Metsänkäsittelytoimenpiteet muuttavat kasvilajistoa voimakkaammin rehevillä kuin karuilla kasvupaikoilla, osoittaa Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) laaja tutkimus.
Metsikön lajisto voi muuttua läpikotaisesti uudistushakkuun jälkeen, vaikka lajien lukumäärä pysyy ennallaan. Muutos näkyy heinien ja ruohovartisten kasvien runsautena sekä tyypillisten metsälajien katoamisena heti uudistushakkuun jälkeen.
Helsingin yliopiston ja Luken tutkijat selvittivät, miten metsänhoidolliset toimenpiteet vaikuttavat metsän kasviyhteisöihin. Tutkimuksessa käytettiin Luken keräämää, koko Suomen kattavaa metsien kenttäkerroksen kasvillisuusaineistoa. Tämä antoi mahdollisuuden tutustua yli kuudensadan metsäkoealan aluskasvillisuuteen kymmenen vuoden välein vuosina 1985, 1995 ja 2006.
Tutkijat havaitsivat, että koealojen lajien lukumäärä pysyi suhteellisen vakiona kymmenen vuoden ajanjaksolla riippumatta siitä, milloin ja millaisin menetelmin metsää oli käsitelty. Tämä johtui siitä, että keskimäärin koealoille ilmestyi uusia lajeja lähes yhtä paljon kuin entisiä hävisi.
Muutos on suurin rehevillä kasvupaikoilla.
”Kun metsä uudistushakataan, se tarkoittaa aluskasvillisuuden kannalta siirtymää vakaasta yhteisöstä muutosten aikaan. Rehevillä paikoilla tämä kestää useita vuosikymmeniä”, toteaa Luken tutkija Tiina Tonteri.
Tutkijoiden mukaan tulokset viittaavat siihen, että mikäli uudistushakkuut lisääntyvät, metsäkasvillisuudessa yhä suuremman osuuden saavat muut kuin yleisimmät metsäkasvimme mustikka ja puolukka.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Ihmettelen tutkimustulosta ainakin joltain osin. Esimerkiksi ikääntyneen kuusikon kenttäkerroksessa hallitseva kasvi on saattaa olla vain sammal. Uudistushakkuun jälkeen syntyy usdein monenlainen ruohovartisten kasvien ja varpujen sekoitus.
Lievempänä sama kehitys esiintyy myös männiköissä. Niissä saattaa olla puolukka ja kanerva lähes hävinneet, mutta aukossa alkavat rehoittaa.
Kyllähän heinikon yleistyminen aukossa ja taimikossa on selvä asia. Jos mt-kankaalle laitetaan mäntyä, heinikkoa on alla usein vielä kakkosharvennuksenkin aikana. Puhumattakaan siitä, että kuusikon jälkeen laitetaan koivikko.
Muutos on siis selkeä juttu, mutta onko se luonnon kannalta hyvä vai huono asia?