Suomessa yleisimpänä käytössä olevan PEFC-metsäsertifikaatin kriteerit ovat uudistumassa. Uusissa säännöissä soiden ja vesistöjen ympärille jätettävät suojakaistat levenevät ja säästöpuiden määrä kasvaa, mikä lisää hakkuissa metsiin jäävän puuston määrää.

Säästöpuuryhmiin ja suojakaistoille tulevaisuudessa jäävän lisäpuuston arvo on vuodessa noin 20 miljoonaa euroa, kertoo Tapion tuore arviolaskelma. Tästä pääosa, noin 15 miljoonaa euroa, on päätehakkuissa jätettäviä säästöpuita, loput suojakaistoille jäävää puustoa.

”Luonnon monimuotoisuuden kannalta on selkeä parannus, että hakkuissa vaaditaan jätettäväksi enemmän ja järeämpää puustoa. Samalla pitää muistaa, että tälläkin on hintansa”, kertoo Tapion asiantuntija Arto Koistinen.

Tapiossa tehdyn arvioinnin mukaan PEFC-uudistuksesta hyötyvät suoluontotyypit, riistalinnut, lähteiden ja vesistöjen varsien luontotyypit, purojen pienilmasto, järeiden puiden pinnoilla elävät lajit ja lahopuustosta riippuvaiset lajit.

Säästöpuita vajaalla satasella hehtaarille

Kun nykyisten ja uudistuvien PEFC-kriteerien vaikutukset lasketaan yhteen, hakkuiden säästöpuiksi ja vesien suojakaistoille jää vuosittain kokonaisuudessaan arviolta yli 30 miljoonan euroa arvosta puustoa.

Yksittäisen metsänomistajan kohdalla sertifikaattiuudistus tietää sitä, että hakkuualalle jää lisää säästöpuustoa noin 86 euron arvosta hehtaaria kohden.

”Luvut ovat karkeita arvioita”, Koistinen muistuttaa.

Hänen mukaansa säästöpuiden hinnoittelu on haastavaa, sillä hakkuissa säästetään usein lehtipuita, joiden taloudellinen arvo on vähäinen mutta luonnon monimuotoisuusarvo on suuri.

Hakkuuaukolle jätettävä säästöpuusto on pysyvää, mutta suojakaistoille jäävää puustoa voidaan PEFC-sääntöjen mukaan kaataa poimintahakkuin. Suojakaistoillekin jää toki säästöpuustoa, ja laajemman hakkuualan säästöpuita voidaan myös keskittää suojakaistalle.

Kun sallittua on vain poimintahakkaaminen, suojakaistojen leveneminen lisää jatkuvan kasvatuksen metsäalaa. Tämä lisää jatkuvapeitteisyyttä siellä, missä puuston peitteisyydestä on suurta hyötyä, kuten varjoa tarvitsevissa elinympäristöissä puronvarsilla.

Oikeasuuntaista muutosta

Parinkymmenen miljoonan euron vuosittainen lisäsumma luonnon monimuotoisuuden huomioimiseen ei ole suuri, jos sitä vertaa metsänomistajien saamiin kantorahatuloihin ja hyötyihin, joita esimerkiksi järeiden säästöpuiden jättäminen tuo luonnolle, arvioi metsäekologian lehtori Petri Keto-Tokoi Tampereen ammattikorkeakoulusta.

Yksityisten metsänomistajien kantorahatulot olivat viime vuonna noin kaksi miljardia euroa.

”Kustannukset täytyy suhteuttaa siihen, mitä hyötyä toimista on. Kuolleissa puissa elää esimeriksi kaarnakuoriaisten loisia ja petoja eli ne ylläpitävät metsissä biologisen torjunnan edellytyksiä.”

Keto-Tokoin mukaan PEFC-sertifioinnilla on vielä paljon matkaa siihen, että sen tuomat toimet toisivat metsiin senkaltaista ekologista vaikuttavuutta, jota osa metsäntutkimuksesta penää.

”Mutta parannukset ovat aikaisempiin kriteereihin nähden merkittäviä ja oikeansuuntaisia.”

Sertifioinnin pitäisi huomioida paremmin eri metsäkohteiden potentiaali luonnon näkökulmasta. Joillakin hakkuukohteilla on paremmat mahdollisuudet huomioida esimerkiksi lahopuustoa kuin toisilla, joten niille lahopuustoa kannattaisi myös säästää reippaammin.

Myös käytännössä pitää tehdä vastuullisia ratkaisuja.

”Siinä ei ole järkeä, että hakkuun jälkeen pystyssä on 10 senttisiä lepänraippoja ja pinossa on 30 senttistä haapaa lähdössä energiapuuksi”, Keto-Tokoi sanoo.

Metsänomistaja voi halutessaan jättää metsiin myös enemmän puustoa kuin sertifikaatit määrittelevät. Apuvälineitä tähän on. Keto-Tokoi suosittelee esimerkiksi Metsäkeskuksen sivuilta löytyvää Luonnonhoitotoimenpiteiden tarkistuslistaa, jonka metsänomistaja voi liittää mukaan puukauppasopimukseen.

PEFC-kriteerejä koskevat uudistukset asetetaan vielä syys-lokakuussa 30. päivän kommentointikierrokselle. Kommentointi on avoinna kaikille. Standardiluonnoksen on määrä valmistua tämän vuoden loppuun mennessä.

Metsälehti on osa Tapio-konsernia.

Julkaistu Metsälehdessä 16/2020

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.