1. Kannattaako huippusuhdanteen puukaupoissa luottaa tuttuihin toimintatapoihin?

Puunostajien kiinnostus erilaisia leimikoita kohtaan on muuttunut merkittävästi puun kysynnän kiihtyessä. Aikaisempien vuosien totutut toimintatavat eivät välttämättä tuota nyt puukaupasta parasta tulosta.

Puun kuljetuksissa ja ostoalueissa tapahtuvien muutosten takia on etukäteen vaikea tietää, millaisten leimikoiden eli hakkuualojen perässä puunostajat ovat milläkin alueella ja kuka ostajista on sillä hetkellä tukkileimikon ykkösostaja. Kiinnostus erilaisiin puukauppakohteisiin on viime aikoina vaihdellut myös puunkorjuuolosuhteiden rajun vaihtelun myötä.

Metsänomistajan ratkaisu monimutkaistuneeseen tilanteeseen on kysyä puukauppatarjous mahdollisimman monelta puunostajalta, oli puunmyynnin kohteena sitten helppona tai vaikeana kauppakohteena pidetty hakkuuala.

2. Kannattaako päätehakkuut ja harvennukset myydä erikseen vai paketoida?

Leimikon kiinnostavuus heikkenee, jos samaan kauppaan yhdistelee erilaisia hakkuutyylejä ja korjuuajankohtia. Puunostajat eivät tykkää, jos puita joutuu korjaamaan metsästä useassa eri erässä.

Tukkipuuta käyttävien ostajien puunhankintakoneisto ja korjuukalusto ovat yhä suunnattuina sahapuun hakkuuseen. Hyvään kesäkorjuukelpoiseen tukkileimikkoon ei siis kannata väkisin yhdistää pienialaista, talvella tehtävää harvennushakkuuta, jos tukeille haluaa kilpailuttaa korkeimman mahdollisen hinnan. Koska kuitupuun käyttö on lisääntynyt, ”vaikean” harvennushakkuukohteen voi nyt saada helpommin kaupaksi omillaan kuin kolme vuotta sitten.

3. Mikä muu vaikuttaa puunostajien kiinnostukseen kuin puusto?

Korjattavien puiden lisäksi puunostajat miettivät leimikon korjuukelpoisuutta. Kelirikon aikaan ja kesällä korjattavissa olevat metsäalueet käyvät paremmin kaupaksi kuin routaista tai ennätyskuuman kesän kuivattamaa korjuualustaa vaativat talvileimikot. Teiden kunnolla on suuri vaikutus metsän korjuukelpoisuuteen sateisina aikoina.

Hakkuualojen ennakkoraivaus ennen puiden kaatoa lisää etenkin harvennusleimikon houkuttelevuutta. Metsäkonekuski tekee raivatussa metsässä parempaa korjuujälkeä, kun puiden tyville näkee myös pimeässä.

Hakkuutapa, eli tehdäänkö metsään esimerkiksi avohakkuu vai jatkuvan kasvatuksen poimintahakkuu, vaikuttaa puista maksettaviin kantohintoihin ja ehkä myös kiinnostuneiden puunostajien määrään. Korkeinta yhteishintaa maksetaan helposti korjattavien päätehakkuiden puista.

4. Mitä asioita puukauppatarjouksissa vertaillaan?

Hintavertailussa katsotaan usein ensiksi puunkaatoa määritteleviä seikkoja: peruspuutavaralajien (tukki, kuitu, pikkutukki) hintoja, minimiläpimittoja (eli millä puun paksuudella tukkipuu vaihtuu kuitupuuksi), katkontaa (eli puunrungon katkaisukohtien määritystä) ja erikoispuita.

Puutavaralajeittain tehtävässä katkonnassa olennaista on puunrungon tukkiosan talteenotto mahdollisimman tarkasti tukin minimiläpimittaan asti.

5. Mitä muuta vertailussa pitää huomioida?

Puukaupassa ratkaisevia tekijöitä voivat olla myös puunostajan käyttämän metsäkoneyrityksen korjuujälki ja puukauppamaksujen ehdot sekä aikataulut. Jos kyseessä on uudistus- eli päätehakkuu, puun-ostajat voivat tarjota puukauppaan kytkyiksi uudistamistoimia eli maanmuokkausta ja taimien istutusta tai siementen kylvöä.

Puukaupan kilpailutuksen vastapainoksi isoilla metsäyhtiöillä on säännöllisesti heille puuta myyviä varten bonusjärjestelmiä sekä hintatakuita, jossa esimerkiksi keväällä solmitulle puukaupalle luvataan maksaa korotettu hinta, jos puunhinnat nousevatkin syksyyn mennessä.

Entistä suuremmasta määrästä asioita sovitaan tänä päivänä hakkuusopimuksen lisäehtoriveillä. Lisäehtoihin kirjataan esimerkiksi energiapuuksi päätyvien hakkuutähteiden ja erikoispuutavaran hintoja. Puutavaralajeihin perustuvien puunhintatarjousten rinnalle ovat tulleet kokorunkohintoihin perustuvat ostotarjoukset.

Julkaistu kokonaisuudessan Metsälehti Makasiinissa 6/2018

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.