Jossain tässä se on. Keskellä lounaissuomalaista kuusikkoa. Yksi kymmenistä tuhansista ympäri Suomen metsiä sijaitsevista koealoista.

Gps-paikannin tuo lähelle, muttei riittävän lähelle. Luonnonvarakeskuksen (Luke) asiantuntija Jouni Peräsaari ottaa esiin puukartan ja tarttuu työparinsa, Lukessa tutkimusassistenttina työskentelevän Outi Jokirannan, ojentamaan mittanauhaan.

Puukarttaan on merkitty koealalta edellisellä mittauskerralla viisi vuotta sitten mitatut puut ja niiden etäisyydet koealan keskipisteestä. Kartassa näkyvä koealan ainoa mänty löytyy maastossa helposti. Muutaman mittauksen jälkeen koealan keskipiste on löytynyt, ja varsinaiset mittaukset voivat alkaa.

Salaista tietoa

Meneillään on valtakunnan metsien 13. inventointi, tuttavallisemmin VMI13. Se käynnistyi viime vuonna ja jatkuu vuoteen 2023. Toukokuusta lokakuuhun kestävän maastokauden ajan koealoja mittaa eri puolilla Suomea reilut 20 työparia.

Metsiä on inventoitu Suomessa 1920-luvulta lähtien. Tavoitteena on kerätä tietoa muun muassa puuston määrästä, kasvusta ja laadusta sekä metsien omistuksesta, terveydestä, monimuotoisuudesta ja hiilivaroista. Uutta on, että tällä kertaa inventoidaan myös virkistysreitit ja -rakenteet, kuten polut, hirvitornit ja nuotiopaikat.

”Koealalta mitataan tai arvioidaan satakunta metsikkötunnusta. Lisäksi mitataan puita, taimikoissa runkolukuja ja osalla koealoista kuollut puusto. Hakkuuaukolla se sujuu nopeasti, ryteikössä aikaa voi mennä toista tuntia”, Peräsaari kertoo.

Inventoinneissa käytetään sekä pysyviä että vaihtuvia koealoja. Peräsaari arvioi, että yksi työpari mittaa maastokauden aikana noin 700 koealaa. Koealat pyritään pitämään salassa, jotta tieto niistä ei vaikuttaisi metsien käsittelyyn.

Muutos hidasta

Peräsaari on ollut mukana valtakunnan metsien inventoinneissa vuodesta 1991, Jokiranta vuodesta 2004. Sinä aikana sekä puuston määrä että kasvu ovat lisääntyneet entisestään. Metsistä käsin sitä ei kaksikon mukaan kuitenkaan huomaa.

”Jos muutosta tapahtuu, se on niin hidasta, ettei sitä metsässä näe. Sen huomaa vasta, kun kaikki inventointitulokset lasketaan yhteen”, Peräsaari sanoo.

Sama koskee muutoksia esimerkiksi hakkuiden ja lahopuun määrissä.

”Lahopuun määrä on säästöpuiden ansiosta väkisinkin lisääntynyt, mutta ei sitä metsässä juuri huomaa. Ainoa, missä eron huomaa, on säästöpuiden määrä. Niitä on selvästi enemmän”, Peräsaari toteaa.

VMI

• valtakunnan metsien inventointi
• metsien ja metsävarojen seurantajärjestelmä
• 13. inventointi käynnissä
• juuret 1920-luvulla
• koko maan kattava koealaverkosto
• tuloksia käytetään mm. metsätalouden suunnittelussa, metsäpolitiikassa ja metsätalouden kestävyyden arvioinnissa
• kuuluu Luken tehtäviin

Julkaistu Metsälehdessä 16/2020

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.