Metsälehden uusi kolumnisti, Helsingin yliopiston suometsätieteen professori Annamari Laurén on luvannut turpeentuoksuisen kirjoituksen joka toiseen tabloid-numeroon.
Kolumnistina Laurén haluaa antaa toivoa, sillä hän on tuntenut ojitusalueilla leijuvan tunnelman painostavana. Tieteentekijänä ulostulot pitää aloittaa synnintunnustuksella.
”Osa synneistä on todellisia, osa kuviteltuja, mutta synninkaavun haluan heittää pois ja nostattaa suometsätalouden omanarvontuntoa.”
Laurén korostaa, että suometsät ovat mainettaan parempia. Ojitetut suot ovat valtaosin yhtä hyviä metsämaita kuin kivennäismaat ja ravinteikkaimmat turvemaat jopa tuottavampia.
”Ojituksilla on saatu paljon kasvua, ja epäonnistuneiden osuus on vain kymmenesosa.”
Innosta ennallistamiseen
Kun joka tapauksessa meneillään on ennallistamisurakka, niin menivätkö aikaisemmat sukupolvet ojitusinnossaan liian pitkälle?
”Eivät mielestäni. Maa-alasta kolmasosa on suota ja ilman ojituksia se olisi pois taloudellisesta toiminnasta.”
Ennallistamiset tulee suunnata huonotuottoisimmille alueille.
”Puustoisen suon ennallistaminen ei ole kovin järkevää ilmastosyistäkään, sillä puusto on merkittävä hiilinielu.”
On helppo kysyä, kannattaako ojat tukkia vaiko jättää kasvamaan itsekseen umpeen, mutta vastaus riippuu tilanteesta ja tavoitteista. Sama resepti ei sovellu kaikkialle.
”Epäonnistuneet ojitukset eivät ilmastollisesti ole erityisiä hiilen lähteitä, sillä ne ovat edelleen hyvin märkiä.”
Voisiko kuivatusta säätää?
Iso kysymys on, miten turvemaat pidetään tuottavina ja samanaikaisesti ilmastopäästöt ja vesistökuormitus pieninä.
”Tuoreen tutkimuksen mukaan turvekankailla kasvu paranee, kun pohjaveden pinta nousee.”
Pohjavesi saa nousta jopa 20 senttimetrin syvyyteen. Havainto antaa toivoa, että tavoitteiden yhteensovittaminen on mahdollista.
Edelleen on suuria kysymyksiä ilman vastausta. Täysin tutkimatonta on kuivatuksen säätäminen esimerkiksi siten, että osa sarkaojista tukitaan.
”Kangasmailla kuiville kesille ei voi mitään, mutta turvemailla on mahdollista varautua kuivuuteen säätämällä kuivatustehoa.”
Suhtautuminen soihin on muuttunut ja muuttuu edelleen. Ensin luonto piti voittaa tuottavaksi ja siitä seurasi rekyyliä.
Uusinta suosuhdetta ovat karnevaalihenkiset tapahtumat, korkokenkäkukkamekkosuohiihdosta suopallopeleihin. Raivaajien ja raadannan sukupolvien aikana sellainen ei olisi käynyt laatuun.
Lue Laurénin Muodonmuutoksia-kolumni tästä.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Selkokielistä tekstiä soista . Ps. Taisit olla -89 Miilu-kurssille vetäjänä .