kun seuranta on osin ristiriidassa kansalaishavaintojen kanssa. Siinä voi olla myös vuoden sisäistä vaihtelua, joskus ampiaispiikki tulee myöhemmin kuin jonain toisena vuonna”, Komonen pohtii.
Suuntaa aamutunteina raivuulle
Nyt loppukesästä ja alkusyksystä ampiaisten yhteiskunnat ovat suurimmillaan ja työläiset keräävät ahkerasti ravintoa toukille ja itselleen. Tällöin ampiaisiin törmään herkästi.
Savon ammattiopiston lehtori Jouni Seppänen neuvoo ampiaisen pistoille herkistyneitä pitämään raivatessa mukana EpiPen-injektiokynää.
”Toki auttaa, kun ei käytä näin syksyllä hajusteita aamulla, kun on lähtemässä maastoon. Olen aikaisemmin huomannut niiden vetävän ampiaisia puoleensa”, Seppänen kertoo.
Myös syksyn kuulaat aamut kannattaa hyödyntää ja ajoittaa raivuu aamutunteihin.
”Puolenpäivän jälkeen on jo enemmän surinaa. Jos on maapesä eikä lähelle meinaa päästä, mutta alue pitää kuitenkin saada sahattua, niin seuraavana aamuna kannattaa yrittää”, Seppänen vinkkaa.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
