1. Ilmastokestävän metsänhoidon suositukset valmistuvat joulukuun aikana. Miksi suositukset laadittiin?

Merkittävin syy on ilmastonmuutos ja siihen liittyvät kansainväliset ilmastotavoitteet, joihin Suomikin on sitoutunut.

Ilmastokestävän metsänhoidon suosituksista ei ole laadittu erillistä pakettia, vaan ilmastovaikutuksista kerrotaan suosituksissa kunkin metsänhoidon menetelmän yhteydessä.

2. Mikä on ilmastosuositusten keskeisin sisältö?

Ilmastokestävät metsänhoidon suositukset esittelevät, mitä ilmastonmuutoksen hillintä ja sopeutuminen muuttuvaan ilmastoon metsätilan hoidossa tarkoittavat.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun metsänhoitosuosituksissa kerrotaan, miten metsien hoidon eri menetelmät vaikuttavat metsien kykyyn sitoa hiiltä ja ylläpitää olemassa olevaa hiilivarastoa.

3. Kuinka suuresta muutoksesta metsien hoidossa on kyse?

Kyse on aika merkittävästä muutoksesta metsien hoidossa ja ajattelutavassa. Toistaiseksi moni metsänomistaja ei vielä arvioi hiilen liikkeitä metsiä hoitaessaan. Tämän ennustetaan muuttuvan joko mahdollisen säätelyn tai markkinakehityksen kautta.

4. Miten päätöksenteko metsien hoidossa muuttuu?

Metsiä on aina hoidettu kasvupaikan mukaisesti, mutta nyt pitää ottaa myös huomioon, miten muuttuvat ilmasto-olosuhteet vaikuttavat kasvuoloihin. Metsänomistajan tulee miettiä, miten tämän päivän valinnat vaikuttavat siihen, minkälaisia omat metsät ovat 50 vuoden päästä.

Metsäsuunnittelussa on hyvä muistaa myös korjuun vaikeutuminen. On hyvä pohtia, miten metsikkökuviota hoidetaan ja hakataan, kun maa ei routaannu entiseen tapaan. Tämä voi esimerkiksi tarkoittaa suurempia käsittelykuvioita.

5. Miten metsänhoidolla autetaan metsiä sopeutumaan muuttuvaan ilmastoon?

Suosituksissa korostuu aikaisempaa voimakkaammin sekametsien suosiminen ja lehtipuuosuuden kasvattaminen yhden puulajin metsien sijaan sekä monimuotoisuus. Mitä monimuotoisempi luonto, sitä paremmin se kestää muutosta ja häiriöitä. Nykyinen hirvikanta rajoittaa paikoin sekapuustoisuutta ja metsien monimuotoisuutta.

Myös jalostetun viljelymateriaalin käytöllä voidaan vaikuttaa tuhonkestävyyteen ja kasvuun.

Metsää uudistettaessa pitää miettiä, minkälainen puusto tulevaisuudessa pärjää. On tärkeää tunnistaa, mitkä kohteet ovat kuivuudelle tai vaikka tuulituhoille herkkiä.

Esimerkiksi kuivahkojen kasvupaikkojen tai jäykkien savimaiden kuusikot ovat tulevaisuudessa kovilla, kun kuivuus- ja hellejaksot lisääntyvät. Heikentyneisiin puihin iskee herkästi tukkikokoisiakin kuusia pystyyn kuivattava kirjanpainaja.

6. Miten tulevana keväänä istutettavan kuusikon tulevaisuus varmistetaan?

Kuusikoiden istutustiheyttä on uusissa suosituksissa alennettu. Taimikon tavoitetiheys kuuselle sopivilla mailla on edelleen 1 800–2 000 tainta hehtaarilla, mutta kuusen istutustiheyttä on laskettu 1 500­–1 800 taimeen hehtaarilla. Mikään ei estä istuttamasta kuusta tätäkin harvempaan, kunhan varttuva taimikko täyttää lakirajan.

Näin uudistusalalle jää entistä enemmän tilaa luontaiselle taimiainekselle. Puulajisekoitus kuusikossa parantaa tuhonkestävyyttä.

7. Mitä metsien hoidossa kannattaa jatkossa välttää?

Kuusen istuttamista automaattisesti joka uudistusalalle on hyvä välttää. Erityisesti, jos alueella on juurikääpää, kohteen uudistaminen kuuselle tai kuusialikasvoksesta metsän kasvattaminen ei ole suositeltavaa.

Havupuuvaltaisten metsien harvennushakkuut, ennakkoraivaus ja taimikonhoito sulan maan aikaan lisäävät juurikäävän leviämisriskiä. Uusissa suosituksissa kesäaikaista havupuiden taimikonraivausta suositellaan mahdollisuuksien mukaan välttämään.

8. Miten lisääntyviin tuhoihin voi varautua?

Omassa metsässä kannattaa käydä säännöllisesti ja seurata samalla myös naapurin metsiä. Esimerkiksi metsätilojen rajan tuntumassa tehdyt hakkuut voivat lisätä tuulituhoriskiä.

Tuhoriskien lisääntyessä metsätilanaapurien yhteistyö korostuu.

Tuhojen varalle voi myös laatia toimintasuunnitelman. Tietyn alueen metsänomistajat voivat yhdessä sopia, miten suurempien tuhojen kanssa toimitaan. Myös hyvistä väleistä paikalliseen metsäammattilaiseen tai puunostajaan on apua, jotta esimerkiksi myrskypuut saadaan nopeasti korjattua.

9. Mikä vaikuttaa metsien kykyyn hillitä ilmastonmuutosta?

Suurin osa metsän hiilestä on maaperässä. Turvemailla huomattava osa hiilestä on sitoutunut turpeeseen. Hillinnän kannalta olennaista on, pysyykö hiili maaperässä vai ei.

Toinen vaikuttava tekijä on metsien kasvu ja miten se kehittyy. Eli kuinka tehokkaasti metsä sitoo kasvun kautta hiiltä ilmakehästä ja toimii hiilinieluna.

10. Mikä ratkaisee, onko metsien käsittely ilmastoviisasta?

Ei ole yhtä oikeaa tapaa vaikuttaa ilmastoon. Metsänomistaja voi halutessaan painottaa mahdollisimman suurta kasvua, jolloin hiiltä sitoutuu metsään ja tuotteisiin. Yhtä hyvin on mahdollista varastoida ja pitää hiiltä sitoutuneena metsään mahdollisimman paljon ja pitkään.

Lyhyellä aikavälillä metsän hiilinielun kannalta parasta on, että ei tehdä mitään, mutta kokonaisuuden kannalta se ei välttämättä ole perusteltua. Jotta puuston kasvu ja hiilinielu pysyisivät pidemmällä aikavälillä samalla tasolla kuin lähtöhetkellä, se edellyttää metsien nuorentamista ja hakkuita.

11. Miten ilmastosta huolehditaan kivennäismailla?

Kasvatetaan metsää tasaikäisenä, pidetään huolta, että uudistusalalle saadaan viivyttelemättä hyväkasvuinen taimikko, ja huolehditaan sen oikea-aikaisesta raivuusta. Ensiharvennuksessa suositellut puustotiheydet toimivat. Varttunutta metsää kannattaa kasvattaa harvennusmalleja hieman tiheämpänä.

Jos metsänomistaja haluaa painottaa hiilen sitoutumista tuotteisiin, kannattaa pidentää kiertoaikaa ja lihottaa tukkipuustoa. Myös metsän lannoitus soveltuvilla kohteilla on hyvä keino lisätä hiilensidontaa ja tukkipuun kasvua.

12. Miten ilmastoon voi vaikuttaa suometsissä?

Suometsissä vältetään liiallista ojitusta, sillä kuivuessaan turve vapauttaa siihen varastoitunutta hiiltä. Liian syvät ojat ovat voivat myös vaikeuttaa muuttuvaan ilmastoon sopeutumista, sillä suotkin voivat kärsiä kuivuudesta.

Tästä syystä ojitussyvyyttä metsänhoitosuosituksissa on madallettu. Ennen ojat saivat olla yli metrin syvät, nyt ojien enimmäissyvyys on 90 senttiä.

Ojitusta voidaan välttää kasvattamalla metsää peitteellisenä. Jo alle sata mottia puuta riittää pitämään pohjaveden pinnan puuston kasvulle suotuisana. Jatkuvan kasvatuksen ohella esimerkiksi kaistalehakkuu tai kuusen suojuspuuhakkuu voivat olla toimivia ratkaisuja uudistaa suometsää ja siirtää ojitustarvetta. Sopivilla paikoilla tuhkalannoitus lisää puuston kasvua ja haihdutuskykyä entisestään.

13. Onko ilmastonmuutoksen hillintä pois metsätaloudesta?

Kiertoajan pidentäminen tai hakkuiden vähentäminen alentavat metsästä saatavaa tuloa ja niihin voi liittyä tuhoriskejä. Tällä hetkellä parhain tili tehdään kasvattamalla tukkia. Mikäli hiilensidonnasta ja varastoinnista jatkossa maksetaan, tulee ilmastonmuutoksen hillinnästä kannattavaa toimintaa puutuotannon rinnalle.

Juttua varten on haastateltu metsätietoasiantuntija Mikko Niemeä sekä metsänhoidon suositusten päivitystä johtanutta Kalle Vanhataloa Tapio Oy:stä. Metsänhoidon suositukset löytyvät verkosta osoitteesta www.metsanhoidonsuositukset.fi. Metsälehti ja Tapio kuuluvat samaan konserniin.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.