”Se oli odotettavissa”, toteaa Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusinsinööri Kaija Puputti.

Kourallinen ympäristöliike Elokapinan jäseniä on muutama päivä aiemmin jalkautunut pariksi tunniksi osoittamaan mieltään Luken Solbölen tutkimusmetsässä tehtäviä hakkuita vastaan.

Luke tekee tutkimusmetsissään hakkuita ja muita metsänhoitotoimia vuosittain. Luonnonsuojelujärjestöjä hakkuut ovat Puputin mukaan alkaneet kiinnostaa sen jälkeen, kun tutkimusmetsät vuonna 2008 siirtyivät silloiselta Metsäntutkimuslaitokselta Metsähallitukselle.

”Metsähallituksen metsiin kohdistuu suojelupaineita. Kun tutkimusmetsät siirrettiin Metsähallituksen hallintaan, siirtyivät suojelupaineet myös tutkimusmetsiin.”

Vaikka Metsähallitus hallinnoi tutkimusmetsiä, päättää Luke niiden hoidosta. Kaikki toimenpiteet, joita metsissä tehdään, tehdään tutkimuksen ehdoilla. Solbölen tutkimusmetsässä hakkuut ovat helmikuun alussa käynnissä douglaskuusta ja lehtikuusta kasvavalla koealueella.

”Koealue on Solbölen vanhimpia. Se on perustettu 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa. Nyt poistetaan huonokuntoisia puita ja jätetään parhaat kasvamaan”, Puputti kertoo.

1980-luvulla perustetulla jatkuvan kasvatuksen koealueella hakkuut on saatu jo valmiiksi. Alikasvoksen päältä on kaadettu vanhimpia puita. Edellisen kerran koealueella tehtiin Puputin mukaan hakkuita 1990-luvulla.

Turvemaalle istutettu kontortamännikkö on sen sijaan tullut tiensä päähän.

”Puut alkavat kuolla pystyyn. Koealueella tehdään avohakkuu, ja tilalle istutetaan uusi metsä”, Puputti kertoo.

Koealueita viidennes

Pääosin Raaseporissa sijaitseva Solbölen tutkimusmetsä on noin 900 hehtaarin laajuinen. Koealueita on tällä hetkellä reilut 300, ja niillä tutkitaan jatkuvan kasvatuksen sekä douglaskuusen ja lehtikuusen kasvatuksen lisäksi muun muassa jalojen lehtipuiden kasvatusta ja juurikäävän torjuntaa. Lisäksi tutkimusmetsässä on Suomen ainoa tammen geenireservimetsä.

Koealueet kattavat tutkimusmetsästä noin viidenneksen. Niiden ympärillä olevaa tutkimusmetsää hoidetaan Puputin mukaan tulevaisuuden tutkimustarpeita silmällä pitäen. Tavoitteena on mahdollisimman monipuolinen metsä.

Tällä hetkellä koealueiden ulkopuolella on käynnissä niin ensiharvennuksia, myöhempiä harvennuksia kuin poimintahakkuitakin.

”Tutkimusmetsässä ei tehdä kaikkea ihan samalla tavalla kuin tavallisessa talousmetsässä. Harvennuksia saatetaan esimerkiksi viivästää. Tavoitteena on saada aikaan jotain erilaista”, Puputti sanoo.

Luken tutkimus-metsät

• 13 eri puolilla Suomea
• Yhteispinta-ala 25 000 hehtaaria
• Ensimmäiset perustettu vuonna 1922 Padasjoelle ja Vilppulaan
• Eteläisin Solbölen tutkimusmetsä, pohjoisin Pallasjärven tutkimusmetsä
• Metsähallituksen hallinnassa, Luke päättää metsänhoidosta ja hakkuista
• Avoinna kaikille jokamiehenoikeuksin

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.