Miksi FSC-sertifiointia markkinoidaan metsänomistajille nyt aktiivisesti?
FSC-leimalla varustettujen tuotteiden, esimerkiksi kartonkipakkausten, kysyntä on maailmalla kasvussa. Niinpä metsäteollisuustuotteita valmistavat yhtiöt haluavat lisätä FSC-sertifioidun puun hankintamääriä täyttämään kasvavaa FSC-puun tarvetta.
Suomessa FSC-sertifioituja metsiä on toistaiseksi vähän, hieman yli 2 miljoonaa hehtaaria. Sen sijaan PEFC-sertifikaattiin kuuluu 18 miljoonaa hehtaaria, eli noin 90 prosenttia Suomen metsistä.
Yhä merkittävämpi osa Suomessa valmistetuista metsäteollisuustuotteista viedään maihin, joissa kuluttajat vaativat FSC-sertifioituja tuotteita. Bisnes käy siis usein paremmin, kun tuotteissa on FSC-leima.

Kenelle tai millaiselle metsätilalle FSC-sertifiointi sopii?
FSC-sertifiointia suositellaan metsänomistajalle, joka haluaa hyödyntää metsiään taloudellisesti, mutta samalla ottaa entistä paremmin luontoarvot huomioon. Erityisen hyvin FSC sopii metsänomistajille, jotka ovat jo suojelleet tai muuten jättäneet talouskäytön ulkopuolelle vähintään viisi prosenttia omistamastaan metsämaasta.
FSC-sertifiointi vaatii usein enemmän suunnitelmallisuutta metsien käytölle kuin PEFC-sertifiointi, joten FSC edellyttää metsänomistajalta aktiivista otetta.
Metsäyhtiöiden tarjoaman ryhmäsertifioinnin kautta FSC-sertifiointiin liittyminen on vaivatonta. Esimerkiksi Metsä Group tarjoaa metsänomistajille myös mallia, jossa FSC:n vaatiman suojeluvelvoitteen voi täyttää ryhmätasolla.

Kannattaako metsäsertifiointi vaihtaa PEFC:stä FSC:hen?
Sertifiointia ei tarvitse vaihtaa, vaan samalla metsätilalla voi olla voimassa sekä PEFC- että FSC-sertifiointi.
Koska PEFC-sertifioinnista ei seuraa FSC:n rinnalla käytännössä lisävaatimuksia, monet toimijat suosittelevat asiakkailleen tuplasertifiointia. Tällöin puun käyttäjä voi hyödyntää lopputuotteessa sitä sertifiointimerkintää, jota kulloinkin tarvitaan. Esimerkiksi samasta puusta valmistettuun sahatavaraan voidaan tarvita PEFC-merkintää, kun latvakuidusta tehtyyn kartonkikuppiin tarvitaan FSC-merkintää.

Mistä tietää, kumpaan sertifiointijärjestelmään oma metsä kuuluu?
PEFC-sertifiointiin kuulumisen voi tarkistaa Kestävän metsätalouden yhdistyksen (KMY) rekisteristä kiinteistötunnuksen avulla. Palvelu löytyy KMY:n verkkosivuilta.
FSC:llä ei ole vastaavaa nettipalvelua, vaan FSC-ryhmiä hallinnoivat tahot, käytännössä suuret metsäteollisuusyritykset, pitävät kirjaa omien ryhmiensä jäsenistä.

Onko metsäsertifiointi metsänomistaja- vai metsätilakohtainen?
Sekä PEFC- että FSC-sertifiointiin liitytään kiinteistökohtaisesti. Metsänomistaja voi valita vapaasti ne metsätilat, jotka hän haluaa sertifioida.
Sertifiointisopimus on kuitenkin aina liitetty metsänomistajaan, joten esimerkiksi omistajan vaihtuessa sopimus on uusittava, jos metsätilan sertifiointia halutaan jatkaa.

Mitkä ovat metsänomistajan näkökulmasta keskeisimmät erot PEFC:n ja FSC:n välillä?
Keskeisimmät erot liittyvät metsätalouden ulkopuolelle jätettävien ja erikoiskasvatuskohteiden osuuteen, joille on FSC:ssä asetettu minimitavoitteet.
FSC edellyttää, että viisi prosenttia metsämaasta on suojeltava kokonaan. Lisäksi viittä prosenttia on hoidettava ”pehmeämmin keinoin”, joihin luetaan muun muassa jatkuva kasvatus.
Merkittäviä eroja on myös vesistöjen suojavyöhykkeiden leveyksissä sekä säästö- ja lahopuiden määrässä.
FSC-sertifioinnissa suositaan lehtipuustoa kaikissa metsänkasvatusvaiheissa. Käytännössä esimerkiksi lehtipuuvaltaisia metsiä ei saa hakata kesäisin lintujen pesinnän takia. FSC:ssä on myös määritelty joukko aina säästettäviä arvokkaita luontokohteita sekä hcv-kohteita, joissa metsien käyttöä rajoitetaan jollakin tavalla.
PEFC-kriteerien lähtökohtana on, että metsän käsittelyssä on otettava huomioon kunkin alueen säilytettävät arvot, mutta vaatimusta suojeltavasta pinta-alasta ei ole.

Metsänomistajalla on kahden hehtaarin avohakkuukohde, joka rajoittuu järveen. Mitä asioita hakkuussa tehdään eri tavoin PEFC- ja FSC-sertifioinneissa?
Suurin ero on järven rantaan jätettävässä suojavyöhykkeessä.
FSC vaatii rantaan 20 metriä leveän hakkuiden ulkopuolisen suojavyöhykkeen, jolla sijaitsevia puita ei lasketa säästöpuihin. Tämä alue voidaan kuitenkin laskea mukaan FSC:ssä vaadittavaan viiden prosentin suojeluosuuteen.
PEFC:ssä suojavyöhykettä on jätettävä noin 10 metriä ja vyöhykkeelle jätetyt puut voidaan laskea säästöpuiksi.
Molemmat sertifikaatit vaativat jättämään alueelle vähintään kymmenen säästöpuuta hehtaarille. ­PEFC-sertifioinnissa säästöpuiksi lasketaan elävät yli kymmensenttiset puut ja järeät lahopuut, kun FSC edellyttää vähintään 20-senttisiä (Pohjois-Suomessa 15 cm) eläviä säästöpuita.
Julkaistu Metsälehti Makasiinissa 5/2020

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.