Pääkuvassa mäntyvaltaista osaa taimikosta, joka pääosin luontaista ainesta. Keskellä koivu alkuperäisen taimikon ajalta, tuollainen metsä tässäkin nyt olisi ilman tuhoja.
Lisäkuvassa näkyy, millaista perkuuta taimikossa on nyt tehty. Mäntyjä ei siis juurikaan ole harvennettu, ainoastaan lehtipuustoa. Koska perkuu on monin paikoin ollut tarkkaa työtä, raivausveitsi on ollut työkaluna. Tehokkaampaa olisi ollut tässä vaiheessa harventaa raivaussahalla, mutta hirvien takia (peurat tuskin enää tämän kokoisista taimista ovat kiinnostuneita?) valitsin työläämmän menetelmän. Eipä näy missään tilastossa tätäkään asiaa. Mutta jos taimikko saa jatkossakin kasvaa rauhassa, näyttäytyy se hirvimiehille todisteena hirvien haitattomuudesta.
Tuon kokoisia on vielä turha raivata. Hirvet jos iskee on raivatussa vähiten yliedustusta ja silloin menee metsä pilalle. Tuon kokoista menee hirvien turpaan uskomattoman hyvin.
Tarkoitatko raivaamisella lehtipuuvesakkoa vai mäntyjä?
Tuo on vain yksi jäljellä ollut kohta, josta keksin kuvan ottaa. Paljon oli vesakkoa, joka olisi jo ensi vuonna alkanut piiskata havupuita. Samoin oli suurempia lehtipuita vähän kauempana männyistä ja kuusista.
Eikö raivaus olekin syytä tehdä silloin, kun vesakosta ei vielä ole haittaa, eikä vasta kun se on jo aiheuttanut vahinkoa? Mäntyjä jo sanoinkin harventavani vasta myöhemmin.
Nuo eivät pysty piiskaamaan vielä moniin vuosiin mäntyjä koska mänty pitää kyllä jäykillä oksillaan nuo hennot kurissa. Pitää olla mäntyjen yli vähintään pari metriä ennenkuin mitään haittaa tulee. Siihen asti pelkkää hyötyä alaoksien kiusaamisesta männyille.
Yleensä taimikossa on monenlaista vesakkoa ja määrältään enemmän kuin jätettäviä taimia. Siihen mahtuu monenlaista yksilöä, joista osa piiskaisi jo tulevana kesänä, osa vuotta myöhemmin ja loput vielä myöhemmin. Osa väljemmässä paikassa olevista muuten vain varjostaa mäntyjä niiden kasvua hidastaen. Eikö silloin nykyhetki olekin sopiva aika poistaa vesakko, vai pitääkö tässäkin harata kinaamisen ilosta vastaan? Samalla poistuu hirvieläimiä houkuttelevaa lehtipuustoa eli riski pienenee sitäkin kautta. Vai oliko sinulla mielessä parempia tapoja hoitaa taimikkoa?
Menne hyvin ,kun tekee juuri päinvastoin kun Jesse. Lehtipuu ei valitettavasti edistä karsiutumista pätkääkään . Latvat se sitävastoin raiskaa helposti. Paras karsiutuminen tapahtuu tasaisesti taimettuneessa yhden puulajin tai kahta havupuuta kasvavassa metsässä. Lehtipuun hyödyt eivät perustu karsiutumisen edistämiseen. Ryhmissä ja riitävän etäällä havupuista lehtipuulla on paikkansa systeemissä. Ei tilkkeenä oikeassa tiheydessä kasvavien istutustaimien seassa.
Kokemusta on ja toimii. Taitaa suorittavalla olla jäänyt metsätaidot kepeiksi, lyhyen omistusuran johdostako? Aivan vieressä koivu toimii parhaiten koska se nyhjää oksia jatkuvasti tuulella. Mitään mahdollisuutta latvan riispaukseen ei ole ennen kuin se on reilusti metrejä yli männyn latvan.
Lyhy oppimäärä ajoi jo jessen tietotaidon ohi 30 vuotta sitten. Korkeakoulua aiheesta niistä ajoista tähän päivään. Muutama tuhat hehtaaria erilaisia harvennusleimikoita on tullut motolla käsiteltyä. Jyviä ja akanoita. Jessen puustot sijoittuvat sinne akanoiden jatkeeksi.
Gla tuolla aiemmin että hirvet syövät helpommin männyt jos on lehtipuut ympärillä. Heti kun lehtipuut ovat sen suuruisia että ne estävät männyn luo pääsyn on mänty turvassa. Katselin raivauksella juuri ”systeemini” mäntyä koivujen keskellä. Siitä oli kerran latva katkaistu jo silloin kun lehtipuut eivät pystyneet estämään lähelle tuloa. Sen jälkeen katkosta huolimatta vielä kohtuulaadukas mänty sai rauhassa kasvaa. Yhtään kooltaan pienempi ei ainakaan ollut kuin ilman koivusuojausta olevat.
Ei sellaista muuria vesakosta saa aikaan, että estäisi hirven pääsyn. Olen perannut läpipääsemätöntä kuusikkoa ja yllättynyt, miten keskeltä on löytynyt kuolemaisillaan olevia, toistuvasti syötyjä mäntyjä.
Tavallaan Gla oikeassakin mutta sen ne estää ettei emä pääse vasalle katkaisemaan jo jonkun kokoista mäntyä vaan saa ainoastaan itse latvan syötyä. Joka tekee pienen mutkan kyllä sekin mutta ei tuhoa sentään koko mäntyä.
Siihen kyllä tiheässä kuusipuskassa vaikuttaa myös valon puute. Olen myös aivan hiljattain löytänyt yhden kuusipuskan kyljessä kasvaneen hentovartisen männyn hirven taittaneen poikki. Mutta ulospäinhän se ryhmästä sen saakin taitettua. Eikä tuossa kohtaa tule tappiota. Ei se siinä olisi tätä lumitykkyäkään selvittänyt.
Mutta kun koivut ovat tasaisesti joka puolella mäntyä hirvi ei pääse kehollaan taittoon. Myöskään hampailla veto ei onnistu koska koivun oksat laittaa hanttiin männyn taittumista.
Kuusipuskassa mänty olisi ilman syöntiä etukasvuinen. Tietenkään tappiota ei tule, kun siihen jää kasvatuskelpoinen kuusi. Se olikin esimerkki menetelmän toimimattomuudesta.
Vesakkoa ei tasaisesti taimen ympärille tule ja jos sitä on männyn ympärillä noin paljon, saa männyn kasvatuksen jälleen unohtaa.
Metsänhoito
Hyvältä näyttää, periksi ei ole annettu, se on pääasia.
Pääkuvassa mäntyvaltaista osaa taimikosta, joka pääosin luontaista ainesta. Keskellä koivu alkuperäisen taimikon ajalta, tuollainen metsä tässäkin nyt olisi ilman tuhoja.
Lisäkuvassa näkyy, millaista perkuuta taimikossa on nyt tehty. Mäntyjä ei siis juurikaan ole harvennettu, ainoastaan lehtipuustoa. Koska perkuu on monin paikoin ollut tarkkaa työtä, raivausveitsi on ollut työkaluna. Tehokkaampaa olisi ollut tässä vaiheessa harventaa raivaussahalla, mutta hirvien takia (peurat tuskin enää tämän kokoisista taimista ovat kiinnostuneita?) valitsin työläämmän menetelmän. Eipä näy missään tilastossa tätäkään asiaa. Mutta jos taimikko saa jatkossakin kasvaa rauhassa, näyttäytyy se hirvimiehille todisteena hirvien haitattomuudesta.
Kakkoskuvassa olisi sille raiva-veitselle käyttöä…
Ne lähti kuvan ottamisen jälkeen.
Tuon kokoisia on vielä turha raivata. Hirvet jos iskee on raivatussa vähiten yliedustusta ja silloin menee metsä pilalle. Tuon kokoista menee hirvien turpaan uskomattoman hyvin.
Tarkoitatko raivaamisella lehtipuuvesakkoa vai mäntyjä?
Tuo on vain yksi jäljellä ollut kohta, josta keksin kuvan ottaa. Paljon oli vesakkoa, joka olisi jo ensi vuonna alkanut piiskata havupuita. Samoin oli suurempia lehtipuita vähän kauempana männyistä ja kuusista.
Eikö raivaus olekin syytä tehdä silloin, kun vesakosta ei vielä ole haittaa, eikä vasta kun se on jo aiheuttanut vahinkoa? Mäntyjä jo sanoinkin harventavani vasta myöhemmin.
Nuo eivät pysty piiskaamaan vielä moniin vuosiin mäntyjä koska mänty pitää kyllä jäykillä oksillaan nuo hennot kurissa. Pitää olla mäntyjen yli vähintään pari metriä ennenkuin mitään haittaa tulee. Siihen asti pelkkää hyötyä alaoksien kiusaamisesta männyille.
Yleensä taimikossa on monenlaista vesakkoa ja määrältään enemmän kuin jätettäviä taimia. Siihen mahtuu monenlaista yksilöä, joista osa piiskaisi jo tulevana kesänä, osa vuotta myöhemmin ja loput vielä myöhemmin. Osa väljemmässä paikassa olevista muuten vain varjostaa mäntyjä niiden kasvua hidastaen. Eikö silloin nykyhetki olekin sopiva aika poistaa vesakko, vai pitääkö tässäkin harata kinaamisen ilosta vastaan? Samalla poistuu hirvieläimiä houkuttelevaa lehtipuustoa eli riski pienenee sitäkin kautta. Vai oliko sinulla mielessä parempia tapoja hoitaa taimikkoa?
Menne hyvin ,kun tekee juuri päinvastoin kun Jesse. Lehtipuu ei valitettavasti edistä karsiutumista pätkääkään . Latvat se sitävastoin raiskaa helposti. Paras karsiutuminen tapahtuu tasaisesti taimettuneessa yhden puulajin tai kahta havupuuta kasvavassa metsässä. Lehtipuun hyödyt eivät perustu karsiutumisen edistämiseen. Ryhmissä ja riitävän etäällä havupuista lehtipuulla on paikkansa systeemissä. Ei tilkkeenä oikeassa tiheydessä kasvavien istutustaimien seassa.
Kokemusta on ja toimii. Taitaa suorittavalla olla jäänyt metsätaidot kepeiksi, lyhyen omistusuran johdostako? Aivan vieressä koivu toimii parhaiten koska se nyhjää oksia jatkuvasti tuulella. Mitään mahdollisuutta latvan riispaukseen ei ole ennen kuin se on reilusti metrejä yli männyn latvan.
Lyhy oppimäärä ajoi jo jessen tietotaidon ohi 30 vuotta sitten. Korkeakoulua aiheesta niistä ajoista tähän päivään. Muutama tuhat hehtaaria erilaisia harvennusleimikoita on tullut motolla käsiteltyä. Jyviä ja akanoita. Jessen puustot sijoittuvat sinne akanoiden jatkeeksi.
Gla tuolla aiemmin että hirvet syövät helpommin männyt jos on lehtipuut ympärillä. Heti kun lehtipuut ovat sen suuruisia että ne estävät männyn luo pääsyn on mänty turvassa. Katselin raivauksella juuri ”systeemini” mäntyä koivujen keskellä. Siitä oli kerran latva katkaistu jo silloin kun lehtipuut eivät pystyneet estämään lähelle tuloa. Sen jälkeen katkosta huolimatta vielä kohtuulaadukas mänty sai rauhassa kasvaa. Yhtään kooltaan pienempi ei ainakaan ollut kuin ilman koivusuojausta olevat.
Ei sellaista muuria vesakosta saa aikaan, että estäisi hirven pääsyn. Olen perannut läpipääsemätöntä kuusikkoa ja yllättynyt, miten keskeltä on löytynyt kuolemaisillaan olevia, toistuvasti syötyjä mäntyjä.
Tavallaan Gla oikeassakin mutta sen ne estää ettei emä pääse vasalle katkaisemaan jo jonkun kokoista mäntyä vaan saa ainoastaan itse latvan syötyä. Joka tekee pienen mutkan kyllä sekin mutta ei tuhoa sentään koko mäntyä.
Kyllä nuo männyt, joista kerroin, ovat tuhoutuneet.
Siihen kyllä tiheässä kuusipuskassa vaikuttaa myös valon puute. Olen myös aivan hiljattain löytänyt yhden kuusipuskan kyljessä kasvaneen hentovartisen männyn hirven taittaneen poikki. Mutta ulospäinhän se ryhmästä sen saakin taitettua. Eikä tuossa kohtaa tule tappiota. Ei se siinä olisi tätä lumitykkyäkään selvittänyt.
Mutta kun koivut ovat tasaisesti joka puolella mäntyä hirvi ei pääse kehollaan taittoon. Myöskään hampailla veto ei onnistu koska koivun oksat laittaa hanttiin männyn taittumista.
Kuusipuskassa mänty olisi ilman syöntiä etukasvuinen. Tietenkään tappiota ei tule, kun siihen jää kasvatuskelpoinen kuusi. Se olikin esimerkki menetelmän toimimattomuudesta.
Vesakkoa ei tasaisesti taimen ympärille tule ja jos sitä on männyn ympärillä noin paljon, saa männyn kasvatuksen jälleen unohtaa.
On vain tullut ja männyt ovat kasvaneet. Ihan loistavastikkin.