1. Miten maanmuokkausmenetelmät ovat kehittyneet?

Maanmuokkauksessa on siirrytty yhä vähemmän maan pintaa rikkoviin menetelmiin. Kaksikymmentä vuotta sitten äestys ja kaivurilla tehtävä laikutus olivat tyypillisiä maanmuokkausmenetelmiä.

Mätästyksen suosio on kasvanut vuosituhannen vaihteesta nopeasti ja se on ollut vuodesta 2005 alkaen eniten käytetty muokkausmenetelmä. Kääntö-, navero- ja laikkumätäs tarjoavat taimelle otollisen kasvualustan hieman ympäristöään korkeammalla paikalla.

2. Oliko kuokalle käyttöä istutustyömaalla 1990-luvulla?

Vielä 1990-luvulla avohakkuualoille istutettiin avojuuritaimia kuokalla. Paakkutaimet ja pottiputket olivat toki vallanneet markkinat keväällä 1999, mutta kuokkakin heilui istutustyömailla vielä yleisesti.

Trendi on ollut, että taimet istutetaan yhä nuorempina ja pienempinä. Tänä päivänä kuusen yksivuotias keskipaakkutaimi on ”perustaimi”, kun aiemmin istutettiin kaksivuotiaita kuusia.

Myös koivuja istutetaan nykyään istutusputkella. Kun kaksi vuosikymmentä takaperin istutusalalla raahattiin metrisiä koivuntaimia säkeissä suurine paakkuineen, kulkevat 20–30-senttiset koivut nyt taimivakassa.

3. Miksi varhaisperkauksen rooli on korostunut?

Taimikonhoidossa kannustetaan aiempaa enemmän oikea-aikaisuuteen. 1990-luvulla varhaisperkauksesta ei puhuttu juuri lainkaan, mutta nyt se on vakiintunut osaksi taimikonhoitoa.

Varhaisperkaukseen on ollut vuodesta 2016 mahdollista saada kemeratukea. Vanha tukijärjestelmä aiheutti usein sen, että havupuiden kasvu ehti hiipua lehtipuuvesakon varjostuksessa merkittävästi, koska taimikonhoito haluttiin tehdä vasta, kun havupuut kasvoivat tuen edellyttämään kolmen metrin pituuteen.

4. Miksi kunnostusojitusten määrä on romahtanut?

Vuosituhannen vaihteessa tavoitteena oli kunnostusojittaa 100 000 hehtaaria suometsiä vuosittain. Huippuvuosina yllettiin noin 80 000 hehtaariin, mutta viime vuosina taso on ollut enää noin 35 000 hehtaaria.

Yleinen asenneilmasto ojituksia kohtaan on muuttunut kielteisemmäksi. Metsänomistajarakenteen muuttuessa ”uudisraivaaja-asenteen” rinnalle on noussut myös muita arvoja. Puuntuotannollisesti heikkojen soiden jättäminen ennallistumaan on yleistynyt, ja metsälaki tarjoaa siihen mahdollisuuden.

Laajojen yhteishankkeiden toteuttaminen on aiempaa vaikeampaa ja tilanteeseen vaikuttavat myös metsäalan organisaatioiden muutokset. Kun kaksikymmentä vuotta sitten Metsäkeskus koordinoi valtaosaa kunnostusojitushankkeista, on toiminta tänä päivänä hajautunut useille toimijoille.

5. Villitsikö vapaus metsänomistajat?

Vuoden 2014 alussa voimaan astuneen metsälain seurauksena metsänomistajan vapaus päättää metsiensä käsittelytavoista lisääntyi merkittävästi. Metsän ikään ja läpimittaan liittyvistä uudistamisrajoista luovuttiin ja metsän jatkuva kasvatus sallittiin. Sen osuus on kasvanut kuitenkin hitaasti.

Sen sijaan viitteitä siitä, että metsiä uudistetaan yhä nuorempina, on olemassa. Vuonna 2018 Metsäkeskuksen mukaan jopa kolmannes uudistushakkuista kohdistui nuoriin, 2- tai 3-kehitysluokan metsiin. Osa näistä hakkuista liittyi metsätilojen kuviorakenteen järkeistämiseen.

6. Miksei koneellinen metsänhoito ole yleistynyt?

Vuosituhannen vaihteessa povattiin metsänhoidon koneellistumisen läpimurron olevan edessä lähitulevaisuudessa. Odotukset ovat osoittautuneet liian optimistisiksi. Koneiden kustannuskilpailukyvyssä ei ole nähty odotettuja harppauksia. Koneellisen istutuksen ja taimikonhoidon määrät ovat laskeneet viime vuosina merkittävästi.

7. Mihin katosivat metsurit?

Uuden vuosituhannen kuluessa palkkametsureiden ammattikunta on lähes kadonnut. Samaan aikaan metsureiden rooli puunkorjuussa on vähentynyt olemattomiin. Vielä kaksikymmentä vuotta sitten ammattimetsuri hakkuutyössä oli tavanomainen kuva-aihe Metsälehdenkin sivuilla.

Nykyisin metsuritöistä valtaosan suorittavat yrittäjät. Käytännön tekijöistä on monilla alueilla pulaa. Merkittävä osa metsureista tulee ulkomailta.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 8/2019.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.