Puunkuljetuksia vaikeuttava kelirikkokausi voi nykyisin jatkua Etelä-Suomessa olemattomien talvien vuoksi syyskuusta toukokuuhun. Jokavuotisiin kelirikkoihin on toki puunkuljetuksissa totuttu, mutta esimerkiksi viime loppusyksystä huonot puunajokelit jatkuivat poikkeuksellisen pitkään.

”Syksyn sadekausi on nykyisin Etelä-Suomessa melkein pahempi kuin kevään kelirikkoaika”, kertoo kuljetuspäällikkö Marko Yläjärvi Metsä Groupilta.

Metsäteiden ongelmaksi on muodostumassa juuri huonojen keliolosuhteiden kesto. Kun suuri osa teistä pysyy pitkään pehmeinä, puunkorjaajilta alkavat loppua kelirikkoleimikot eli kovapohjaiset hakkuukohteet, joilta puuta voi korjata ja etenkin kuljettaa pois säästä riippumatta.

Hyväkuntoisten teiden varsilla sijaitsevat isot puuvarastot eli terminaalit ovat muodostumassa entistä tärkeämmiksi elementeiksi teollisuudelle.

”Puita pitää ajaa valmiiksi terminaaleihin ja asemiin, silloin kun on hyvät kelit”, Yläjärvi sanoo.

Lisää isänmaata tienpintaan

Huonompienkin teiden varsilta voidaan joutua vuodesta riippuen korjaamaan puuta. Tien saatto puunajokuntoon voi onnistua lanaamalla. Jos ei, niin metsätien pintaan tuodaan lisää isänmaata murskeen muodossa.

”Pitkien sadejaksojen aikana ei ole muuta vaihtoehtoa, kun ajaa teille kalliomursketta. Riittävän karkea sepeli on ainoa, mikä auttaa tien pehmeissä paikoissa”, kertoo puutavara-autonkuljettaja Petri Varkoi.

Siilinjärvellä asuva Varkoi on ajanut puuta 40 vuoden ajan. Murskeen kylväminen lisää tietysti puunkuljetuksen kustannuksia.

”Puukuskihan se näkee, minkä verran tie antaa periksi. Tie pitää jäädä liikennöitävään kuntoon, vaikka siellä ajettaisiin panssarivaunulla”, Varkoi sanoo.

Vähintään sepelvaltimot kunnossa

Metsäautoteiden perusparannustarve on lähes 4 000 kilometriä vuodessa, kertoo metsäteiden johtava asiantuntija Mika Nousiainen Suomen metsäkeskuksesta. Metsäteitä kunnostetaan puolestaan noin 1 500 kilometrin verran vuosittain.

Metsäteille kertyy siis joka vuosi korjausvelkaa yli 2 000 kilometriä.

”Pidemmän päälle tilanne johtaa siihen, että alempiasteisen yksityistiestön kunto heikkenee”, Nousiainen sanoo.

Nousiaisen mukaan erityisen tärkeää olisi huolehtia järeimmistä metsäteistä eli runkoteistä, joita myöten pienemmiltä metsäteiltä tulevat puukuljetukset virtaavat kohti tuotantolaitoksia.

”Nämä ovat niitä tiestön sepelvaltimoita, joiden pitäisi olla aina kunnossa. Runkotien pitää kestää puunajoa ympäri vuoden.”

Tiekuntien herättelijöistä pulaa

Rahoitusta metsäteiden kunnostukseen on, sillä tiehankkeisiin jyvitettyjä valtion kemeratukirahoja jää Nousiaisen mukaan käyttämättä kahdesta kolmeen miljoonaa euroa vuodessa. Metsäteiden korjausmäärien vähenemisen taustalla on omalta osaltaan Metsäkeskuksen organisaatiomuutos, kun viranomaisasiat eriytettiin liiketoiminnasta viime vuosikymmenellä.

Markkinavoimien armoilla passiivisia tiekuntia herättelee entistä pienempi joukko metsäammattilaisia.

”Esimerkiksi täällä Pohjois-Karjalassa oli ennen 20 kaveria tekemässä tieasioita, nyt on viisi”, Nousiainen kertoo.

Metsä Groupin Yläjärvi korostaa metsäteiden pienten huoltotöiden merkitystä. Tienreunan vesakko tulee pitää kurissa ja ojat sekä rummut kunnossa, että vesi pääsee virtaamaan. Metsätien pintaa tulee myös lanata säännöllisesti.

”Jos ne jäävät tekemättä, tie rapistuu aika äkkiä.”

Julkaistu Metsälehdessä 12/2020

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.