1. Mikä merkitys hirvieläinten aiheuttamilla metsävahingoilla on?
Hirvieläimet ovat metsissä merkittävin taimikkovaiheen tuhonaiheuttaja. Luonnonvarakeskuksen vuonna 2019 tekemän arvion mukaan yksin hirvet aiheuttavat vuosittain metsätaloudelle 50 miljoonan euron arvosta tappioita. Summa on sama kuin puita lahottavan juurikääpäsienen arvioitu tuhovaikutus.
Merkittävimpien metsätuhonaiheuttajien listaan kuuluvat myös sää- ja ilmastotekijät, kuten tuuli ja lumi.
2. Mitkä hirvieläimet aiheuttavat metsätuhoja?
Hirvi on ollut tähän asti merkittävin taimikkotuhojen aiheuttaja. Se aiheuttaa tuhoja varttuneissa männyntaimikoissa, joita on valtaosa Valtakunnan metsien inventoinneissa (VMI) havaituista tuhoista. VMI:n mukaan myös varhaisvaiheen taimikoissa on paljon tuhoja alueilla, joilla on runsas valkohäntäpeura- ja metsäkauriskanta. Näiden pienten hirvieläinten määrät kasvavat, joten eri hirvieläinten roolista metsätuhojen aiheuttajina tarvitaan lisää tietoa.
3. Mihin hirvieläintuhojen torjunta kannattaa keskittää?
Talousmielessä hirvieläimet aiheuttavat merkittävintä vahinkoa mänty- ja rauduskoivutaimikoissa, joten myös torjuntatoimet kannattaa keskittää niihin. Hirvet järsivät myös varttuneempien mänty- ja kuusirunkojen kuorta. Männyntaimikoiden tuhot keskittyvät ydintalveen, lehtipuuntaimien syöntituhoja syntyy myös kesäisin.
4. Voiko metsänkasvatusmenetelmän valinnalla torjua tuhoja?
Avohakkuuaukoille nousevat taimikot ovat hirvien talvisia ruoka-aittoja. Avohakkuun vaihtoehdosta eli metsän jatkuvasta kasvatuksesta ja hirvieläimistä ei ole kattavaa tutkimustietoa. Moni tekijä viittaa kuitenkin siihen, että hirvet syövät taimia myös jatkuvan kasvatuksen metsässä.
Menetelmä painottaa kuusen uudistumista, eikä kuusi ole hirvieläinten pääruokalistalla. Kuusettumisen seurauksena maastossa on entistä vähemmän hirvieläinten suosimaa ravintoa. Jatkuvassa kasvatuksessa taimet joutuvat herkemmin suurten puiden varjostamiksi, ja hirvien on todettu syövän juuri varjostuksen alla kasvaneita männyntaimia.
5. Miten taimikonhoito vaikuttaa hirvituhoriskiin?
Varhaisperkaus eli taimikon ensimmäinen raivaus on hirvituhoriskin kannalta tärkeää tehdä huolellisesti. Raivauksessa kaadetaan männyntaimien kasvua haittaava lehtipuusto. Männyntaimen riskiä joutua hirven ruoaksi lisää se, jos männyntaimea varjostaa sen vieressä kasvava isokokoisempi lehtipuuntaimi.
6. Millä tavalla taimia voi suojata?
Lampaanrasvaan perustuva Trico on ainoa markkinoilla oleva ja tutkimuksilla toimivaksi todettu hirvikarkote. Trico on syönninestoaine, aineella käsitellyt puut eivät kelpaa hirvieläimille pahan hajun ja maun vuoksi. Kotikutoisilla hajustekarkotteilla, kuten taimikkoon viedyillä vanhoilla partavesillä tai saippuoilla, ei ole tutkimuksilla todistettua pitkäaikaista karkotevaikutusta.
7. Onko muita keinoja estää taimien syönti?
Pahviset tai muoviset suojat estävät hirvieläimiä syömästä taimien latvoja, mutta mekaanisten suojien asettaminen on työlästä ja vie aikaa. Keltainen, muovinen hirvinauha voi vaikuttaa hirvieläinten liikkumiseen, mutta jos taimikossa on haluttua syötävää, hirvet menevät nauhojen ali, yli tai läpi. Muoviset nauhat tulee myös kerätä pois luonnosta. Aita tai jopa sähköaita estää hirvieläinten pääsyn taimikkoon, mutta aidan rakennus on työlästä ja kallista.
Artikkelia varten on haastateltu Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijaa Juho Matalaa ja Riistakeskuksen riistavahinkovastaavaa Teemu Lambergia. Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 6/2021.
Lisää aiheesta: Jahtipäällikön tuhotaimikko
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Eräs konsti on luonnollisestikin kasvattaa enemmän mäntyjä, jolloin hehtaarikohtaiset vahingot ovat pieniä ja eivät siis haittaa metsänkasvua.
Jastkuvan kasvatuksen metsässä on vähänlaisesti mäntyä. Syöntipaine kylläkin lisääntyy mitä enemmän taimet ovat varjossa.
Meillä on erimerkiksi tapaus, jossa männikkö oli harvennettu suojuspuuasentoon n 180 runkoa/ha. Paikoin syntyi mäntytaimikko, jossa hirvet söivät aika suuren osan männyistä. Viereisen normaalissa harvuudessa olleilla siemenpuilla ksasvatettu taimikko sai olla täysin rauhassa.
Meillä on kuusenistutusaloja, joista joillakin sekaan syntyneet luontaiset männyt ovat saaneet kasvaa rauhasssa. Tpoisista on kaikki männyt syöty. Voisiko olla, että, missä syödään on typpeä vähemmän?
Kiertelin kevättalvella 2019 mänty- tai sekataimikoita. Silloin niissä ei ollut yhtään hirvenjälkiä vaikka ne kulkivat taimikoiden vierestä. Kaikki ruokailu oli tapahtunut 3-tai 4-kehitysluokan metsissä. Olisivalko uuman kesän 2018 seurauksena aukkojen männyt olleet niin pihkaisia, detteivät maistuneet hirville?
Jollain pahalla hirvituhoalueella kannattaisi varmaankin tutkia typpilannoituksen vaikutusta mänytyjen maistumiseen hirville.
Eiköhän se ole tarpeeksi tehokas metsästys, jolla voi estää taimikkovahingot parhaiten. Hirvenmetsästys tulisi vapauttaa pinta-ala vaatimuksista. Riistahallinto toimii suomessa erittäin huonosti tai ei lainkaan.
Hirvi pelkää sattuneesta syystä ihmistä, susipelkoakin on. Joka tapauksessa talvella ravinto on pääasiassa mänty.
Meillä on tämä ongelma talvehtimisalueiden männyntaimikoissa.
Hirvet napsivat kyllä ison metsän alla olevat taimet (jatkuvakasvatus!), eikä sitä voi estää, mutta on keskityttävä normaaleihin taimikoihin.
On innovoinnin paikka miten hirvi saadaan välttämään taimikot:
– varhaisperkaus kunnolla, lehtipuut kokonaan pois
– jätetään ”särkymisen” varaa
– käytetään trico-karkotetta ja muita konsteja niin että hirvi yhdistää ne ihmiseen
– väljennetään taimikkoa harkiten useampaan kertaan
– pidetään hirvikanta kurissa, tämä on tärkeintä, sillä nykyinen hirvieläinten paapominen ja lihakarjana kasvattaminen on järjetöntä
– jos on mahdollista saada hanhet pysymään poissa peltolohkoilta, saadaan varmasti hirvet kiertämään taimikon