1. Tieto ei kulje
”Suurin osa erimielisyyksistä liittyy siihen, että myyjän toiveita ei ole onnistuttu välittämään oikein hakkuukoneelle asti. Jossain välissä tieto on voinut vääristyä tai jo alkuperäistä toivetta on ollut mahdotonta täysin toteuttaa”, kertoo metsäyhtiön puunostaja.
Hän vastaa alueellaan sekä ostoista että hakkuiden suunnittelusta. Asian herkkyyden vuoksi tämä juttu on rakennettu anonyymien kommenttien varaan.
Ostajan mukaan ongelmia syntyy herkemmin siellä, missä ostot ja operaatiot ovat kauempana toisistaan. Esimerkiksi kerran oli sovittu reitti, jota pitkin hakkuukone ajaa leimikolle. Hakkuukone oli kuitenkin oikaissut turhalta näyttävän mutkan, mistä aiheutui kovasti selittelemistä.
”Tämä ei tee metsänomistajasta automaattisesti hankalaa, mutta puukaupasta tulee hengeltään vaikeampi.”
Kyseinen puunostaja kertoo ottavansa mahdolliset ongelmien aiheet esille jo ennen puukauppaa. Näitä ovat esimerkiksi ajourapainumille herkät kohdat tai se, että leimikolla on mutkaisia puita huomattavan paljon.
”Toiset myyjät sietävät erilaisia puutteita paremmin, toiset huonommin. Huonommin ymmärtävien kanssa kasvaa riski, että puukauppa muuttuu vaikeaksi.”
”Oikeasti hankalia puunmyyjiä ei ole osunut omalle kohdalleni vuosikymmenen aikana kuin yhden käden sormilla laskettava määrä.”
2. Kun kaikki menee pieleen
Murphyn laki toimii ikävä kyllä siten, että jos yksi asia menee korjuussa leimikolla pieleen, niin kaikki muukin menee tavalla tai toisella pieleen.
”Korjuujälki ei ole miellyttänyt, kun metsään on jäänyt muutama heikkolaatuisempi runko pystyyn”, puunostaja sanoo.
Hän kertoo saavansa katkontaan liittyviä reklamaatioita ehkä kerran vuodessa.
”Yleensä kuitupinossa oleville tukkikokoisille pölkyille on löydetty jokin laatuun liittyvä hyvä syy.”
Korjuujäljessä yleisin reklamaation aihe ovat ajourapainumat lanssipaikalle johtavalla varsitiellä. Ne pyritään tasoittamaan heti hakkuun jälkeen kaivinkoneella.
3. Hankaluuksia hoitotöissäkin
Puunostaja myy myös metsänhoitoa ja tuntee niidenkin hankaluudet.
”Yhdellä kuviolla taimikonhoito ei ollut riittävän voimakasta, toisella kuviolla se oli liian voimakasta. Kaiken huippuna kolmannella kuviolla tilatut siemenet itivät huonosti kuivan kesän vuoksi.”
Tästä syntyy ketju, jossa jokaista työvaihetta seuraa reklamaatio. Myyjä ei välttämättä ole poikkeuksellisen hankala, mutta mikään työvaihe ei vain onnistu hänen kohteillaan.
”Epäluottamusta lisäsi se, että viereisellä naapuritilalla tehtiin vastaavat toimet ongelmitta.”
4. Aina huijataan vai huijataanko?
metsäyhtiön ostaja arvioi, että mielikuvissa aina huijaava puunostaja on muuttunut enemmän asiakaspalveluhenkiseksi yhteistyökumppaniksi varsinkin nuoremman polven metsänomistajien keskuudessa.
”Metsänomistajat ovat suuri joukko erilaisia ihmisiä. Siihen mahtuu myös sellaisia, joiden tapana on kritisoida jokaista työvaihetta.”
Ostaja korostaa, että kaikki reklamaatiot selvitetään. Tarvittaessa korjaavat toimenpiteet tehdään.
”Aina ne on myös onnistuttu tekemään hyvässä yhteishengessä.”
5. Jatkuva kasvatus vaikeaa
Yksityisen sahayhtiön metsäjohtaja ei tunnista ongelmamyyjän käsitettä, ”valtaosin menee hyvin eikä hankalista myyjistä ole punaisia listoja”.
Hän kertoo, että vuoden sisällä on ollut muutama vaikeampi reklamaatio. Niissä korostuvat jatkuvan kasvatuksen hakkuut. Metsäjohtaja pitää juurisyynä sitä, että käsite on vakiintumaton.
”Osa puunmyyjistä on asian kanssa hukassa. Siitä on vähän oteltukin.”
Vaikka poimintahakkuut olisi tehty metsänhoitosuositusten mukaiseen pohjapinta-alaan, niin metsänomistajalla saattaa olla toisenlainen näkemys ja tavoite. Myös jäävän puuston puulajivalintaa voidaan katsoa eri näkökulmista.
Osa puunmyyjistä haluaa nimenomaan jatkuvaa kasvatusta. Siihen joukkoon mahtuu kuitenkin persoonallisia näkemyksiä siitä, mistä hakkuutavassa on kyse.
”Sitä asiaa pitäisi pyöritellä, jotta osapuolten näkemykset olisivat yhtenäisiä.”
Ison yhtiön metsäjohtaja on huomannut, että julkinen mielipide on luonut jatkuvan kasvatuksen hakkuista yliodotuksia, ikään kuin se sopisi joka paikkaan.
”Kun joutuu sanomaan, että niin ei ole, niin metsäteollisuus leimataan helposti vanhakantaisen kaavamaiseksi.”
Isosti pieleen mennyt helpompi korjata
Puukaupassa on tukku asioita, joiden kaikkien pitäisi osua kohdilleen, MTK:n kenttäpäällikkö Pauli Rintala pohtii.
”Niitä kauppoja, joissa ihan kaikki menee pilkulleen niin kuin pitää, on todennäköisesti vähemmistö.”
Isoista ja selvästi pieleen menneistä asioista on yleensä helppo olla yhtä mieltä ja ne korjataan.
”Mutta vähän pielessä olevat asiat ovat hankalia. Toisen mielestä on tarvetta korjata ja toisen mielestä ei.”
Rintala pohtisi myös sitä, kannattaako kymmenien tuhansien eurojen puukaupassa takertua sadan euron ongelmaan.
Suullisesti sovitut asiat ovat tunnetusti hankalia.
”Suulliset sopimukset ovat yhtä päteviä kuin kirjalliset, mutta niitä ei pysty jälkikäteen todentamaan.”
Rintala vetää rajan siihen, mitä voi tehdä ennen sopimuksen allekirjoitusta ja mitä sen jälkeen. Metsänomistajan suunnasta ei ole tyylikästä, jos allekirjoituksen jälkeen haluaa sopimukseen muutoksia tai lisäyksiä.
6. Ryöstöretkellä
metsäyhtiön metsäjohtaja tuntee hänkin metsänomistajien suunnasta lähtevät hankaluudet. Osaan niistä hän suhtautuu ymmärryksellä, osa selvästi ärsyttää.
Puunmyyjienkin joukossa on niitä, joilla on vaikeuksia elämänhallinnassa. Taustalla voi olla jopa mielenterveyden ongelmia.
”Erityisen ikäviä ovat henkilökohtaisuudet, joissa unohdetaan, että puun–ostajakin on ihminen. Olen itsekin saanut, jos en tappouhkauksia, mutta sinne suuntaan.”
Metsäjohtaja on oppinut tuntemaan ajattelun, että yksityinen henkilö vastaan iso yhtiö -asetelmassa yhtiötä kohtaan voi käyttäytyä miten tahansa.
”Jos asiakas on pettynyt johonkin osa-alueeseen, niin tyypillinen purkaus on, että iso firma on vain ryöstöretkellä.”
7. Ryöstöhakkuita, mutta kenen tahdosta?
On tilanteita, joissa nimenomaan metsänomistaja on se, joka haluaa maksimoida lyhyen ajan taloudellisen hyödyn.
”Voidaan olla eri mieltä siitä, mikä on hyväksi metsälle, ja vaaditaan rajuja yläharvennuksia omenapuuasentoon. Harvennusmallien minimipohjapinta-alojen alle ei kuitenkaan voida hakata.”
Eräs toinen ostaja kertoo tapauksista, joissa metsänomistaja oli mennyt korjuutyömaalle ja ohjeistanut hakkuukoneen kuljettajaa hakkaamaan herkkien kohteiden suojavyöhykkeitä tiukemmalla rajauksella.
”Tällaista ostajan ohittamista ei ole usein tapahtunut, mutta joskus kuitenkin. Kuljettajien koulutukseen sisältyy, että korjuu tehdään vain ja ainoastaan sopimuksessa dokumentoidulla tavalla.”
Tuttua on myös perittyjen tilojen tyhjennyshakkuu ja uudistamiskustannusten välttely.
”Uudistaminen on maanomistajan velvoite, mutta jonkinlaista vastuuta puunostajakin tuntee”, metsäjohtaja sanoo.
8. Yhteisomistuksen hankaluus
Omistusmuotokin voi aiheuttaa pulmia. Esimerkiksi metsäyhtymät ja kuolinpesät ovat mahdollisia ongelmalähteitä silloin, kun puukaupan kannalla oleva osakas suostuttelee vastahakoiselta osakkaalta suostumuksen.
Jokaisella yhteisomistuksen osakkaalla on reklamointioikeus. ”Pitkin hampain” kauppaan suostunut saattaa olla reklamointiherkkä.
9. Tietkin kuntoon
Erityisen ärsyttäväksi metsäyhtiön metsäjohtaja on kokenut asenteen, että firman on laitettava tiestö parempaan kuntoon kuin se oli ennen korjuuta. Murskekuormia vaaditaan vielä yksi lisää, ja se koskee kaikentasoisia metsä- ja kyläteitä.
”Joskus tuntuu, että metsäteollisuuden pitäisi yksin ylläpitää koko alinta tieverkkoa.”
10. Suulliset sopimukset
Metsäjohtaja toteaa, että ketju puukauppatarjouksesta korjuuseen ja uudistamistöiden laskutukseen on pitkä.
”Suulliset sopimukset ovat tyypillinen ongelmalähde. Viestini organisaatiolle on, että niitä ei tehdä. Kaikki on dokumentoitava, sillä ongelmia ei kannata ostaa.”
Metsäjohtajan tuntuman mukaan pitkään alueillaan toimineet ostajat ovat oppineet tietämään hankalat puunmyyjät. Kaikkien kanssa asiakkuutta ei haluta jatkaa.
Isosti pieleen mennyt helpompi korjata
Puukaupassa on tukku asioita, joiden kaikkien pitäisi osua kohdilleen, MTK:n kenttäpäällikkö Pauli Rintala pohtii.
”Niitä kauppoja, joissa ihan kaikki menee pilkulleen niin kuin pitää, on todennäköisesti vähemmistö.”
Isoista ja selvästi pieleen menneistä asioista on yleensä helppo olla yhtä mieltä ja ne korjataan.
”Mutta vähän pielessä olevat asiat ovat hankalia. Toisen mielestä on tarvetta korjata ja toisen mielestä ei.”
Rintala pohtisi myös sitä, kannattaako kymmenien tuhansien eurojen puukaupassa takertua sadan euron ongelmaan.
Suullisesti sovitut asiat ovat tunnetusti hankalia.
”Suulliset sopimukset ovat yhtä päteviä kuin kirjalliset, mutta niitä ei pysty jälkikäteen todentamaan.”
Rintala vetää rajan siihen, mitä voi tehdä ennen sopimuksen allekirjoitusta ja mitä sen jälkeen. Metsänomistajan suunnasta ei ole tyylikästä, jos allekirjoituksen jälkeen haluaa sopimukseen muutoksia tai lisäyksiä.
Rajanylitys kuninkuuslaji
Korjuu voi mennä väärälle puolelle joko niin, että ylitetään kuvioraja saman maanomistajan tilalla tai mennään jopa naapurin puolelle.
Jos puita on korjattu sopimuksen vastaisesti, mutta saman maanomistajan tilalta, tilanteessa sovelletaan vakiintuneesti kaksinkertaisen hinnan periaatetta.
Korjuuta naapurin puolelta voi kutsua puukauppaongelmien kuninkuuslajiksi. Yleensä kyse on muutamista tai korkeintaan muutamista kymmenistä rungoista, mutta siellä, missä on pitkiä ja kapeita suikalepalstoja ja rajat ummessa, kone voi korjata rajan väärää puolta pitkänkin matkaa.
Kiistan osapuolia ovat hakkuuoikeuden haltija ja naapurikiinteistön omistaja. Puunmyyjääkin asia sivuaa.
Periaatteessa kyse on yksinkertaisesta vahingonkorvauksesta. Ansiottomasti puukaupparahoja saanut palauttaa rahat puunostajalle, joka maksaa naapuritilan omistajalle hakatut puut.
Käytännössä asia on mutkikas ja vaikea, etenkin jos hakkuusta on jo aikaa. Miten määritetään hakatun puuston arvo, jos kantohinnat ovat muuttuneet? Miten lasketaan ansioton puukaupparaha, jos kaupasta on jo maksettu vero, mahdollisesti käytetty metsävähennystä ja maksettu uudistamiskulut naapuritilankin osalta? Ja mistä palauttaa, jos rahat on jo käytetty?
Ratkaisut ovat pitkälti tapauskohtaisia. Kymmenen vuotta vanha asia katsotaan yleensä vanhentuneeksi.
”Rapatessa roiskuu”
Kysyimme lukijoiden kokemuksia puukaupasta Metsälehden keskustelupalstalla. Ongelmia on kauppojen teossa ollut, mutta kiitostakin tuli.
Tyypillisiä olivat korjuuseen liittyvät pulmat. Luotettavien kumppaneiden kanssa toimimisen merkitys korostui
”Kolme tärkeintä asiaa hakkuiden onnistumiseen on motokuski, motokuski ja motokuski. Hän on kuninkaantekijän paikalla. Luottamuksellinen pitkäaikainen kauppasuhde luo hyvät edellytykset onnistumiselle.”
”Aiemmin kun toimijat ja urakoitsijat vaihtuivat, oli pieniä ongelmia. Tiedonkulku saattoi tökkiä, äkkinäinen kuski opetteli vasta metsänomistajan metsässä lopputuloksesta päätellen.”
”Erikoisempia on väärin tilitetyt puut. Esimerkiksi tienvarresta näet, että parrua on tehty, mutta kaikki tilitetään kuituna. Yleensä on korjattu huomautuksella.”
”Tavallisia ovat hiukan liian järeät tai varovaiset harvennukset. Ei niistä yleensä suurta ongelmaa seuraa.”
”Merkatun leimikon rajan ylitettiin. Asia sovittiin ja hyvitys tuli männynsiemeninä.”
”Ikävää on harvennusten jääminen osalta leimikkoa tekemättä. Usein pieni pala, jota ei kannata erikseen tehdä. Jää siten liian pitkäksi aikaa harventamattomaksi ja kasvu kärsii.”
”Puukaupassa ongelmat ovat silloin vähissä, kun myyjä tietää, minkälaista leimikkoa on myymässä, ja ostajat tietävät, mitä ovat ostamassa.”
”Vastenmielisintä on ollut, kun maksuaikataulut eivät ole pitäneet. Niin ennakko- kuin varsinainen loppusuoritus on joskus pitänyt lypsämällä lypsää.”
”Puukaupan ongelma tai ehkä paremminkin riski on siinä, jos ostaja tekee konkurssin ennen kuin puut on maksettu.”
”Olen todella tyytyväinen luottotoimijoihin, jotka tietävät talon tavat. Minun puukauppani on kympinarvoisesti hoidettu.”
”Kalibroimaton moto, virhettä paljon mittauksessa. Motokuski teki alamittaisia tukkeja, jotka menivät raakiksi, kun oli hankintakauppa.”
”Minusta aika vähän on ongelmia. Rapatessa aina joskus roiskuu, kun erehtymättömiä me emme ole. Se pitää ymmärtää.”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
