Mastot lukuisine mittareineen nousevat latvusten yläpuolelle. Polut risteilevät koppien välillä, joissa hienoimmat mittalaitteet raksuttavat yötä päivää. Johtoja ja letkuja on kilometritolkulla ja metsämaa puineen täynnä mittalaitteistoja. Olemme saapuneet Hyytiälään Juupajoelle vastikään 25 vuotta täyttäneelle Smear II -mittausasemalle.
Helsingin yliopiston mittausasemalla tutkitaan yhtä aikaa 1 200:aa eri muuttujaa. Asemaan kuuluva metsä, Siikanevan suo sekä Kuivajärvi ovat kuin datatehdas, joka tuottaa joka sekunti ainutlaatuista tietoa ilmakehästä, maaperästä ja puista. Vastaavia asemia on maailmalla kymmenkunta, mutta yksikään ei mittaa jatkuvasti niin montaa muuttujaa kuin Smear II.
”Meidän alkuperäinen ideamme oli kerätä mahdollisimman monipuolisesti jatkuvaa dataa esimerkiksi siitä, miten metsä kasvaa, miten fotosynteesi toimii ja sellaista tietoa, jota ei perustamisen aikaan edes osattu esittää”, kertoo akateemikko Markku Kulmala.
Kulmala perusti aseman metsäekologian emeritusprofessori Pertti Harin kanssa vuonna 1995. Suomi velloi tuolloin pahimman talouslaman kourissa, mutta kansanedustaja Erkki Pulliainen (vihr.) ja valtiovarainministeri Iiro Viinanen (kok.) onnistuivat lisäbudjetissa kohdentamaan tutkimusaseman perustamiseen kuusi miljoonaa markkaa (nykyrahassa noin 1,5 miljoonaa euroa).
Jälkikäteen voi todeta, että investointi kannatti. Smear-asemalta on saatu maailman pisin aikasarja boreaalisen metsän vaikutuksista ilmastoon sekä selvitetty ensi kertaa maailmassa, miten pienhiukkaset eli aerosolit muodostuvat. Tietämys aerosolien kemiallisesta koostumuksesta ja prosesseista auttaa esimerkiksi ymmärtämään perusaerosolihiukkasiin lukeutuvien virusten, kuten koronaviruksen, leviämistä.
Metsät pilvien muodostajina
Yksi aseman merkittävimmistä tutkimustuloksista liittyy hiilivetyihin, joita puut, kasvillisuus ja maaperä tuottavat yhteyttämisen sivutuotteina. Hiilivedyt hapettuvat ilmassa ja muodostavat pienhiukkasia, joista myöhemmin kehittyy pilvipisaroita ja pilviä. Ne heijastavat säteilyä takaisin avaruuteen, viilentävät ilmakehää ja hidastavat ilmastonmuutosta.
”Nämä muut ilmastovaikutukset lisäävät metsien hiilinielun vaikutusta jopa 80 prosenttia”, Kulmala kertoo.
Mittausaseman tavoitteena on löytää asioiden välisiä yhteyksiä, jotta tuloksia pystytään soveltamaan. Tällaisia yhteyksiä ovat esimerkiksi männyn yhteyttäminen tietyllä tavalla jollain valo-, lämpötila- ja ilmankosteusyhdistelmällä.
”Usein meiltä kysytään, miten tämä yksi metsä on niin tärkeä, kun eihän tämä ole koko maailma. Ei olekaan, mutta asioiden väliset yhteydet, ne skaalautuvat kyllä”, painottaa asemalla runsaat kymmenen vuotta työskennellyt tutkijatohtori Juho Aalto.
Julkaistu Metsälehdessä 18/2020
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Ymmärsinkö oikein, kun ajattelen, että nuori kasvava metsä yhteyttää voimakkaasti ja tuottaa paljon hiilivetyjä verrattuna vanhaan vähän kasvavaan metsään. Tutkijoiden ajatuskulkua seuraten tästä seuraa, että pilvipisaroita syntyy enemmän nuoressa kasvavassa metsässä kuin vanhassa elinkaarensa päässä olevassa. Siis nuori metsä torjuu kasvihuoneilmiötä tehokkaammin kuin vanha metsä.
Tätä tietoa ei kaiketi ole onnistuttu kovin hyvin hyödyntämään, koska yhtenään puhutaan ”hiilipankeista”. Siis vanhoista metsistä, jotka muka torjuisivat kasvihuoneilmiötä.